EU:n henkilöpolitiikan on aika väistyä
EU on epäyhtenäisempi kuin pitkään aikaan, erityisesti Ukrainan sotaa seuranneiden talousvaikutusten vuoksi, mutta se ei ole ainut syy.
Eripuraa on aiheutunut maiden sooloilusta kriisien hoidossa ja toisaalta kansalaisten tyytymättömyydestä itsemääräämisoikeuden heikkenemiseen.
Ranskan ja Saksan vuoropuhelu ontuu, Puola ja Baltian maat vaativat suurempaa johtoasemaa EU:ssa järkevämmän Venäjä-politiikkansa vuoksi, Italiassa on nimitetty EU-kriittinen ja osin Venäjä-myönteinen hallitus ja Unkarissa taas pääministeri Viktor Orbán pohtii EU-suhteen uudelleenarvioimista ja kansanäänestystä Venäjä-pakotteista.
EU:n alkuperäinen tarkoitus, Euroopan turvallisuustilanteen vakauttaminen, on saanut jäädä varjoon, kun jokainen poliittinen taho on havainnut EU:ssa mahdollisuuden edistää omia intressejään.
Britannian ero ohitettiin lähinnä kauhistelulla ”ovatpas nuo hölmöja”. Kuitenkin myös muilla EU-mailla olisi ollut peiliin katsomisen paikka, sillä suurin syy Britannian eroon oli kansalaisten kokemus itsemääräämisoikeuden heikkenemisestä.
EU:ssa on toistettu samat virheet kuin Suomessa oman valtiorakenteen kanssakin. Kansalaisten jokaista liikettä yritetään hallita tarkoilla säännöillä ja direktiiveillä ja samaan aikaan kyky ydintehtävien hoitoon rapisuu. Ei ole sattumaa, että EU-maat ovat alkaneet lipsua yhdessä sovituista säännöistä, Britannia erosi ja sekä Unkarissa että Italiassa johdossa on EU-kriittinen hallitus.
Samaan aikaan EU:n ulkoinen turvallisuustilanne on heikentynyt ja asevarustelu sen seurauksena kiihtynyt. Turvallisuustilanteen heikkeneminen ei ole kuitenkaan saanut EU-päättäjiä heräämään EU:n ydintehtävien merkitykseen vaan omia intressejä edistetään entistä voimakkaammin.
Hyviä esimerkkejä ovat vasemmiston pyrkimykset ajaa jälleen uutta elvytyspakettia läpi ja siirtää valta maan luonnon kansallisesta päätäntävallasta EU:lle. Perustelut ovat valheellisia, kuten ”välttämätöntä eriarvoisuuden ehkäisemiseksi ja luonnon suojelemiseksi”. Toistaiseksi ei ole mitään rehellistä syytä, miksi samoja asioita ei voitaisi edistää jopa paremmin kansallisilla päätöksillä, mutta tarve onkin ajaa näiden poliitikkojen omia intressejä kokonaistilanteen kustannuksella.
Mielestäni nyt on oikea hetki siirtyä henkilöpolitiikasta kohti vastuullista ulkopolitiikkaa, joka tarkoittaa myös EU:n tehtävien uudelleen arvioimista kriittisen tilanteen mukaiseksi. EU:n päätäntävaltaa ei ole tarpeen lisätä vaan ydintehtäviin ja toimivaan yhteistyöhön on panostettava kaikin voimin.
Britannian ero ohitettiin lähinnä kauhistelulla ”ovatpas nuo hölmöja”. Kuitenkin myös muilla EU-mailla olisi ollut peiliin katsomisen paikka, sillä suurin syy Britannian eroon oli kansalaisten kokemus itsemääräämisoikeuden heikkenemisestä.
——————————
Eiköhän noille Briteille ole jo tullut selväksi, että kyllä se yhteistyö on sittenkin sitä itsemääräämisoikeutta parempi tapa hoitaa maan asioita.
Ilmoita asiaton viesti
EU todennäköisesti hajoaa jossain vaiheessa omaan mahdottomuuteensa. Ainut mahdollinen pelastuskeino on siinä että tilalle tulisi liittovaltio. Se taas ei onnistu parlamentaarisesti joten siksi sitä pyritäänkin rakentamaan pienin askelein ja hiljaa hivuttamalla.
Tärkein rakennuspalikka siinä on yhteisvelka. Tämän kiertotien ensimmäinen osa oli Kreikan tukeminen. Toinen askel oli Koronapaketti ja nyt kaavaillaan jo niin sosiaalisia ilmastorahastoja kuin energiapaketteja. Taustalla taasen EKP ostelee jatkuvasti jäsenmaidensa velkakirjoja. Siinä vaiheessa kun velat ovat yhteisiä, siltä tieltä on äärimmäisen vaikea, lähes mahdoton kääntyä takaisin.
EU:lla oli edessään ehkä jopa loistavakin tulevaisuus joka pilattiin viimeistään vuonna 2004 kun jäsenmaiksi haalittiin lähes kaikki itä-Euroopan ja Baltian kehitysmaat. Siinä porukassa ei ollut kuin käsi ojossa rahaa EU:lta odottavia valtioita eikä se tilanne ole muuttunut vajaassa 20 vuodessa mihinkään. Samat kehitysmaat ovat edelleen Brysselin porteilla käsi ojossa.
Toki päätösvallan siirtäminen EU-tasolle kisimittää tavallista tallaajaa, mutta niin tekee tämä taloudellinenkin eriarvoisuuskin. Ei Matti Meikäläistä varsinkaan nettomaksajien joukossa huvittaisi elättää noita edellä mainittuja käenpoikia.
Turvallisuuden suhteen taas valtaosa EU:n jäsenvaltioista nojaa Natoon joten lähinnä sen takia se EU:n oma turvallisuuspolitiikka on jäänyt retuperälle.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Matti Meikäläistä varsinkaan nettomaksajien joukossa huvittaisi elättää noita edellä mainittuja käenpoikia.
————————————-
EU on hyödyttänyt taloudellisesti kaikkia jäsenmaita, myös Suomea. Monet myyt yhteistyön hyödyt, myös turvallisuus aspekti NATO:sta huolimatta, tulevat vielä tämän päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti EU:sta on ollut hyötyäkin. Sitä hyötyä olisi kuitenkin saatu huomattavasti enemmän jos esimerkiksi EU:n laajentuminen olisi tehty järki edellä. Vuonna 2004 liittyneistä maistakaan kovin monella ei ollut todellisia edellytyksiä päästä EU:n jäseniksi, mutta jo silloin EU:ssa osattiin tulkita omia sääntöjä tarpeen vaatiessa hyvinkin laveasti.
Silloin pelättiin lähinnä sitä että nämä maat lähtevät hakemaan taloudellista yhteistyötä Venäjän suunnasta jos pääsy EU:n jäsenistöön evätään. Kun ajatellaan miten valtaisa epäluottamus näillä mailla Venäjää kohtaan jo silloin oli, niin voi tietysti kysyä miten realistinen kyseinen skenaario olisi ollut. EU:ssa ei kuitenkaan haluttu jäädä ottamaan tästä asiasta selvää.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikossa ja alustuksen lopussa kutsutaan nykytilannetta nimellä ”henkilöpolitiikka”. Pienintäkään vihjettä ei löydy siitä, mitä sellainen voisi merkitä ja miten se liittyisi yhteenkään mainittuun asiakysymykseen. Onko kyseessä tosiaan vain murrosikäisen paranoia siitä, että poliitikot ajavat ”vain omia intressejään”?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kansa on epäyhtenäisempi kuin koskaan, on siis aika luopua kansalaishenkilötymisistä ja liittyä Venäjään.
Ilmoita asiaton viesti
Ja vielä lisättäköön, että meidät tulee myös DE-eurooppasoida ja tulla Venäjälle ystämällismieliseksi.
Ilmoita asiaton viesti