Yhteisen maatalouspolitiikan äänestyksen lopputulos oli pettymys

Maa- ja metsätalous vievät yhteensä 87 prosenttia maapallon asuttavasta pinta-alasta. Yksin maatalous vie jo puolet. Karjankasvatus, sisältäen liha- ja meijeriteollisuuden, käyttää 77 prosenttia maatalouden pinta-alasta. Tämä luku sisältää laidunmaat sekä rehun kasvatukseen käytetyn pinta-alan.

Sillä, minkälaiseksi maataloutta rakennetaan tulevaisuudessa, on keskeinen rooli luonnon monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen ja kiertotalouden kannalta. Maatalouden roolia ei voi sivuuttaa.

Tulevaisuuden maatalouspolitiikan ja -tukien on tuettava hiilensidontaa maaperään, luonnon monimuotoisuuden vahvistamista ja eläinten hyvinvointia. Sen sijaan torjunta-aineiden käyttöä on vähennettävä ja luomutuotantoa on lisättävä.

Yhteinen maatalouspolitiikka on yli kolmasosa EU-budjetista. Esimerkiksi tänä vuonna sen osuus on 34,5 prosenttia eli 58,12 miljardia euroa.

Parlamentti äänesti EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP) ja maataloustukien jakamisperusteista viime viikolla tiistaista perjantaihin. Maatalouspolitiikan uudistukseen sisältyvät seuraavat osat: YMP:n strategiasuunnitelmat, YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta sekä maatalouden yhteinen markkinajärjestely.

Keskeiset näkemyserot olivat YMP:n vihreässä arkkitehtuurissa, eli ekojärjestelmissä ja ympäristö- ja ilmastotoimissa, ilmasto- ja ympäristötukien osuudessa, niiden ehdollisuudessa suhteessa EU:n ympäristölainsäädäntöön, ilmastolakiin ja vihreän kehityksen ohjelmaan sekä ilmasto- ja ympäristötoimiksi laskettavien toimien listauksessa.

Tämän lisäksi selviä näkemyseroja oli tukien ehdollisuudessa, eli mitä ehtoja pitää täyttää, että saa maataloustukea, vuotuisten suorien tukien ylärajoissa, kasvipohjaisten tuotteiden nimityksissä sekä minimistandardeissa muun muassa eläinten hyvinvoinnille ja biodiversiteetin suojelulle.

Äänestin näissä kohdissa vastuullisen maatalouspolitiikan puolesta. Olisin pitänyt tärkeänä tiukempia eläinten hyvinvoinnin standardeja ja biodiversiteetin suojelun ehtoja, korkeampia ilmasto- ja ympäristötukien sekä ekojärjestelmien tukien osuuksia sekä tiukempia ehtoja ekojärjestelmien osalta. Äänestin myös vapaamman kasvipohjaisten tuotteiden nimeämisen puolesta.

Parlamentin hyväksymän kannan mukaan strategisten suunnitelmien tavoitteiden tulisi olla Pariisin sopimuksen mukaisia, ja jokaisen viljelijän olisi noudatettava tiettyjä ilmasto- ja ympäristöehtoja saadakseen suoria maataloustukia. Suorista tuista 30 prosenttia olisi osoitettava ekojärjestelmille. Maatalouden kehittämisrahoista 35 prosenttia olisi varattava ympäristö- ja ilmastotoimille. Kasvispihvien osalta ei tullut muutoksia nykyisiin sääntöihin.

Olen surullinen ja pettynyt parlamentin äänestyksen lopputulokseen. Siksi en voinut äänestää sen puolesta. En myöskään äänestänyt esityksiä vastaan, koska lopullinen päätös syntyy neuvoston ja parlamentin välisissä neuvotteluissa, trilogeissa, ja parlamentin hyväksymä kanta on parempi ympäristölle kuin neuvoston tai edes Suomen esittämä kanta. Olen täysin varma, että tulos ei olisi ympäristön kannalta parempi, jos parlamentilla ei olisi asiassa neuvottelumandaattia, vaan jäsenmaat tekisivät päätöksen keskenään. Esityksen palauttaminen komission uuteen valmisteluun hävittiin jo aiemmin. Nyt, jos parlamentin kantaa ei olisi hyväksytty, olisi se tarkoittanut, että parlamentti ei olisi valmisteluissa mukana.

Globaalisti ja EU-tasolla maatalouspolitiikkaan on kuitenkin vielä palattava ilmastolainsäädännön ja kestävien ruokajärjestelmien näkökulmista.

Lue lisää:
Parlamentin tiedote
IEEP:n alustava arvio parlamentin ja neuvoston kannoista (englanniksi)
Äänestystulokset
YMP:n strategiset suunnitelmat
Maatalouden yhteinen markkinajärjestely
YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta

Maanantaina julkaistu Euroopan luonnon tila 2020 -raportti toteaa maatalouden olevan yksi luonnon monimuotoisuuden heikentäjistä. Pidin torstaina 22.10.2020 Instagram-liven ekologian professori Janne Kotiahon kanssa. Voit katsoa keskustelun täältä: https://www.instagram.com/tv/CGplpcsp0Tf/?hl=fi
sirpapietikainen

Olen toiminut kansanedustajana (1983-2003), Kokoomuksen varapuheenjohtajana (1989-1993) ja ympäristöministerinä (1991-1995). Euroopan parlamentin jäsen olen ollut huhtikuusta 2008 lähtien.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu