Ovatko puoluekannatusluvut ankkuroitumassa nykyiselle tasolle ?

YLE   on julkaissut puolueiden kannatusnumerot:

1.Kokoomus   23,4 %    2. SDP 20,3  %    3.  PS 16,1  %    4. Keskusta 11,0   %  5. Vihreät 9,3 %   6. Vas 8,1  %   7. RKP   4,4 %   8. KD  3,0 %   9.  LK  2,2   %   10. Muut 2,2     %

Lue lisää

En ota kantaa puolesta tai vastaan yksittäisen puolueen kannatukseen.  Kunkin puolueen  kannatuskehityksestä saa selvemmän kuvan, kun katsoo kannatuslukuja pitemmältä  jaksolta (> 6-12  kk).  Ovatko sitten puoluekannatusluvut ankkuroitumassa nykyiselle tasolle ? Vuoden sisällä puoluekohtaiset muutokset mahtuvat  pääosin  1-2 %-yksikön vaihteluväliin.

Sen voi tässä vaiheessa sanoa, että tuskin ensi  huhtikuun  02.04.2023     vaaleissa kolmen suurimman puolueen kannatus mahtuu 1 %-yksikön (17,0 % – 17,5 % – 17,7 % ) sisälle, kuten vuonna 2019.

Seuraavaa hallituspohjaa  aletaan spekloimaan, mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Hyvä on muistaa, että perustuslain 61 §:n  1 momentin  mukaan  eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Hallitukset aikajärjestyksessä   –    Puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa 1983-2019

****

Kaksi suurta asiakokonaisuutta   tulevat hallitsemaan Suomen ulko- ja sisäpoliittista keskustelua  ennen  eduskuntavaaleja. 

  1. NATO -jäsenyys

Suomen Nato -jäsenyys on   yhdessä  Ruotsin kanssa  edennyt  “loikkauksin” eteenpäin . Tällä hetkellä  on  ⅔    nykyisistä jäsenmaista on  ratifioinut   liittymiseen liittyvän sopimusluonnoksen. Onko sitten Turkki  viimeinen maa ratifioinnissa, sen näyttää lähikuukaudet.  Kun ratifiointi on kaikissa jäsenmaassa selvä, Suomen eduskunta käyttää  vielä perustuslain  93-94 §;ien   valtaa päättäessään Suomen osalta sopimuksesta.

Suomen Nato jäsenyys tuo jatkossa uudet linjaukset hallitusohjelmaan ja eduskunnalle aiemmin annettuihin selontekoihin ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspolitiikassa

  2. Suomen julkisen talouden rahoituksen ja alijäämän vakauttaminen kestävälle pohjalle.

Tämä on ollut minun kestoaihe jo vuosia täällä.   Valtiovarainministeriön  aikataulun mukaan valtiovarainministeriön  ehdotus talousarvioksi lähetetään ministeriöille ja ehdotus julkaistaan internetissä huomenna  perjantaina 05.08.2022.

Neljä vuotta sitten Sipilän-Orpon hallitus antoi eduskunnalle  syyskuussa  2018 (Talousarvioesitys (14.9.2018)) vuotta 2019 koskevan talousarvioesityksen. Esityksen menopuolen määrärahojen loppusumma oli  55,3 mrd euroa. Menoista n.  1,4  mrd katettiin lainanotolla.

Kuluvan vuoden toisen lisätalousarvion (Toinen lisätalousarvioesitys (25.5.2022))  jälkeen  menopuolen määrärahat ovat  yhteensä yli 66 mrd. Menoista  n. 8,9 mrd katetaan lainanotolla.  Melkoinen  – likimain -2-3 mrd  – vuosimuutos menoissa ja lainanotossa    edellisen hallituksen viimeiseen budjettiin verrattuna 

Valtioneuvoston selonteossa  julkisen talouden suunnitelmaksi  vuosille 2023—2026. (VNS 2/2022 vp  –  VaVM 14/2022 vp) sivulla  46  (taulukko 9  ) on arvioitu budjettitalouden alijäämän olevan  tulevina vuosina n. 7 mr:nvuosi tasolla. Ehdittiinkö suunnitelman laadinnassa  huomioida  korkomenojen kasvu ja  talouden taantuman kasvava mahdollisuus sekä  muita keskeisesti talouteen vaikuttavia tekijöitä (inflaation ja energian hinnan kehitys meillä ja muualla. ?  Pelkään pahoin alijäämän pitämisen olevan vaikeaa em. kehyksissä . Julkisen talouden vakauttamissuunnitelman laatimista ei voida enää lykätä. Alkuviikosta YLE otsikoi: “Suomen velka kasvaa eikä sille ole kohta maksajia”.

Kysymys ei saisi olla hallitus-oppositioasia. Olen pitkin vuotta pitänyt hyvänä  talouspolitiikan arviointineuvoston ehdottaman  keskipitkän aikavälin – yli vaalikauden  ulottuvan – konkreettisen  suunnitelman laatimista parlamentaarisella työryhmällä.   Arviointineuvoston mukaan (ss. 10 ja 78)  keskipitkällä aikavälillä tarvittaisiin  vakauttamistoimia, jonka suuruusluokan tulisi olla vuosittain  0,2–0,4 prosenttia suhteessa BKT:hen.  Parlamentaarinen työryhmä on  sen vuoksi paikallaan sen vuoksi, että se pakottaa katsomaan kokonaisuutta(ml. yhteiskunnan elintärkeät toiminnnot ja omavaraisuus)  ja vähentää tavanomaista knoppologista yhden asian  heittelyä  puolueiden välillä.

****

Katso tästä eräiden  Euroopan ja eräiden muiden maiden puoluekannatuksia.

Ruotsi  – NorjaTanska –  Saksa   –  Itävalta  – Hollanti  – Britannia  – Italia   – KreikkaEspanjaRanska  –   Viro  –  Suomi –  KanadaUSA Japani

Muutamia havaintoja

Ruotsissa käydään ensi kuussa 11.09.2022  valtiopäivävaalit. Sosialidemokraateilla on  kanatusmittauksissa  vankka johto, eivätkä  tulevat vaalit kannatusjohtoa horjuta. Toisena kannatusmittauksissa on Maltillinen kokoomus ja kolmantena Ruotsidemokraatit . Vaalien mielenkiintoisemmaksi kysymykseksi nousee, jääkö jokin nykyinen valtiopäiväpuolue alle  4%:n äänikynnysrajan. Eniten vaaravyöhykkeessä näyttää  viimeisten kannatusmittausten mukaan olevan ympäristöpuolue vihreät.

Jos esim. vihreät  jää alle äänikynnysrajan , sillä voi olla ratkaiseva vaikutus Ruotsin seuraavan hallituksen kokoonpanoon. Vuoden 2018 vaaleissa nykyistä sosialidemokraattien vähemmistöhallitusta tukevien puolueiden (SVCMP) yhteinen  paikkaluku 175 ylitti vain yhdellä paikalla opposition  ( MSDKDL) edustajamäärän 174.  Hallitusta oppositiosta tukenen keskustapuolueen kannatus on myös laskussa, jolla voi olla myös  ratkaiseva vaikutus, mikä blokki saa vaalien jälkeen enemmistön ja muodostaa hallituksen. Jos nykyinen hallitusta tukeva blokki menettää enemmistön, Ruotsin seuraava pääministeri  vaihtuu  Magdalena Anderssonista  Maltillisen kokoomuksen piuheenjohtaja Ulf Kristerssoniin.

Ruotsia on hallittu vuodesta 2014 alkaen sosialidemokraattien johtamalla vähemmistöhallituksella pääministeri Fredrik Reinfeldtin porvarihallituksen jälkeen  (Ruotsin hallitukset 1974 –). 

Italian pääministeri   Mario Draghi  on eronnut tehtävästään ja maa ajautunut  enemmän tai vähemmän poliittiseen ja taloudelliseen kaaokseen. Uudet vaalit on määrä pitää syyskuussa  25.09.2022.

Pääministeri Draghin hallitusta olivat tukemassa myös Italian suurimmat populistipuolueet Viiden  tähden liike (M5S) ja  Pohjoisen liitto (Lega).  Viimeaikaisissa kannatusmittauksissa   ovat   olleet   kärjessä  selvästi yli 20 %:n kannatuksilla kansalliskonservatiivinen  Fratelli d’Italia  (FdI)  ja sosialidemokraattinen (PD). Fratelli d’Italia -puoluetta johtava Giorgia Meloni on noussut yhdeksi pääministerisuosikiksi. Kahdella em. populistipuolueella ei näytä tällä hetkellä  olevan   viime vuosien kaltaista kannatusta.

Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mitä Italiassa tapahtuu lähikuukausina niin politiikan kuin talouden osalta. Tässä en voi jättää manitsematta, että maailmalla spekuloidaan  Venäjän osuutta pääministeri Draghin eroon Pohjoisen liiton puheenjohtajan ja Kremlin suosikin  Matteo Salvinin  kautta (tarua vai totta ?). 

Saarivaltakunnan – Britannian –  seuraavan pääministerin nimi selviää syyskuussa 05.09.2022.  Britannian konservatiivit valitsevat     sisäisessä jäsenäänestyksessä  kahdesta ehdokkaasta  –  entinen valtiovarainministeri Rishi Sunak   tai  ulkoministeri Liz Truss  –  uuden pääministerin  eroamaan joutuneen pääministerin  Boris Johnsonin  tilalle.

Britannian  konservatiiveilla  ei ole tällä hetkellä pienintäkään  halua parlamentin hajottamiseen. Puolueen kannatusluvut osoittavat asetelmien muuttumista työväenpuolueen kanssa vuoden 2019   vaaleihin verrattuna. Seuraavat lakisääteiset parlamenttivaalit ovat  vasta tammikuussa 2025. Pääministeri Johnsonin seuraajalla on täysi työ saada palautettua äänestäjien luottamus takaisin.

Saarivaltakunnassa kärvistellään  edelleen  monissa EU-eron ( Britain’s Brexit trade chaos)  kansalaisia  koettelevissa  jälkimainingeissa. Maailmanlaajuinen koronapandemia ja Venäjän aloittama hyökkäyssota helmikuussa ovat entisestään sekoittaneet Britannian sisäpolitiikkaa.  Britannian EU-ero on ”lähihistorian tyhmin päätös”, luonnehti aiemmin Britannian  tilannetta  Firenzen   EU-yliopiston professori ja entinen pääministeri Alexander Stubb.

Lyhyesti Saksa ja Ranska. Saksassa liittokansleri  Olaf Scholzin hallitus  on joutumassa/joutunut   vuosikymmeniin kovien eteen taloudessa  maan talous-, työllisyys- ja energiapolitiikassa   ulkopolitiikasta  puhumattakaan. Liittokansleripuolue SPD on kannatusmittauksissa pudonnut kolmanneksi CDU/CSU:n ja vihreitten jälkeen. Ranskassa presidentin tukiryhmä  (LREM) menetti enemmistön kesäkuun kansalliskokousvaaleissa   ja   presidentti Emmanuel Macron sekä  pääministeri Élisabeth Borne joutuvat  etsimään lisätukea politiikalleen  muista keskustaoikeistolaisista puolueista (LRUDC). Mikä on jatkossa Saksan ja Ranskan  asema EU-politiikassa, ei taida enää olla viime vuosien kaltainen.

Marraskuussa  ovat   USA:ssa välivaalit (US midterm elections 2022). Demokraattien nykyinen enemmistö edustajainhuoneessa ja tasatilanne senaatissa ovat silloin uhattuina.  Istuvan presidentin loppukaudesta tulee usein vaikea, jos oma puolue menettää enemmistön välivaaleissa. 

Välivaalien käyttöönoton jälkeen vain seitsemässä niistä (presidenttien Woodrow Wilsonin, Franklin D. Rooseveltin, John F. Kennedyn, Richard Nixonin, Bill Clintonin, George W. Bushin ja Donald Trumpin alaisina) presidentin puolue on voittanut  paikkoja edustajainhuoneessa   tai  senaatissa .  Vain kahdesti (1934, Franklin D. Roosevelt ja 2002, George W. Bush) presidentin puolue on saanut paikkoja molemmissa taloissa.

Länsidemokraattina olen  ollut jo vuosia  hämmennyksen tilassa, miksi   USA:n sisäinen demokratia on  ajautunut    nykyiseen vastakkainasetteluun   kahden valtapuolueen  (Democratic PartyRepublican National Committee | GOP) välillä. Mikä osuus on vieraiden maiden hakkereilla epäsovun lietsonnassa ? Viime viikolla uutisoitiiin, että eräät Demokraattien ja Republikaaninen poliitikot puuhaavat uutta puoluetta kyllästyneenä USA:n sisäpolitiikan nykyiseen tilaan. 

USA:ssa haetaan jo asetelmia vuoden 2024 presidentinvaaleihin . Olemme täällä Euroopassa viime vuosina huomanneet, että strategisen maailmanpolitiikan hallinta ei aina ole ollut istuvan presidentin vahvuusaluetta. Nykyisen presidentin ehdokkuus näyttää epätodennäköiseltä. Toivottavasti myös  etsintä  toisessa puolueessa tuottaa tuloksen uuden ehdokkaan löytämisessä.

****

List of elections in 2022 (ks. tuosta, missä kaikissa maissa vaaleja käydään tänä vuonna)

****

Mikä on sitten eräiden  maiden demokratia -tilanne.  Otetaan tässä blogissa mainitut maat vertailuun. Suomen indeksiluku  on  9,27, Ruotsin 9,26, Saksan  8,67,  Britannian  8,1, Ranskan 7,89, USA:n 7,85, Italian 7,68  ja Turkin 4,35 sekä Venäjän 3,24 . Suomen indeksiluku sijoittuu globaalivertailussa kolmanneksi parhaaksi Norjan  9,75  ja Uuden Seelannin 9,37  jälkeen.

+4
SJPHKI
Helsinki

Länsidemokraatti. Politiikan ja urheilun laaja-alainen seuraaja koti- ja ulkomailla. Asioiden puolesta toimija. Vuosikymmenien työura viidellä eri vuosikymmenellä maataloustöistä asiantuntija- ja johto- sekä luottamustehtäviin (Eduskunta, ministeriö, keskusvirasto, liikelaitos, osakeyhtiö, poliisihallinto ja työnantajaliittotaso, urheiluseuratoiminta, reservin upseeri) kahdella yliopistotutkinnolla.
Suomen tulee olla mukana läntisten demokratioitten yhteistyöjärjestöissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu