Onko suomalaiselle ruoalle enää tarvetta?

Muutama viikkoa sitten hallitus julisti tiedon 300 miljoonan euron lisätuesta maatalouteen, koska maanviljelyn lisääntyneet kustannukset haastavat koko elinkeinoa. Maailmanlaajuisen ruokakriisin uhasta huolimatta useat Helsinkiläiset poliitikot kritisoivat maatalouden rahallisen tukemisen järkevyyttä Suomessa. Kuitenkin on selvää, että näin pohjoisessa maatalous ei ole kannattavaa, jos sitä ei tueta. Mutta jos kerran halpaa ruokaa saa ulkomailta niin miksi tuemme kallista viljelyä pohjoisessa?

1. Puhtaus. Suomalaiset elävät kansainvälisesti vertailtuna keskimäärin pitkän ja terveen elämän. Tämä ei suinkaan ole seurausta vain hyvästä terveydenhuollosta vaan kotimaisella ruoalla on tässä erittäin iso rooli. Suomalainen maaperä sisältää hyvin vähän syöpää aiheuttavia raskasmetalleja, kuten kadmiumia ja nikkeliä, jolloin myös niiden pitoisuus täällä viljellyissä kasveissa on pieni. Suomessa torjunta-aineiden käyttö on hillittyä ja tarkasti valvottua. Suomessa kasvien kasteluvesi on puhdasta, jolloin esimerkiksi pahimmillaan tappavan listerian vaaraa ei ole. Suomessa kasvatettaville eläimille ei anneta ihmisille haitallisiksi osoittautuneita antibiootteja. Puhtaalla ruoalla on merkittävä kansanterveydellinen ja siten taloudellinen merkitys.

2. Ravinteikkuus. Suomalaiset viljat ovat ravintoarvoiltaan erittäin terveellisiä verrattuna vaikkapa ulkomailta tuotavaan riisiin, esim. kauran betaglukaanilla on osoitettu olevan sydänsairauksia ehkäisevä vaikutus. Suomalainen ruokavalio, jossa suositaan erityisesti kasviksia, marjoja, rypsiöljyä ja täysjyvää on tutkitusti yksi maailman terveellisimmistä ruokavalioista.

3. Huoltovarmuus. Viime vuosina on saatu kokea, että yhteiskuntamme on edelleen kriisialtis kehittyneestä teknologiasta huolimatta. Kriiseissä ei voida luottaa siihen, että ruokaa saadaan toiselta puolelta maapalloa. Myös maailmanlaajuisesti on tärkeää, että mahdollisimman paljon erilaisia ruoaksi kelpaavia kasveja viljellään monenlaisissa olosuhteissa, tällainen järjestelmä on kaikista vakain nälänhädän estämiseksi silloin, kun jossain päin maailmaa tulee huonoja satoja.

4. Työpaikat. Maatalous- ja elintarvikeala työllistää Suomessa lähes 340 000 henkeä, mikä on 13 prosenttia kaikista työllisistä. Alan tuotannossa työskentelee 250 000 henkeä. Ruoka-ala tuottaa kansantaloudelle arvonlisäystä runsaat 15 miljardia euroa vuodessa. Tämä on lähes yhdeksän prosenttia koko maan arvonlisäyksestä. Maataloudessa arvolisää muodostuu 1,2 miljardia euroa. Veroja ja muita veroluonteisia maksuja ruoka-alalla kertyy vuosittain yhdeksän miljardia euroa, noin 10 prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista.

5. Ekologisuus. Ruoan kuljettaminen rahtina toiselta puolelta maailmaa ei ole kestävää, jos tahdomme vähentää ihmisten aiheuttamia päästöjä. Suomessa viljely on kansainvälisesti verraten ympäristöystävällistä ja vähäpäästöistä ja tukee siten maailmanlaajuista tavoitetta vähentää hiilidioksidipäästöjä.

6. Vastuullisuus. Ihmisten ja eläinten ja hyvinvointi huomioidaan kotimaisessa ruuantuotannossa. Suomalaiset tuotantoeläimet voivat kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin. Tuotanto on reilua myös työntekijöille: Suomessa elintarvikeketjun työntekijöiden sosiaaliturva-, työterveyshuolto- ja eläkeasiat sekä ammattiosaaminen ovat kunnossa.

7. Kulttuurinen kestävyys. Kulttuurinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Se tarkoittaa kulttuuriin liittyvien asioiden, kuten perinteiden ja tapojen, säilyttämistä. Maanviljelyksellä on pitkät perinteet suomalaisessa kulttuurissa ja niitä on siksi tärkeää vaalia.

Kotimaisella ruoalla on siis hyvin merkittävä rooli suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Siihen ei kannata suhtautua ylimielisesti, vaikka nykyisen muotoinen elämä voi aiheuttaakin kokemuksen ravinnon itsestäänselvyydestä. Tuetaan yhdessä maanviljelijöitä kotimaisilla valinnoilla ja annetaan heidän työlleen arvo, jonka he ansaitsevat.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu