Kenen ideologia saa nousta demokratiankin yläpuolelle?
”Aktivisti aiheuttaa häiriön käyttämällä yhteiseksi miellettyä tilaa ”väärin”. Esityksellinen ele paljastaa tilaan, tilanteeseen ja yhteiskuntaan kätkeytyvää eriarvoisuutta ja väkivaltaa.”
”Kun Elokapina istuu Mannerheimintiellä, monet käskevät aktivisteja mieluummin kasvattamaan puita. Se ei kuitenkaan auttaisi kääntämään valtasuhteita uuteen asentoon. Kiltisti puita istuttava aktivisti suostuu rooliinsa pienenä hyväntekijänä eikä teoillaan paljasta elämäntavan vääristyneitä mekanismeja.”
”Aktivismi ja taide eivät lopulta ole kaukana toisistaan, sillä molempien tehtävä on kasvaa itseään suuremmiksi.”
”Jos yhtä moni ihminen päivittäin kerääntyisi kaduille vaatimaan tiukempia ilmastotoimia, olisimme ehkä jo pitkällä.”
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008862226.html
Näillä sanoilla Helsingin Sanomien toimittaja kuvaa Elokapinan toimintaa tämän päivän lehden kolumnissaan. Kirjoitus huokuu hyväksyntää ja ymmärrystä Elokapinan toiminnalle, jossa pyritään ”kääntämään valtasuhteita uuteen asentoon”. Eli käytännössä siten, että pienen joukon mielipiteen kuuluisi olla tärkeämpi kuin muiden, eli ihmisten haluttaisiin olevan eriarvoisia päätösten teon edessä? Kyseessä on siis halu heikentää demokratiaa, koska koetaan omien arvojen olevan tärkeämpia kuin muiden arvot?
Suomessa on demokraattisesti päätetty ilmastopolitiikasta. Suomessa on Pohjoismaiden kunnianhimoisin hiilineutraaliustavoite samaan aikaan kun Suomen terveydenhuolto on Pohjoismaiden heikoimmalla tasolla. Ilmastotoimiin on luvassa seuraavan neljän vuoden aikana lähes kymmenen miljardia euroa, joka on saman verran kuin mitä olisi maksanut nostaa Suomen terveydenhuolto Pohjoismaiselle tasolle 10,5% BKT:stä. Demokraattisesti on kuitenkin päätetty jättää sairaat kärsimään huonosta terveydehuollosta ja panostaa kunnianhimoisiin ilmastotoimiin, mutta tämä ei riitä? Elokapina haluaa yhä ”paljastaa tilaan, tilanteeseen ja yhteiskuntaan kätkeytyvää eriarvoisuutta ja väkivaltaa” ? Ja HS:n toimittajan mukaan useampien olisi toimittava näin, jotta olisimme pidemmällä?
”Kiltisti puita istuttava aktivisti suostuu rooliinsa pienenä hyväntekijänä eikä teoillaan paljasta elämäntavan vääristyneitä mekanismeja”
Varmasti kukaan meistä ei halua olla ”pieni hyväntekijä”, mutta valitettavasti ilmastomuutoksen tulevat ratkaisemaan juuri nämä ”pienet hyväntekijät”. Ilmastonmuutoksen ratkaisuissa ei ole oiketietä onneen, vaan muutos syntyy hitaasta ja tylsästä puurtamisesta, vaikkei niistä saakaan yhtä paljon julkisuutta ja huomiota kuin televiossa huutamisesta.
Elokapinan toiminnan vertaaminen taiteeseen on kehno yritys laajentaa omaa ideologiaa itseään merkityksellisemmäksi, ja ennen kaikkea oikeuttaa sen perusteella demokratian horjuttaminen. Taiteen ”tehtävää” ei ensinnäkään ole missää määritelty siten, että se aina yrittäisi ”kasvaa itseään suuremmaksi”. Ja Elokapina näin toimiessaan kokee ideologiansa paremmuuden perusteella olevansa oikeutettu rikkomaan demokraattisesti sovittuja lakeja.
Olen aktiivisten ilmastotoimien puolustaja, mutta pidän huolestuttavana, jos Suomen laajalevikkisimmän lehden toimitus antaa hyväksyntänsä demokratian horjuttamiselle. Vaikka demokratia ei ole järjestelmänä täydellinen, meillä on paljon kokemuksia, mitä seuraa jos alamme julkisesti hyväksyä demokratian vastaisen toiminnan. Esimerkkinä vaikkapa Yhdysvaltojen viimeisimmät vaalit, kun Trump kieltäytyi hyväksymästä demokraattisten vaalien tulosta ja seurauksena useita ihmisiä kuoli ryntäyksessä kongressiin.
Kirjoitus huokuu hyväksyntää ja ymmärrystä Elokapinan toiminnalle, jossa pyritään ”kääntämään valtasuhteita uuteen asentoon”. Eli käytännössä siten, että pienen joukon mielipiteen kuuluisi olla tärkeämpi kuin muiden, eli ihmisten haluttaisiin olevan eriarvoisia päätösten teon edessä?
———————————————
Tulkintasi on kummallinen. Eriarvoisuuden kanssa sillä ei mitään tekemistä ja demokratia nimenomaan sallii myös vähemmistön oikeudet. Sitä paitsi Elokapina ajaa sellaista asiaa mitä suurin osa suomalaisista kannattaa. Tapa ja keinot millä Elokapina sitä haluaa edistää ei ehkä saa enemmistön kannatusta. Tosin en ole nähnyt asian tiimoilta mitään mielipidetiedusteluja.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisessa blogissa on jotain hyvää. Tässä se oli lainatussa kolumnissa: ”Joka päivä jopa 25 000 ihmistä jonottaa salissa taulun nähdäkseen yli viisi minuuttia.
Jos yhtä moni ihminen päivittäin kerääntyisi kaduille vaatimaan tiukempia ilmastotoimia, olisimme ehkä jo pitkällä.”
Ilmoita asiaton viesti
Samoin myös Suomen sosiaaliturvan perusosa on ollut monesti huomautettavana riiittämättömyydestään EU: n ja Amnestyn tahoilta.
Silti, Suomen julkinen sektori on koko Euroopan suurin ja kallein terveydenhoidon ollen kustannuksiltaan siedettävällä tasolla. Suomen erikoissairaanhoito voidaan mainita jopa hyvällä tasolla kustannuksiin nähden palveluja ja hoitoja tarjoavaksi tahoksi.
Terveyskeskukset kaiketi eivät.
Puita istuttavia aktivisteja ei ole olemassakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinua taitaa huolestuttaa, että maassamme vapaaehtoisesti tilattava, ostettava ja luettava päivälehti on pitänyt levikkinsä melko hyvin? Itse tilaan Hesaria mielelläni, vaikka kaikki jutut eivät olekaan mieleen, siis että olisin samaa mieltä. Mutta sellaista demokratia ja sananvapaus ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli sattui lukemaan Kulttuurivihkoja ja Tiedonantajaa, so. taistolaisten laatimia ja Neuvostoliiton kustantamia julkaisuja 60- ja 70-luvuilla, niin siellä myös kulttuurityöntekijät, erityisesti taiteilijat olivat etujoukkoa, joka jo oli huomannut yhteiskunnan lainalaisuudet ja kulki kärjessä, muun rahvaan vasta alkaessa kompuroimaan perässä.
Mukava että usko taiteilijoiden ylivertaiseen viisauteen on palannut.
Muutoinhan ilmastonmuutosoppi on savijaloille ja huonolle tieteelle rakennettu oppi joka pysyy pystyssä vain niin kauan kuin ihmiset saadaan pysymään uskossa siihen.
Elokapinalaiset eivät tarvitse kuin samaa paheksuntaa kuin convoylaiset.
Sekä pamputtamista jotta oppivat pysymään poissa ihmisten jaloista ja haittaamasta liikennettä.
Ilmoita asiaton viesti
Karinen, vaikka itse suhtaudun lähinnä huvittuneesti teihin ”itseoppineisiin” ilmastoasiantuntijoihin jotka puhuvat suulla suuremmalla vailla vakavasti otettavaa koulutusta ja näyttöä ymmärryksestänne mistä ilmastonmuutoksesta itse asiasta on kysymys niin samanlaisesti suhtaudun Elokapinalaisiin jotka muuten saavat toiminnalleen tukea mm. Kalervo Kummolalta (kok), mutta se. että joudutaan sulkemaan pääkaupungin pääväylän saadakseen asiansa perille sille en tukea anna.
Ilmoita asiaton viesti
Ihme kyllä täällä riittää silti ymmärrystä convoy-mielettömyydenosoitukselle, jossa olivat pielessä sekä asia että keinot: ajettiin Audeilla Oulusta Helsinkiin kun bensa on muka niin kallista ettei edes välttämättömiä työmatkoja ole autolla varaa ajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Granlund, ei ilmastonmuutoksen pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää. Luuleehan Granlundkin siitä jotain ymmärtävänsä. Ei kai kukaan väitä sitä niin vaikeaksi rakettitieteeksi että sitä ei voi ymmärtää kuin asiaan vihkiytyneet poppamiehet.
Nyt sattuu vielä olemaan niin että merkittäviä auktoriteettihahmoja on tälläkin puolella jos auktoriteetteihin halutaan vedota.
Ilmu on valitettavasti valhetiedettä. Ilmastohistoria on väärennetty, mallit eivät toimi, havaintoja harmonisoidaan eli muutetaan osoittamaan ilmastonmuutosta. Pahin on valheellinen lätkämailagraafi.
Kun joskus heräätte tästä keinotekoisesti luodusta opista, krapula tulee teillä olemaan kiusallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Yrityksille uskottava ilmastotyö alkaa olla elinehto.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratiaan kuuluu myös mielenosoitusoikeus.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni ei aikoinaan hirveästi paheksuttu sitä, kun viljelijät roudasivat lantaa ja eläinten päitä Eduskuntatalolle, pysäyttivät Mannerheimintien liikenteen, vastustivat poliisia ja hirttivät poliitikkojen kuvia. Kyseessä oli mielenosoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenosoitusoikeus ei sisällä oikeutta estää muiden liikkumista.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Kokoomuksen ajamassa valtiomuodossa ei kukaan osoita mieltään. Köyhät osataan kyllä laittaa kyykkyyn kun halutaan.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratia on ok, jos tuottaa luonnonoikeuden mukaista lainsäädäntöä. Muuten siinä on valuvikoja. En kuitenkaan lähtisi korjaamaan näitä valuvikoja kapinalla yms. laittomuuksilla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Natural_law
Ilmoita asiaton viesti
Lainattua ajattelua:
”Demokratia on huonoista vaihtoehdoista paras.”
Ilmoita asiaton viesti
”pienen joukon mielipiteen kuuluisi olla tärkeämpi kuin muiden, eli ihmisten haluttaisiin olevan eriarvoisia päätösten teon edessä? Kyseessä on siis halu heikentää demokratiaa, koska koetaan omien arvojen olevan tärkeämpia kuin muiden arvot?”
a: Ilmastomuutokseen liittyvät kysymykset eivät ole mielipide, vaan suuren joukon asiantuntijoiden kiistämättömiä tuloksia ympäristöön liittyvistä ongelmista.
b: kyseessä ei ole arvotaistelut, vaan kiistämättömät tosiasiat, jotka kostautuvat meistä jokaiselle, mikäli jatketaan samalla tahdilla.
On sanonta, poikkeus vahvistaa sääntöä, eli kansalaistottelmattomuudesta seuraa yleensä sakkoja tai vankeutta, mutta kansalaistottelemattomuutta toteuttava ei todennäköisesti ole siellä ajattelemassa lyhyen aikavälin takaiskuja.
Demokratiaa ei olisi ilman kansalaistottelemattomuutta, ja jos demokratia nyppii noin pahasti, niin ainahan voit mennä ihannevaltio Venäjälle, jossa ”kansalaistottelavaisuus on huipussaan.”
Ilmoita asiaton viesti
M.M:”..kiistämättömät tosiasiat, jotka kostautuvat meistä jokaiselle..”
Minulle sopii hyvin että ilmasto tästä lämpenee hieman. Ensi alkuun voisi tämä nykysääkin pompsahtaa vaikka kymmenisen astetta ylöspäin.
Näitä ”kiistämättömiä tosiasioita” on muistini mukaan höpötetty jo vuosikymmeniä, ilman mitään sen kummempia ongelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmastonmuutos ei tarkoita säiden lämpenemistä, vaan säätilojen yhä voimakkaampia ”korjausliikkeitä” ja ailahtelua, joka näkyy rankkasateina, tulvina, kuivuutena.
Ilmoita asiaton viesti
M.M:”Ilmastonmuutos ei tarkoita säiden lämpenemistä..”
Kun on hellettä kesällä, niin se on ilmastonmuutosta, kun taas kylmää, niin se on säätä. Kun talvella sataa metrikaupalla lunta, se on säätä, lauha ilma maaliskuussa taas ilmastonmuutosta tjsp.
Kuten totesin, itselleni sopii hienosti että _ilmasto_ lämpenee ja ensi alkuun _nykysää_ voisi pompsahtaa sen 10n asteen verran. Ollaan sentään jo kesäkuussa ja kohta aletaan odotella syksyä.
Ja jos jotain blogin aiheestakin, niin jollain tavalla saatava nämä keloapinat pois ajoradoilta ja joku hiekkalaatikko niille missä voisivat mieltään osoittaa ilman että häiritsevät kansalaisia. Kohtuutonta edellyttää poliisien heitä kanniskelevan pitkin päivää.
Ilmoita asiaton viesti
Niihin on suhteellisen helppoa varautua.
Ilmoita asiaton viesti
Ääriliikkeille on ominaista, että tarkoitus pyhittää keinot ja sen varjolla on sitten hyväksyttävää toimia lainvastaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ääriliikkeille on tavanomaista lietsoa väkivaltaa ja epävakautta, ei istua rauhanomaisesti Mannerheimintiellä.
Ilmoita asiaton viesti
Taidetoimittaja Alanderin mielestä kerman sotkeminen taulun suojalasiin voidaan nähdä yrityksenä ravistella sitä, mikä yleissivistykseen kuuluvaksi välttämättömyydeksi koetaan.
Mitenkähän asia voidaan nähdä, jos sotkijan todellinen lehtijutusta ilmenevä tarkoitus eli taideteoksen turmeleminen olisi onnistunut? Entäpä ravistelu ihmishenkiin kohdistumalla?
Aika kajahtanutta järjenjuoksua toimittajalta, mutta länsimaisesti toki sallittua.
X
Ilmoita asiaton viesti
Elokapina on päässyt ainakin yhteen tavoitteeseensa. Ajamansa asia pysyy esillä ja siitä keskustellaan.
Itse en ole mitään mieltä asiasta. En omaa riittävää kompetenssia muodostaakseni kantani ja ei oikein edes kiinnostakaan. Minun jälkeeni vedenpaisumus.
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin Sanomissa oli toinenkin hyvä kolumni: ”KUUNTELIN Wahlroosin luennointia Youtubesta. Olin hämmentynyt.”
Että kun yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista ihmisistä saa minuutteja eliitin edessä, hän kertoo, mitä Ukrainan auttamiseksi ei pidä tehdä. Ja ei kai eettisiä kysymyksiä voi ikinä erottaa ”järkevästä sodankäynnistä”? Koko sotahan on valtava eettinen kysymys.
Puheen jälkeen tulivat ensin raikuvat aplodit, sitten yleisökysymykset. Itseään yhtä lailla ”hämmentyneeksi” kuvannut Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari kysyi Wahlroosilta, eikö tämä todella näe, että riippuvuudesta venäläiseen fossiiliseen energiaan olisi järkevää luopua?
”Alkoi mansplainaus. Wahlroos naurahti ja sanoi epäilevänsä Saaren kykyä ymmärtää esityksen pointtia. Pian hän myös viittasi kysyjän ja itsensä väliseen ikäeroon.”
”Sota on sitä, että satutat vastustajaasi enemmän kuin itseäsi”, Wahlroos selitti.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008804683.html?fbclid=IwAR174IXa-RkL-Pz3xnryFl7mp7-QJRcBk3SJ1DBgysjAo-DBkEv9jfl8uB0
Ilmoita asiaton viesti
”Eli käytännössä siten, että pienen joukon mielipiteen kuuluisi olla tärkeämpi kuin muiden, eli ihmisten haluttaisiin olevan eriarvoisia päätösten teon edessä?”
Hallinto toimii noin. Toisi sillä edellytyksellä, että heidät on äänestetty tekemään niin.
Ilmoita asiaton viesti
Näistä tulee mieleen Ukraina.
On siinä roolissa, että edistää kovasti jotain tärkeää, luonnollisesti, joten miksipä ei antaa tukea heille. He saavat jotain tavoittelemaansa, ja samoin isompi taho.
Diilejä on monenlaisia. Gretat lasken samaan, viheräläiset ja humanisititkin, koska käyvät mitä parhaiten, tässä ajassa.
Yleensäkin mitä sponsorointiin tulee, mielikuvia on liitettävä johonkin kannatukselliseen, myötätuntoisesti ajateletavaan, ja hyväksyttävään.
Miten nämä käänteet tällaisina, voi yllättää ketään?
L…
Erikoisryhmillä on agendoissaan sopivaa, mutta millä tavoin ovat ostettavissa ja liitettävissä muuhun, … tästä eivät välttämättä osaa olla yhtä valppaina. Siksi nämä helposti tarpeellistakin sisälläpitävät, rapautuvat turhan nopeasti, yhä uudelleen. Liian vaikeaa nähdä osallistujana, että Linkolat aitona, jäävät helposti yksin, ja yleensä hekin hörhöytyvät liikaa, tällaisen höttöisyyden takia, joka tosin on joskus käynyt turhan takia kaupaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Harva tietää, että Linkola ihaili ruotsalaisaktivisti Greta Thurnbergia. ”Seuraan kovasti, mitä hänestä kerrotaan. Onhan hän jopa vähän hullunkurisella tavalla suurenmoinen tyttö”, Linkola sanoi Ilta-Sanomille marraskuussa 2019.
Ilmoita asiaton viesti
En yhtään ihmettele.
Linkola vaikka arveli osuvasti peruskuvioista, heitti sekaan melko höpsösti otettavaakin, ja aidompaa sellaista, isona. Sitä se yksipuolisuus on, ihmiskunnankin kohdalla, josta piti alkaa kuoriutua eroon, tai luoda jotain tasapainottavaa.
Likolan Greta-lausuntoon on voinut liittyä jotain hyvää ideaa, tosin tämä on todennäköisesti jäänyt siihen boksiin, mikä oli tavoitteena saattaa osaksi suurempaa laajuutta.
Kyseessä voi olla linkolalaisuuden torppaus, suoraan sisäisin perustein aikaansaatuna. Mikäs sen parempaa toisaalta.
Nämä perusilmiöt ovat joskus todella omituisen oloisia, eikä kyse ole vain siitä, että näyttävät siltä.
Ilmoita asiaton viesti
Populismista Linkolaa ei ainakaan voi moittia. Olen lukenut häneltä ainakin teokset Unelmat paremmasta maailmasta, Johdatus 1990-luvun ajatteluun ja Voisiko elämä voittaa. Ensin mainittu on paras, sen jälkeen kyyti on yhä kylmempää. Linkola tosiaan taisi olla posthumanisti ennen kuin koko käsitteestä akateemisessa maailmassa oli mitään kuultukaan. Sanoisin Linkolan ajattelua myös nostalgiaksi ja romantiikaksi. Populismiin kuuluu kai ennen kaikkea se, että haetaan helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin ja kansaan menevää tyyliä. Ei Linkola ketään mielistele niin kuin Ohukainen ja Paksukainen. Muistan kun Linkola ehdotti suomalaisten tappamista vesijohtoveden myrkyttämisellä, koska näillä leveysasteilla eläminen on ekologisesti mielipuolista, ihmisen ei olisi koskaan pitänyt Afrikasta lähteä. Muistan sen yhteyden missä tuo oli, Linkolaa ja Rosa Liksomia haastateltiin BBC:ssä (Liksomista vasta tykkäänkin, se vasta osaakin kirjoittaa kuin piru ja miten ihanan mustaa sen huumori onkaan, tuossa haastattelussa se sanoi, että on hyvä, että suomalaiset ryyppäävät niin paljon, he olisivat paljon ahdistuneempia, jos eivät olisi koko ajan kännissä).
Ilmoita asiaton viesti
Muistan kun Linkola ehdotti suomalaisten tappamista vesijohtoveden myrkyttämisellä, koska näillä leveysasteilla eläminen on ekologisesti mielipuolista
En ole eri mieltä tilanteen toteamisesta, ja lisää vain väkeä pusketaan alueelle, minkä tulisi olla rauhoitettu. Näen itse kylmemmät alueet suoraan neitseellisenä luontona, johon ei kuulu se, mitä on tapana sinne viedä.
Keino, johon Linkola viittaa, on minusta tuntemuksellisesti perusteltu. Todellisuudessa, hän ei ollut menetelmään valmis, vaikka sananvapautta käyttikin, suhtautumisvaihtoehdon viestintään.
Linkolan viestinnällisyyden läsnäolo tuollaisena, voi olla kunnianosoitus tämän alueen jotain kasvaneisuutta koskien. Näkemys voi olla väärä, tai osin oikea, tai ei oikein mitään, sillä Linkolaa ei oikeasti tarvinnut ottaa ehkä mitenkään. Kävi tarkoitukseen, jota Nykäsen Mattikin aikoinaan toimitteli.
En tarkoita, että Linkola olisi ollut helpon paikan edessä.
Ilmoita asiaton viesti
Linkola ei mielistellyt ketään. Joskus tuntuu siltä häntä lukiessa, että hän ihan oikeasti rakastaa enemmän puita, lintuja ja kaloja kuin ihmisiä. En voi sanoa, että hän ihan väärässä olisi. ”On monta viisasta miestä, mutta ei toisaalta yhtään hullua puuta”, kuten Haavikko sanoi. Linkolan kärjistykset ja musta huumori ovat jotain niin hurjaa, että useimmilta menee yli. Ja poliitikolle tuollainen lausahdus olisi poliittinen itsemurha. Kaipa kaikissa oikeissa poliitikoissa on vähän populistia. Minun kavereissani on sekä kirjailijoita että poliitikkoja, ja vähän kärjistäen voisi sana, että kirjallisuusihmiset näyttävät arvostavan Linkolaa enemmän kuin poliitikot. ”Politiikassa heiluisin minäkin, jos en heiluisi kirjallisuudessa. Näissä molemmissa olen aloittelija, sillä en ole syntymävälkky, en kirjallinen Mozart.” (Arja Tiainen)
”Olen ennenkin sanonut ja sanon yhä, että hälytyskellona Linkola toimi, mutta tulipalon sammuttamisen jättäisin muiden tehtäväksi. Unelmat paremmasta maailmasta – ne meitä kaikkia kuljettavat niin kuin tuuli pientä epätoivoista venettä, jonka jokainen satama on pettymys.” (Lainaus teoksestani Siltoja, 2021)
Ilmoita asiaton viesti
Linkola ei mielistellyt ketään.
Tässäkin onkin eräs paradoksi, tai näin ilmaistava.
Jotta olisi voinut olla aidommin pirullinen, olisi kuulunut enemmän koukuttaa,.. siis pirullisemmin.
Ei paholaisen virka silti ole välttämättä huonompi, jos onnistuneempana toteutuu. Päinvastoin.
Pseudot näistä toki aina saa, kuten kaikesta. Tätä kannattaakin pitää yleisoletuksena, kun yleensä ryöpsähtää valtoimeksi. Maailmaa on hyvä ja syytä osata nähdä pseudoroolien pelaamisen vinkkelistä. Näihä tää.
Ehkä sitä ajastaan…
Ilmoita asiaton viesti
– Haluaisimme hankkia todellisen aarniometsän. Alueella pitäisi olla laajuutta ja syvyyttä sekä paljon puuta. Pentin toive oli aina, että pitää olla vanhoja isoja puita. Se tarkoittaa, että tarvitsemme aika paljon rahaa, kertoo Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila.
Hienompaa muistomerkkiä Linkolalle on vaikea keksiä. Hänessä oli hienoa nimenomaan rakkaus metsiin. Muuten minuun ei vetoa lainkaan sellainen viiden pennin autenttisuus ”elää niin kuin opettaa”, mistä häntä tavallisesti kehutaan. Elää miten tykkää, pääasia että kirjoittaa hyvin. Ja niinhän Linkola kiistatta teki. Pyörryttävämpää esseistiikkaa saa hakea. En ole koskaan pitänyt häntä tietokirjailijana, vaan nimenomaan esseistinä. En minä laske Antti Nyléniäkään tietokirjailijaksi, mutta molemmilla on lause. Kummankaan elämä ei kiinnosta minua vähääkään. Ylipäätään harva ihminen on niin kiinnostava, että hänen elämäkertansa viitsisin lukea (viimeksi luin Eeva-Liisa Mannerin elämäkerran, joka ilmestyi viime jouluksi). En ole lukenut Pentti Linkolankaan elämäkertaa. Sen sijaan olen lukenut Unelmat paremmasta maailmasta, Johdatus 1990-luvun ajatteluun ja Voisiko elämä voittaa. Ensin mainittu on paras, viimeisessä on joitain juttuja, joiden takia tekisi mieli heittää koko kirja seinään mutta myös häikäisevän kauniita esseitä. Se on jännää, että Linkola vielä kuoltuaankin menee niin tunteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sitä erikoistua luihin, jos joku kasvattaa lihaa niiden ympärille. Linkola voi olla monitulkittava, mitä hänen elämäänsä tulee. Jotain napakkaa siitä on varmasti silti kertoa, tai löytää.
Tuo aarniometsän tärkeyden aavistus tai kokemus… miten tuleekin, vaatii ilmaisuksi jonkin verran myös aitoja ja liityttävän ymmärtäviä perusteita.
Mikä esim Linkolaan liittyvä paras tuominen voisi olla … näinköhän on selvillä? Paremmin näitä voi arvioida osana kokonaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
”Kiireinen ja tulevaisuudenuskoinen vuosituhannen vaihteen aika kietoi minut pauloihinsa niin että aloin pitää Linkolan sysimustaa ajattelua nuhjuisena”, Melender kirjoittaa teoksessaan Poika joka luki Paavo Haavikkoa (2021). ”En kuitenkaan onnistunut tyystin kadottamaan toivottomuuttani liberaalikapitalismin joulumaahan. Kun istuimme kaveriporukassa mökillä nuotion äärellä, saatoin laskuhumalan lähestyessä ottaa puheeksi kasvihuoneilmiön, joksi ilmastonmuutosta tuolloin kutsuttiin: ’Ehkä se Linkola on sittenkin oikeassa…’”
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta tulee mieleen rokotteellisuus, ja sen pitkäkestoinen vaikutus, oli sopivasti ilmenevä tai ei. Ainakin on jotain linjakasta, ja lähtemättömän oloista, joka vie, ketä ja mitä viekin.
Tuollaisten äärellä on minusta joksu hyvä myös pysähtyä. Vaikka kyseessä olisi hankalaa, niin sillä tapaa aitona, että taustaa hyvä selvittää, ja tulkinnoissa pyrittävä olemaan avoimia, mikä on tosiaan sitä vaikeampi, mitä kulmikkaampaa tavanomaiseen nähden, ottaa sitkeänä esiintyäkseen.
Käytännössä noin päädytään tekemään, aidoissa tapauksissa. Hyvä kuitenkin kuvata tämäkin kulku, koska vaikka ilmeinen, ei sen takia välttämättä tule noteeratuksi, muuten kuin tyrkkäävänä, jolloin on sitä samaa kieputusta, ja siinä kun perehdytään, niin olisi lähinnä tätä olemassa. Muukin sopivaa, tai ainakin tukevaa ja mahdollistavaa.
Linkolan elämänpolusta tulee mieleen Siddharta Gautama. Oli asemassa, jossa saattoi herätä, ja löytää jotain, mistä oli kasvettu pois, ja jota ei voitu enää tavoittaa ympäristössä, jonka elämänperusteet meni hyvin korkealla.
Samalla tapaa, voidaan periferioissa elää sokeina sille rikkaudelle, jonka ympäröimänä on, ja jonka arvoa tarvitsee välittää,… jostain aivan toisaalta.
Kun jokin ei oikein tunnu kuin arkisen tavanomaiselta, ehkä kontrastien herätteisessä vaikutuksessa, on jotain sellaista tärkeää, jota ilman ei menestyvää (mahdollista) elämää voi jatkua.
Mikä on parempaa suureen loistokkuuteen nähden… sitä voi olla esim tunkio. Vaikka omituisesti sanottu, on omalla tavallaan elämänpiirin laajentumiseen liittyvää, anti-impivaaralaisuutta. Näitä menee, kumpaankin suuntaan, ja myös ”agnostistisemmin”, koskien yksilöitä, että isompia kokoonpanoja.
Mikä on suhtautumisen valmius kullakin, suhteessa mihin kasvaneisuuden vaiheeseen. Tällaista on tuoda kehiin, jatkumollisempaan vinkkeliin perustuen.
Maailman paljon hoettu yhtenäisyys ja kytkeytyneisyys, vaatii lihaa kliseen ympärille. On tärkeää, että epätavalliset saavat ilmaisutilansa mukaisen kontekstin, kunhan aikanaan jotain valuu alemmaskin. Siinä on, erilaista implementoimisen paikkaa, rakentamisen työtä.
Itseä kiinnostavat tällaiset kauttaaltaan kulkevat näkemykset, ja osallistumista voisi ajatella ihmisoikeudeksi, tai välttämättömyydeksi. Perustetta en osaa kunnolla tarjota.
Ilmoita asiaton viesti
Facebook-päivitykseni yli kymmenen vuoden takaa: ”Kävinpä kirjamessuilla. Turmio ja perikato tarttui mukaan, samoin Kaikki evoluutiosta. Ja oli pakko ostaa myös t-paita, kun Pentti Linkola seisoi myyntikojussa. Siltä en tosin uskaltanut paitaa kysyä, ne tytöt olivat kiltimmän näköisiä. Linkolan kirjoja sentään tohdin kehaista, kun kerrankin miehen kasvotusten näin. Se melkein hymyili.”
Ilmoita asiaton viesti
Pidät yllä hyvää kertomisen, ja kertomisvalmiuden jatkumoa. Linjakkuuden elementtäjä matkassa, jolloin on myös sitä, mihin viittaan tässä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/esko-karinen/kurtturuusu-ei-kunnioita-valtiorajoja-luonnonsuojelijat-unohtivat-eroosionkin/#comment-3683190
Itseäni vähän harmittaa, etten enää osaa koota sitä, mihin kaikkeen voisi viitata, ja mikä asia on joskus sattunut aktualisoitumaan enemmän.
Menee usein saman uudelleenlöytmiseksi, missä toki on eräs puolensa, siinäkin.
Hyvää on oppia viittamaan laajempaan kontekstiin. Viittauspohja kun laaja-alainen, ei tee pahaa, jos ei hajoita enempää.
Moni kehityksellisyys, liittyy hyvin läheisesti toimintaan ja toimijuuteen, ts näiden korostumiseen. Siten meta on kehityksellisesti ottaen se, mitä hypetyksellisesti tuodaan esiin, kun viitataan ihmisen jaloluonteisuuteen siinä, kun ohhoh,… osaa nähdä itseään peilistä.
Koska tämä viesti on liiallista kannustusta ahneuteen, ja haalimiseen, poistan tämän gigantisuutta mainitsevan kommentin huomenna, tai ehkä jo ennen sitä. Jos on muiden huomioimista ja sen valmiutta, tämän tulee tapahtua ihan spontaanisti ja mieluiten tyhjästä, josta parhaimmat syntyvät (inkarnaatio).
Totta puhuen, Linkolan ”sijoittuminen” maailmaan, oli tavallista enemmän, ääripäisyyksiin menevää. Minusta tämä on tärkeää, tosin samalla haastavaa. Seikka lienee kuitenkin useimmille tuttu, jollain tapaa.
Ilmoita asiaton viesti
En jaksa tuon kurtturuusun juttuja lukea. Linkola teki pioneerityötä 1950–1960-luvuilla, mutta ne hänen myöhemmät fasismiin kallellaan olleet ajatuksensa voi minun puolestani unohtaa nykyajan ympäristökeskustelusta, ne vievät huomiota väärään suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Parempi tosiaan, että eletään tätä aikaa. Ajoittain hyvä, että menneisiin ja eläneisiin viitataan.
Summailu ja tiettyjen ihmisen ja tapahtumien arvotus ja paikalleenlaitta on sitä, mihin tulisi kiinnittää huomiota, mutta toisaalta myös tätä rakentamista kyseenalaistavasti.
Sanotaan näin, että historiaa on hyvä tuoda esiin, mutta esiintuomista kyseenalaistavassa suhteessa. Silloin voi säilyä balanssi, ja jotain muutakin löytyy, kuin se, mitä ollaan oltu hakemassa hyvin mielin, ja huomaamatta.
Mitenhän paljon se historia tuon jälkeen kiinnostelee. Jos on arvokasta, niin mahdollisista riipoista huolimatta.
Ihmis- ja toimijakuvan tarkkuus on tosiaan se, mikä takaa perusosuvuutta. Vaikka tämä on kökästä sanoa näin, … otappa aina huomioon. Joitain löydöksiä hyvä nostaa esiin helppoina aikoina. Että sopivassa ja tarpeellisessa paikassa löytää…
Se on kyllä tarpeenmukaista sanoa, että jos asiat eivät ankkuroidu edes muuten kiistanalaisiin henkilöihin, jotka sentään tiukasti maailmansa näköisiä.. ollaan sumussa, josta ei selvyyttä ole saatavissa millään. Yleisyys on paljon tätä, ts särmättömyys.
Joku voisi vetää näistä olemisen tavoista, tosi tarpeenmukaista ajateltavaa, ja painotusta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos meillä olisi journalismia, se tutkisi mitä Suomessa ilmastotoimiin jo käytetyillä kymmenillä miljardeilla on saatu aikaan ja minne ne ovat päätyneet. Vielä tärkeämpää olisi selvittää sama globaalisti, jos tarkoitus on ollut vähentää CO2 päästöjä niin siinä ei ole onnistuttu vaan päästöt kasvavat. Ovatko toimet olleet ympäristön kannalta yleensäkään hyödyksi kun energiatehokasta ja puhdasta tuotantoa on ajettu euroopasta Kiinaan ja miljoonia hehtaareja sademetsää on tuhottu sekoitevelvoitteen vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti
Meillähän on journalismia, varsin hyvääkin jos Iltalehteä ei ota lukuun.
Suomen osuus maailman päästöistä on tilastojen mukaan noin 0,15 prosenttia. Luvun pienuuden ei kannata antaa hämätä – se pitää suhteuttaa suomalaisten osuuteen maapallon väestöstä. Suomalaiset muodostavat vain noin 0.07 prosenttia maailman väestöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että päästäkseen edes maailman keskitason päästöihin per henki suomalaisten pitäisi leikata yli puolet päästöistään. Koska juuri nykyinen maailman keskiarvotaso on katastrofaalinen ja kestämätön ilmaston kannalta, pitää suomalaisten siis leikata omista päästöistään merkittävästi enemmän tehdäkseen ”oikeita” ilmastotekoja. ”Suomen päästöjen suhteellisella pienuudella ei siis voi ohittaa sitä tosiasiaa, että suomalainen elämäntapa on yksinkertaisesti kestämätön ilmaston näkökulmasta. Saavutetuista eduista ja elintasosta luopuminen voi olla vaikeaa, mutta jos päästöjä on leikattava, on meidän johdonmukaisuuden nimissä vaadittava niiden oikeudenmukaista vähentämistä. Kun suomalainen tilastojen mukaan vastaa kymmentä jemeniläistä päästöissään, lienee oikein, että suomalainen tekee samassa suhteessa enemmän leikkauksia päästöihinsä kuin jemeniläinen”, filosofian tutkija Jani Sinokki kirjoitti Turun Sanomissa 14.5.2019.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän sanoisin, että poliisin olisi pitänyt ottaa ponnarista kiinni ja vetää pitkin asfalttia tuo sakki pois tieltä. Mikäli nyt joku poliiseista saa tuomion noista nostetuista syytteistä, toivon heidän tekevän oman johtopäätöksen ja tekevän joukkoirtisanoutumisen.
Ilmoita asiaton viesti
…Venäjän tyyliin…?!
Ilmoita asiaton viesti
Jos apinaa pamputtaa olkavarteen ja kysyy siirrytkö vai haluatko lisää, niin apinakin ymmärtää siirtyä. Ei tarvitse spreijata eikä varsinkaan kantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnetko Sofia vihreän liikkeen ja puolueen syntyyn olennaisesti liittyvät ”Koijärvi-tapahtumat?”
– Jos niin mitä mieltä niistä…? (Vrt. Elokapina.)
Ilmoita asiaton viesti
Koijärven protestikin nähtiin nousevan totalitarismin merkkinä, jossa ensin kielletään lintujärven kuivattaminen ja seuraavaksi pakkolunastetaan maanviljelijöiden omaisuus. Vihreät eivät halunneet olla ideologisesti puritaanisia, joten liikkeessä oli kaikenlaista porukkaa. Vaikka teoriassa vihreitä ei voinut mahduttaa tiettyyn poliittiseen spektriin, se heti alussa miellettiin vasemmistolaiseksi, koska media koki mielenosoitukset ympäristön puolesta vasemmistolaisten jutuiksi. Oikeisto ei näemmä osoita mieltä.
Vihreiden aate on sekoitus klassista liberalismia ja uusvasemmistolaisuutta. Tämä näkyy yksilökeskeisenä lähidemokratiaa, sananvapautta, perustuloa, vapaata markkinataloutta ja kehitysapua kannattavana ideologiana, joka vastustaa talouskasvua, ydinvoimaa, homofobiaa, ableismia, sovinismia, rasismia ja ympäristön tuhoamista.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/vaihtoehtopuolue-vihrean-liikkeen-tie-puolueeksi/
Ilmoita asiaton viesti
Linkola näytti vähän mallia nää ihailijat puhuu vaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät ovat aika erikoinen puolue, jonka ideologia on sen verran epämääräinen, että jotkut kutsuvat sitä kokoomuksen puisto-osastoksi kun toiset taas haukkuvat sitä taistolaisten peitejärjestöksi. Puolue, joka herättää näin paljon tunteita ja jolla on ihan konkreettisia kytköksiä Suomen rakastetuimpaan fasistiin Pentti Linkolaan, on minusta tarpeeksi jännittävä.
Sari Aalto ei kerro kirjassaan ”Vaihtoehtopuolue : Vihreän liikkeen tie puolueeksi” vain puolueen historiaa, vaan koko siitä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta miljööstä, josta moderni ympäristöaktivismi syntyi. Kirja kuvaa, miten 1970-luvun uusvasemmisto haarautui lukuisiin erilaisiin ryhmittymiin, joista menestyneimpiä olivat ympäristöaktivistit.
Linkki kirjan arvioon on edellisessä kommentissani tuossa vähän ylempänä.
Ilmoita asiaton viesti