Pullopostia uppoavasta Lännestä

Sinulle, joka avaat tämän pullon. Minä kirjoitan tämän täältä Uppoavasta lännestä tietääksesi, mikä oli se syy, joka sai aikaan sen historiasta lukemasi tapahtuman, jonka nimeksi olette antaneet ”Mahtavan Länsimaailman surkea loppu”. Kyseisen historian luvun alaotsikkoina on muuan muassa sellainen kuin ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä”, jonka kirjoittajaksi olette löytäneet Jussi Halla-aho -nimisen ateistisen ajattelijan.

 

Tämä pulloposti halua tähdentää Sinulle totuuden siitä, joka ihmettelet, miten niin mahtava Länsi upposi niin nopeasti ja kaiken maineensa menettäneenä. Se syy on nähtävillä juuri siitä historiasta, jota luet, ja jonka alaotsikkona on ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä”. Juuri Jussi Halla-aho otti sen viimeisenkin Lännen pohjatulpan irti ja antoi vesien syöksyä sisään. Jussi Halla-aho tosin esiintyi viimeiseen saakka Länsilaivan buffetissa syöden ja juoden ja soittaen ensiviulua ikään kuin hän olisi suurikin ajattelija, mutta vakuutan sinulle, että juuri hän monine kaltaisineen tekivät suurimmat reiät Länsimaailman perustuksiin.

 

Kyse on siitä, että jo tuhoutuneen länsimaailman suuriksi ajattelijoiksi nostettiin sen viimeisinä vuosina ateistit. Tiedäthän; vielä tuhat vuotta ennen Lännen uppoamista suuret ajattelijat olivat Jeesukseen uskovia, jotka eivät epäröineet ajatella kirkon opin vastaisia ajatuksia, koska Jeesus nimenomaan tähdensi, että:

Etsikää niin löydätte, Kolkuttakaa niin teille avataan,

Uusi viini on laskettava uusiin leileihin,

Olkaa lasten kaltaisia,

Lastenmielisten suusta saatte kuulla totuuden

 

Tuossa vain muutama Jeesuksen esittämä ajatus, jota uppoava länsi ei tajunnut kunnes se oli liian myöhäistä. Ihmisille uskoteltiin, että kaikki kulttuurit ja uskonnot ovat saman arvoisia, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa, että kristinuskonto olisi paras kaikista, koska Kristus Jeesus asetti häneen uskoviin kristinuskonnon tuhon siemenen. Tiedäthän: ”Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” 

Jeesuksen sanat olivat se nisun jyvä, jonka oli määrä kuolla. Joka syö minun sanani. Ja syöty yleensä tulee toisesta päästä ulos, kun ensin sen ravinteet on otettu talteen. Syötyinä tai kuollessaan ”nisun jyvinä” Jeesuksen sanat tuottivat länsimaailman kaikkine ihmeineen. Jeesus tiesi tasan tarkkaan, että juutalaisuus oli kuollutta totuutta, koska juutalaisuudesta puuttui uuden etsimisen totuuslause.

Muissa uskonnoissa uskovaisia ei vaadita uuden tuottamiseen uskomuksista, mutta kristinuskonnon ydin on siinä, että sanan on kuoltava ja tuotettava hedelmää. Muissa uskonnoissa ihminen jopa tapetaan, jos hän uskaltaa ajatella opin vastaisesti, kun taasen kristillisyydessä uuden ajatuksen esittäjä voi vedota Jeesukseen, jos joku esittää, että on harhaoppista…

 

Lapsena Jeesus opetettiin juutalaisuuteen. Ja aikuiseksi kasvettuaan hän näki, miten juutalaisuus orjuutti sen ajan ihmiset totaalisesti. Miettiessään syitä siihen, Jeesus ei voinut muuta kuin asettaa itselleen päämääräksi uuden opin luomisen, jonka uskovilla ei olisi mitään mahdollisuutta pitää kiinni vanhoista totuuksista. Asiassa oli vain yksi mutta; Hänen oli ensin tultava kansan parissa täydelliseksi ihmiseksi, jotta ihmiset saataisiin hokemaan hänen siemenen kaltaisia opetuksiaan.

Niinpä Jeesus päätti ryhtyä parantajaksi. Hän aloitti työnsä esittämällä murrosikäisenä lyhyen saarnan synagoogassa. Se oli niin hieno ja niin täynnä tunnetta, että ihmiset hämmästyivät suuresti, ja alkoivat kysymään, kuka se oli, jota he juuri kuulivat.

Saatuaan uskonnollista arvovaltaa yhdistettynä miehekkääseen olemukseen, ihmiset alkoivat uskomaan, että jos vaikka vain koskettaisi Jeesuksen viittaa, niin voisi parantua. Ja niin tapahtui. Ja Jeesus sanoi: ”Sinun uskosi on sinut parantanut”, joka oli totta, koska Jeesus ei voinut valehdella.

 

Ja niin Jeesus puhui sadoilletuhansille uskovilleen, miten hekin voisivat päästä totuuteen, kun vain ajattelisivat niin kuin lapsi ja kun vain etsisivät ja kun vain ymmärtäisivät, miten uusi viinikin jo vaatii uuden astian. Niin syntyi uusjuutalaisuus, joka länteen päin levittyään sai kristinuskonto -nimen.

Jeesuksen opit alkoivat vaikuttaa; kristityt kaikkialla alkoivat etsimään Jeesuksen sanoista omaa tulkintaansa, joka johti kristinuskonnon lahkoutumiseen ja sitä myötä syntyi loistavia ajattelijoita, jotka mullistivat täysin ihmisten pinttyneet käsitykset.

 

Jokainen uskovainen, joka aidosti oli Jeesukseen uskovainen, todisti uskonsa suuruuden juuri sillä, että he olivat kuin lapsia, ajattelivat uusia asioita, etsivät uusia totuuksia, tekivät uutta viiniä uusiin astioihin,… He eivät hokeneet kirkon uskoa Jeesuksesta vaan heillä oli se usko, joka Jeesuksellakin oli.

Muistathan kirkkoisä Augustinuksen ja Tuomas akvinolaisen. Tai Benedictus Spinozan, Galileo Galilein, tai alkemisti Isaac Newtonin, astronomi Kopernikuksen jms. Kaikki he olivat hartaita kristittyjä, jotka etsivät uutta ja myös löysivät sitä. Kaikki se uusi muodostui länsimaailman perustaksi, jonka päälle syntyi mahtava Länsi kaikine ihmeellisine tekniikoineen.

 

Mutta. Heti alusta saakka kristillisyyteen syntyi myös antikristillisyys, jonka perimmäinen ajatus oli vain tuhota kristillisyys. Koskaan tuo antikristillisyys ei pysynyt ajattelemaan mitään uutta; se oli vain kuin amok-juoksuinen rakkikoirta, joka räksytti uskovien perään.

Sitä anti-kristillisyyttä alettiin kutsumaan ateismiksi. Siihen uskovat eivät koskaan tunnustaneet ateismin olevan uskonto, vaan hokivat aina sitä tivattaessa, ettei ateismi voi olla uskonto, koska ateistit elävät esihistoriallista aikaa…

Siinä he totisesti olivat oikeassa, Ateistit juhlivat kristillisyydestä saatua voittoa vielä silloinkin, kun kaikki tiesivät, että Länsi uppoaa. Vain jokin esihistoriallinen ihmislaji pystyi todellakin riehumaan ja syyttämään kristittyjä vielä siinä vaiheessa, kun kaikki oli jo menetetty.

 

Kristillisyyteen olennaisesti kuuluva oppi uuden etsimisestä olisi lopulta luonnollisesti kuolettanut kristinuskonnon. Mutta, ateistit ylimielisinä eivät voineet hyväksyä lahkolaisuutta, vaan julistivat, ettei kristinuskonnon oppi voinut olla totuus, koska niin monet ihmiset olivat löytäneet siitä oman totuutensa. Yksikään ateisti ei tajunnut sitä, että juuri se olikin kristinuskonnon suurin totuus. Niinpä ateistit alkoivat tuhoamaan kristillisyyttä syöpäkasvaimen tavoin; kuten syöpään sairastunut ihminen kuolisi muutenkin, niin syöpä vain aikaistaa ihmisen kuoleman estäen ihmistä toteuttamasta jotakin suurta.

 

Ateistit siis aikaistivat kristinuskonnon kuoleman ja siten he estivät kristillistä maailmaa saamasta lopullista voittoa maailmasta. Ateistisyövän heikentämä kristillisyys ei enää pystynyt pitämään puoliaan muiden kulttuurien fakkiutuneita uskomuksia vastaan. Ennen aikojaan kuollut kristillisyys päästi maailmaan barbaarisuuden, joka taannutti ihmiskunnan takaisin kivikauteen.

 

Ateistien voitto oli Pyrrhoksen voitto. Jos omaan aikaasi säilyi muuta kuin tieto mahtavasta Lännen tuhosta, niin olet varmaan tietoinen, mitä tarkoitan pyrrhoksen voitolla. ”Vielä yksi tällainen voitto, niin olen hukassa”, sanoi muuan sotaherra 272 vuotta ennen sitä Kristusta.

sinenmaa

Reservin duunari, joka on valmis kertausharjoituksiin rehellisessä ilmastossa Englannin työlakien mukaan <a href="http://sinenmaa.blogspot.fi/" title="http://sinenmaa.blogspot.fi/">http://sinenmaa.blogspot.fi/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu