Kun robotiikka vie työpaikat

Olipa kerran yhteiskunta, jossa oli jo valmiiksi korkea työttömyys. Ihmiset taistelivat päivittäin viimeisistä jäljellä olevista työpaikoista, sillä he tarvitsivat ne elääkseen. Eräänä päivänä yritykset alkoivat hankkia tekoälyrobotteja tekemään töitä ihmisten sijaan. Aluksi kaikki olivat innoissaan uusista roboteista, sillä ne tekivät töitä nopeammin ja tarkkaavammin kuin ihmiset.

Mutta pian alkoi tapahtua jotain outoa. Robottien määrä yrityksissä kasvoi ja kasvoi, ja yhä useampi ihminen menetti työpaikkansa. Monet ihmiset joutuivat taistelemaan viimeisistä jäljellä olevista työpaikoista robottien kanssa, sillä he tarvitsivat työtä elääkseen. Yhteiskunta alkoi jakautua kahtia: toiset saivat tehdä töitä, kun taas toiset olivat jääneet työttömiksi.

Ihmiset, jotka olivat menettäneet työpaikkansa, alkoivat kadehtia niitä, jotka saivat vielä tehdä töitä. He alkoivat marista yrityksiä ja valtiovaltaa vastaan, sillä he syyttivät niitä siitä, että he olivat menettäneet työpaikkansa. Kaksi leiriä syntyi: toiset, jotka olivat puolustamassa tekoälyrobotteja ja toiset, jotka halusivat niiden poistamisen yrityksistä.

Lopulta yhteiskunta jakautui kahtia vakavasti, ja ihmiset alkoivat kapinoida yrityksiä vastaan. Robottien puolustajat ja vastustajat kohtasivat toisensa väkivaltaisesti ja yhteiskunta oli täynnä vihaa ja väkivaltaa. Lopulta ihmiset tuhosivat itse itsensä tämän takia. He tuhosivat robottien tehdaslinjoja ja yrityksiä, jotka olivat ne hankkineet. Koko yhteiskunta romahti, ja ihmiset jäivät elämään kaaokseen ja tuhoon. He olivat tuhonneet itsensä ja tule vaisuutensa tällä tavoin, he alkoivat ymmärtää, että he olivat tehneet suuren virheen. He olivat tuhonneet tekoälyrobotteja, jotka olisivat voineet auttaa heitä elämään parempaa elämää. He olivat tuhonneet yrityksiä, jotka olisivat voineet tuoda heille rikkauksia ja menestystä. He olivat tuhonneet tulevaisuutensa.

Ihmiset olivat tajunneet, että tekoälyrobotteja ei tarvitse pelätä, vaan niitä voi käyttää hyväkseen. He alkoivat ymmärtää, että tekoälyrobotteja ei ole tarkoitettu vievän ihmisten työpaikkoja, vaan ne on tarkoitettu auttamaan ihmisiä tekemään töitä paremmin ja nopeammin. He alkoivat ymmärtää, että tekoälyrobotteja ei tarvitse pelätä, vaan niitä voi käyttää hyväkseen.

Ihmiset alkoivat rakentaa uudelleen yhteiskuntaa, ja he alkoivat tehdä yhteistyötä tekoälyrobottien kanssa. He oppivat arvostamaan tekoälyrobotteja niiden taitoja ja nopeutta, ja robottien puolustajat oppivat arvostamaan ihmisten luovuutta ja älykkyyttä. Kaikki olivat onnellisia, sillä he saivat tehdä töitä yhdessä ja yhteiskunta oli taas rauhallinen ja vakaana. Ihmiset olivat oppineet, että yhteistyö tekoälyrobottien kanssa oli avain onneen ja menestykseen. He olivat oppineet, että tekoälyrobotteja ei tarvitse pelätä, vaan niitä voi käyttää hyväkseen. Yhteiskunta oli taas tasapainossa, ja kaikki olivat tyytyväisiä elämäänsä.

Olemme pian saapumassa yhteiskuntaan, jossa tämä tarina voi olla totta, mutta siinä ei välttämättä ole onnellista loppua. Tämä tarina oli tekoälyn (ChatGPT) kirjoittama ja sillä on huomattavasti positiivisempi näkökulma tulevaisuuteen kuin minulla. Mutta tosiasia on, että Suomessa on herättävä tähän tilanteeseen nyt eikä huomenna.