EU:n henkilöpolitiikan on aika väistyä

EU on epäyhtenäisempi kuin pitkään aikaan, erityisesti Ukrainan sotaa seuranneiden talousvaikutusten vuoksi, mutta se ei ole ainut syy.

 

Eripuraa on aiheutunut maiden sooloilusta kriisien hoidossa ja toisaalta kansalaisten tyytymättömyydestä itsemääräämisoikeuden heikkenemiseen.

 

Ranskan ja Saksan vuoropuhelu ontuu, Puola ja Baltian maat vaativat suurempaa johtoasemaa EU:ssa järkevämmän Venäjä-politiikkansa vuoksi, Italiassa on nimitetty EU-kriittinen ja osin Venäjä-myönteinen hallitus ja Unkarissa taas pääministeri Viktor Orbán pohtii EU-suhteen uudelleenarvioimista ja kansanäänestystä Venäjä-pakotteista.

 

EU:n alkuperäinen tarkoitus, Euroopan turvallisuustilanteen vakauttaminen, on saanut jäädä varjoon, kun jokainen poliittinen taho on havainnut EU:ssa mahdollisuuden edistää omia intressejään.

 

Britannian ero ohitettiin lähinnä kauhistelulla ”ovatpas nuo hölmöja”. Kuitenkin myös muilla EU-mailla olisi ollut peiliin katsomisen paikka, sillä suurin syy Britannian eroon oli kansalaisten kokemus itsemääräämisoikeuden heikkenemisestä.

 

EU:ssa on toistettu samat virheet kuin Suomessa oman valtiorakenteen kanssakin. Kansalaisten jokaista liikettä yritetään hallita tarkoilla säännöillä ja direktiiveillä ja samaan aikaan kyky ydintehtävien hoitoon rapisuu. Ei ole sattumaa, että EU-maat ovat alkaneet lipsua yhdessä sovituista säännöistä, Britannia erosi ja sekä Unkarissa että Italiassa johdossa on EU-kriittinen hallitus.

 

Samaan aikaan EU:n ulkoinen turvallisuustilanne on heikentynyt ja asevarustelu sen seurauksena kiihtynyt. Turvallisuustilanteen heikkeneminen ei ole kuitenkaan saanut EU-päättäjiä heräämään EU:n ydintehtävien merkitykseen vaan omia intressejä edistetään entistä voimakkaammin.

 

Hyviä esimerkkejä ovat vasemmiston pyrkimykset ajaa jälleen uutta elvytyspakettia läpi ja siirtää valta maan luonnon kansallisesta päätäntävallasta EU:lle. Perustelut ovat valheellisia, kuten ”välttämätöntä eriarvoisuuden ehkäisemiseksi ja luonnon suojelemiseksi”. Toistaiseksi ei ole mitään rehellistä syytä, miksi samoja asioita ei voitaisi edistää jopa paremmin kansallisilla päätöksillä, mutta tarve onkin ajaa näiden poliitikkojen omia intressejä kokonaistilanteen kustannuksella.

 

Mielestäni nyt on oikea hetki siirtyä henkilöpolitiikasta kohti vastuullista ulkopolitiikkaa, joka tarkoittaa myös EU:n tehtävien uudelleen arvioimista kriittisen tilanteen mukaiseksi. EU:n päätäntävaltaa ei ole tarpeen lisätä vaan ydintehtäviin ja toimivaan yhteistyöhön on panostettava kaikin voimin.

+7
Sofia Syväoja
Oulu

Viidennen vuoden lääketieteen opiskelija Oulun Yliopistosta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu