Historiallinen analyysi Norjan tapahtumista

Nyt on aika tehdä historian kirjoitus Norjassa toissapäivänä tehdystä kauheasta teosta, joka on yksi kaikkien aikojen julmimmista yksittäisen ihmisen suorittamista teoista. Teko sinällään ei yllä lähellekään historiallisia uskonnon ja aatteiden nimissä suoritettuja tekoja raakuudessa ja suuruudessa, mutta kyseinen teko sinänsä on tuonut meidän aikaamme kouriintuntuvalla tavalla sen, mitä aiemmat sukupolvet ovat joutuneet kokemaan.

On niin köykäistä lukea historian kirjoista, miten joku heimo tai suurempi kansa tapettiin naiseen ja lapseen asti. Eihän siinä tarvita edes mitään tunnetta, kunhan vaan ottaa sen annettuna, eikä edes ajattele sitä, että sellaisia tekoja tekivät vain he, jotka eivät sietäneet erilaista uskontoa, joka tilaisuuden tullen olisi itse ollut valmis tuhoamaan ensin…

Kulttuurit uskomuksineen ovat aina tappaneet toisen kulttuurin tai ovat tulleet tapetuiksi, jos ne ovat osoittaneet vähänkään heikkoutta. Jopa suomalaiset halusivat itsenäisyyden vain siksi, että muutoin suomalaisuus olisi tuhoutunut venäläistämisessä: 100 vuotta sitten suomalaiset eivät halunneet suvaitsevaisuutta, vaan suomalaiset arvot, joiden pohjalle rakennettin se yhteiskunta, mihin lopulta suvaitsevaisuus-syöpä kuritta kasvatuksineen pystyi leviämään.

 

Ennen muinoin tuon suuruiseen Justiciar Knight Command-22.7.2011-tekoon tarvittiin vähintään komppania hyvin aivopestyjä miehiä, mutta nykyaikaisten aseiden myötä tuollaisia tekoja pystyy jo tekemään yksinkin, kunhan vaan on riittävän motivoinut ja kärsivällinen suunnitelmansa toteuttamiseksi, eikä julista sitä kovin aikaisessa vaiheessa muille.

Ensimmäinen analyysini koskee sitä, että nykyaikana länsimaisella ihmisellä ei ole omakohtaista kokemusta verilöylyistä, jotka aiemmin olivat täällä arkipäivää. Ihmiset siis suhtautuvat tällaiseen tekoon täysin tunteellisesti, joka estää heiltä järkevän ajanhengen arvioinnin; meidän kaikkien olisi nyt syytä pysähtyä ja miettiä, mitkä seikat ovat nostaneet verisen historian takaisin nykyaikaan.

Olisi tulevien sukupolvien pettämistä julistaa kyseinen hirmuteko mieleltään häiriintyneen teoksi. Ei ole lopullinen totuus, että kyseinen teko on yhden ihmisen suorittama mielipuolinen teko, vaan siihen tarvittiin meidän aikana vallitsevaa hyysäysmeininkiä, joka toteutetaan loputtomalla ymmärtämisellä ja suvaitsevaisuudella; mikään uskonto tai arvopolitiikka ei koskaan ole suvainnut vastustajiaan, eikä hyysännyt laiskoja ja saamattomia.

Ennen muinoin Anders Behring Breivik-tyyppinen ihminen olisi joutunut manipuloimaan pienen armeijan, jotta hän olisi voinut toteuttaa ajatuksensa, että on tärkeää tuhota liikaa kuin liian vähän ihmisiä, jottei hänen ideologiansa jäisi vain historian marginaaliin. Teknologian kehitys poistaa ideologiseksi johtajaksi pyrkivältä vaatimuksen omasta armeijasta; Johtajaksi pyrkivä voi heti pyrkiä marttyyriksi, mutta vain sellaisessa maassa, missä oikeusjärjestelmästä on tehty lähes täysin maho.

 

Anders Behring Breivik oli ja on täysin tietoinen siitä, että hän saa korkeintaan 21 vuoden tuomion; tapa 100-istu yksi. Andersin suunnitelmaan B ei kuulunut tavallinen marttyyrius, eli kuolema, joten hänellä ei ollut alunperinkään mitään aikomusta surmata poliiseja, koska omassa suunnitelmassaan hän on lopulta oleva Suuri Johtaja, jolle nykyiset poliisivoimat ovat alamaisia. Jos Andersilla olisi ollut aikomuksena surmata myös poliiseja, niin hänelle ei olisi tuottanut suuriakaan vaikeuksia ampua saarelle veneellä tulevia poliiseja kiikarikiväärillään, ja hän tiesi, että poliisit sinne tulevat. Niinpä hän antautui välittömästi, kun poliisi sitä kauniisti pyysi –panssariautonsa suojasta, josta poliisi huuteli nuorille, että tulkaa tänne… Omassa maailmassaan Anders on jo Johtaja, jolle myös nykyiset poliisit ovat kuuliaisia…

 

Poliisi ei siis ollut Anders Behring Breivikin kohde, vaan väärä ideologia, joka hallitsee Eurooppaa. Eurooppa omaksui väärän ideologian siinä vaiheessa, kun haluttiin päästä eroon aatteiden nimissä tehdyistä hirmuteoista; vääryys tuli Eurooppaan, koska me mentiin liian pitkälle suvaitsevaisuudessa; mikään yhteiskunta ei voi selvitä, jos se suvaitsee keskuudessaan erilaisia arvoja; erilaisuus ei perustu arvojen erilaisuuteen…

Suvaitsevaisuus poistaa perusarvoilta oikeamielisyyden ja oikeuden; Arvoista tulee värittömiä, hajuttomia ja mauttomia suvaitsevaisuuden läsnäolossa.

Oikeamielisyys ei voi olla totta, jollei sillä ole rahkeita kasvattaa uusia sukupolvia kurinalaisuuteen. Ihminen ei luonnostaan synny kullttuurisilla valmiuksella, vaan jokainen uusi ihminen tulee kasvattaa kulttuuriin, on se kultttuuri mikä hyvänsä. Jos siis halutaan suvaitsevaisia ihmisiä, niin silloin lapset tulee kasvattaa kurilla suvaitsevaisiksi, koska ilman kuria lapsista ei voi kasvaa minkään aatteen, uskonnon, idelologian noudattajia.

Suvaitsevaiset eivät ole koskaan olleet suuria ajattelijoita; suvaitsevaiset luulevat, että kun vain ollaan lapsia ja heidän kolttosiaan kohtaan suvaitsevaisia, niin heistä automaattisesti kasvaa suvaitsevaisia. Ei todellakaan kasva, koska kultuuri ei johdu geeneistä.

Jos haluat suvaitsevaisuuskulttuurin, niin kasvata silloin lapsesi kurilla ja nuhteella suvaitsevaiseksi, koska muutoin lapsesi voi saada päähänsä idean kasvaa vaikka Anders Behring Breivik-tyyppiseksi ihmiseksi.

Toisaalta on totuus, ettei kukaan voi kasvattaa lapsia ilman arvoja, joten koska suvaitsevaisuus on totta vain arvottomuudessa, niin silloin maailmaan syntyviä lapsia kohtaa vapaakasvatus, joka on yhtä kuin lapsien heitteillejättö.

 

Luonnossa toimii yksi ainoa periaate, mutta juuri se toteuttaa loputtoman erilaisuuden. Myös Euroopassa oli loputon erilaisuus vallalla ennen suvaitsevaisuutta, vaikka täällä oli vain kristilliset arvot voimassa.

Eurooppa sai sivistyksensä judeo-kristilliseltä pohjalta, johon lisättiin roomalainen kurinalaisuus ja muinaiskreikkalainen viisaus ja tieto (keskiajan muslimit Andalusiassa olivat tärkeitä vain siinä mielessä, että he toimivat kreikkalaisen tiedon ja filosofian väliaikaisena arkistona sillä välin, kun inkvisitio puhdisti Eurooppaa barbaarisuudesta).

Juudea oli 2000 vuotta sitten osa Roomaa, joten kun Roomasta tuli moraalin löystymisen tähden heikko; kun roomalaiset alkoivat suvaitsevaisiksi, niin siitä tuli helppo saalis alkukristillisyydestä nousseelle oikeaoppisuudelle, joka ei sääliä tuntenut; Eurooppa vakiintui kansallisvaltioiksi kristillisen kurin myötä, joka teki lopun barbaarisista heimoista (kuten viikingeistä ja hunneista), jotka ryöstivät, raiskasivat ja tappoivat ja tuhosivat eurooppalaisia.

Ihmisen alkukantaisuus nousee aina esille siellä, missä kuri löystyy ja suvaitsevaisuutta korostetaan. Juuri nyt Eurooppaan muuttaa suurin joukoin ihmisiä, joiden arvoilla ei voida elää eurooppalaista sivistystä todeksi. Tämän muuttoaallon mahdollistaa yksinomaan se, että Euroopan poliittiset hallitsijat ovat joutuneet suvaitsevaisuusaatteen vangiksi, eikä yksikään poliittinen johtaja uskalla tehdä oikeita poliittisia päätöksiä, jotka pohjautuisivat eurooppalaisille arvoille; Suvaitsevaisuus ei ole arvo, eikä siten suvaitsevaisevaisuuden nimissä tehty poliittinen päätös edistä eurooppalaisuutta eikä pidä europpalaisuutta yllä.

 

Suvaitsevaisuus edistää ainoastaan Euroopan arvomaailman tuhoutumista ja sen vaihtamista toiseen arvomaailmaan. Suvaitsevaisuus suvaitsee loputtomasti kaikkea muuta kuin oman maansa arvoja. Suvaitsevaisista ei koskaan ole kulttuurin, ei edes monikulttuurin säilyttäjiksi, koska suvaitsevaisuus ei ole kulttuuria, eikä suvaitsevaisella ihmisellä ole kestäviä arvoja, sillä jos tai kun ihmisellä on arvomaailma, niin hän ei voi suvaita oman arvomaailmansa vastaista toimintaa. Suvaitsevainen luovuttaa oman maansa ilman mitään taistelua sellaisille, joilla on arvot, ja joilla on arvojaan vastaava kyky voimankäyttöön.

 

Jos ihminen ei ole valmis puolustamaan arvojaan, niin silloin hänellä ei ole armeijaakaan. Suomen armeijaa heikennetään jatkuvasti juuri siksi, koska suvaitsevaisten mukaan he eivät tarvitse voimaa, koska suvaitsevaisuus on totta vain siellä, missä heilutellaan valkoista lippua ja hyysätään jokaista, joka julistaa olevansa arvoiltaan suomalaisuuden vastainen.

 

Mutta, suvaitsevaiset ovat suuresti näreissään siitä, että he kohtaavat vielä vastarintaa. Suomalaisuus on vielä sen verran voimissaan, että meillä on vielä jonkun verran poliiseja ja varuskuntia jäljellä, mutta mitä heikompia päättäjistä tulee sitä vähäisemmäksi armeija käy ja sitä heikommaksi poliisi tulee.

 

Suvaitsevaiset haluavat siis tuhota kaiken sen, joka vaadittiin siihen, että joku voi esittää suvaitsevaista; Euroopasta ei olisi voinut tulla suvaitsevaisuuspolitiikkaa harrastava ilman, että menneet sukupolvet pitivät voimassa arvojaan; suvaitsevaisuus on arvottomuutta, joka ei voi selvitä maailmassa, missä ihmiset kaipaavat arvoja. Jopa suvaitsevaiset ovat heti valmiita barrikaadeille ja heittelemään polttopulloja, jos heidän oma elämänsä on uhattuna.

 

Suvaitsevaisuus johtaa Euroopan aikakauteen, missä tullaan näkemään yhä julmempia yksittäisten ihmisten ja pienryhmien veritekoja. Koulusurmat olivat vain esimakustelua Norjan toissapäiväiselle veriteolle. Yhä kauheampia tekoja tulee tapahtumaan, eikä niitä voi esää suvaitsevaisuudella. Suvaitsevaiset ovat jo todistaneet, ettei suvaitsevaisuudella voi hoitaa yhteisiä asioita, koska suvaitsevainen muuttuu välittömästi suvaitsemattomaksi, kun tällaisia tekoja tapahtuu.

 

Se, mikä tässä on kaikkein kauheinta, ei olekaan veriteot, vaan se, että suvaitsevaiset entistä tarmokkaamin vaativat kaikkia osallistumaan suvaitsevaisuuteen. Poliisivaltion luominen on ainoa keino, jolla suvaitsevaiset voivat vastustaa vääriä poliittisia mielipiteitä. Ja mitä yhtenäisemmällä äänellä poliittiset johtajat huutavat suvaitsevaisuutta sitä suuremmiksi käyvät ne maahanmuuttajien ryhmät, jotka vähät välittävät eurooppalaisista arvoista ja suvaitsevaisuudesta.

Maahanmuuttajille eurooppalaisten suvaitsevaisuus sopii vain silloin, kun he haluavat edistää omia suvaitsemattomia arvoja; Kukaan ei voi olla oikeauskoinen, jos hän suvaitsee jotakin muuta arvopohjaa kuin oman uskontonsa uskomuksia.

 

Eurooppa kehitti kristillisyyden pohjalta poliittisen järjestelmän, jolla olisi ollut mahdollisuutta elää hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt suvaitsevaisuuspolitiikka on tuhonnut lähes kaiken sen, minkä rakentaminen kesti tuhansia vuosia, ainakin hamasta Sumeriasta aina 1950-luvulle saakka.

Muutamassa kymmenessä vuodessa äärisuvaitsevaisuus on luonut Eurooppaan tuhansittain no-go-alueita, missä ei enää päde kristilliset instituutiot, poliisi mukaan lukien. Näinä päivinä olemme saaneet jopa lukea, miten Britanniaan vaaditaan kolmea islamilaista valtiota sharia-lakeineen.

Ja sitten, kun joku alkaa vastustamaan tällaista kehitystä väkivallalla, niin suvaitsevaiset pitävät edelleen päänsä pensaassa ja sieltä huutelevat suvaitsemattomuutta eurooppalaisia arvoja puolusteleville, jotka kokevat olevansa samalla tavalla hyvällä asialla, miten inkvisiittori aikoinaan kohteli jokaista, joka ei tunnustanut Vatikaanin arvoja.

 

Olemmeko me nyt pohjalla

Jos me olemme nyt jo täysin arvottomassa, arvoliberaalissa politiikassa, niin se merkitsee sitä, että meistä on tullut barbaareja. Jotta meidät voitaisiin palauttaa takaisin sivistyneiksi ihmisiksi, niin silloin meidän keskuuteen tulee pakosta syntymään äärimmäiseen väkivaltaan pystyviä yksittäisiä henkilöitä ja ryhmittymiä, joiden ainoa vaatimus on, että ihmisten tulee elää tietyn arvomaailman mukaista elämää.

Historiallisesti katsottuna toissapäiväinen hirmuteko asettuu täsmälleen samaan ääritekojen joukkoon, joka vaadittiin Euroopan rauhoittamiseen barbaarisuudelta ja kansallivaltioiden synnyttämiseen.

 

Pahoin pelkään, että me emme ole vielä täysin suvaitsevaisuuspolitiikan vallitsemia, koska suvaitsevaisuuspolitiikka ei menesty, jos se suvaitsisi Anders Behring Breivikin tekemän teon; jos ihmiset nyt olisivat viisaita, niin he analysoivat 22.7.2011 tehdyn hirmuteon ja ottaisivat siitä uuden kurssin Euroopalle. Se olisi oikeaa suvaitsevaisuutta, koska sellainen suunnan muutos antaisi toivoa niille toivottomiksi käyville, jotka ilman suunnanmuutosta ovat valmiita tekemään historiaa.

Suvaitsevaisuuspolitiikan ääripäissä meitä odottaa joko poliisivaltio, missä ei suvaita mitään erilaista ajattelua tai sitten terrorismi. Jos päädymme poliisivaltioiksi, niin meitä odottavat sielläkin terroriteot.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi mennä suvaitsevaisuudesta sen toiseen ääripäähän, eli julmuuteen, joka ilmenisi laillisena terrorismina -poliisivaltiona- tai pelkkänä terrorismina, vaan eurooppalaisuuden selviytymiselle sivistyksellisyytenä riittäisi Jeesuksen arvot:

Joka teistä haluaa olla suurin johtaja, hän olkoon kaikkien palvelija.

”Ihminen ei pääse perille taivasten valtakuntaan, jollei hän pysty riisuutumaan ja polkemaan vaatteitaan maahan, kuten lapsi. ”Olkaa lasten kaltaisaia, sillä sellaisten on..” ”joka tekee pahaa yhdellekin näistä pienimmistä, hänelle olisi parempi…”

24.7.2011,

nöyrä palvelijanne,

perus sinenmaa

sinenmaa

Reservin duunari, joka on valmis kertausharjoituksiin rehellisessä ilmastossa Englannin työlakien mukaan <a href="http://sinenmaa.blogspot.fi/" title="http://sinenmaa.blogspot.fi/">http://sinenmaa.blogspot.fi/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu