Syrjäytymisen ehkäisyn sula mahdottomuus

Syrjäytymisen ehkäisyn vastainen työ on ilmeisesti vain poliitikkojen korulauseita, jolla ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa. Teksti on pitkä, mutta yrittäkää lukea loppuun asti, sillä tämä on varoittava esimerkki siitä, miten Suomen valtio kohtelee niitä, jotka edes yrittävät päästä pois syrjäytymiskierteestä. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi presidenttimme Sauli Niinistö on useaan otteeseen puhunut siitä, kuinka syrjäytymistä pitäisi pyrkiä estämään kaikin mahdollisin tavoin.

Itselläni elämän muutti pysyvästi ratsastusonnettomuus yläasteikäisenä, joka koulukiusauksesta ja muista syistä johtuneista mielenterveysongelmista johtuen aiheutti sen, että lopulta lukio jäi kesken, kun en pystynyt istumaan oppitunneilla. Myöhemmissä tutkimuksissa on sitten havaittu niin syntymävikaa, onnettomuuden jälkivaikutuksia kuin erilaisia ongelmia psyykkeen kanssa. En enää edes muista, millaista elämä on ilman päivittäisiä kipuja, jotka ovat joskus niin kovia, että haluaisi tappaa itsensä vain jotta kipu lakkaisi. Erilaisia sairaala- ja kuntoutusjaksoja on kertynyt vuosien varrella kuukausien verran ja vuosien 2011-2019 väliltä löytyy lääkärien B-lausunnoista 32 erilaista diagnoosia, joista 11 liittyy mielenterveysongelmiin ja loput fyysisiin sairauksiin.

Muutettuani vajaa kaksi vuotta sitten Jämsään tilanteeni parani hieman ja sekavien diagnoosien sillisalaattia saatiin selkeytettyä. Nykyiset diagnoosit ovat välilevyrappeuma, hypermobiliteetti-oireyhtymä, osittainen diastematomyelia (suomeksi selkäydinhalkio), persoonallisuushäiriö (epävakaa ja estynyt persoonallisuus), määrittämätön masennustila ja sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Hypermobiliteettia ollaan onnistuttu jonkin verran hoitamaan, kiitos Jämsän loistavan terveydenhuollon, jossa sain ranne-, selkä-, nilkka- ja kyynärtuet sekä erityispohjalliset kenkiin korjaamaan jalan rakennevikaa. Lääkitystäkin hiottiin, tällä hetkellä mennään neljällä kolmiolääkkeellä sekä panadol-buranayhdistelmällä että selviän edes arjesta. Kipulaastarin lisäksi pillereitä menee noin kahdeksan kappaletta päivässä ja silti yöunet jäävät usein vain pariin tuntiin.

Mutta palataan hieman ajassa taaksepäin. Olen ollut työkyvyttömänä vuodesta 2011, jolloin fyysisten sairausten seurana olivat masennus ja ahdistus. Koulujen keskeyttäminen otti koville ja tuntui, että elämässä ei ole mitään merkitystä. Satutti, kun ihmiset kysyivät, kuinka olen PÄÄSSYT työkyvyttömyyseläkkeelle, sillä mielestäni sinne joudutaan. Turhautti istua kotona kun en pystynyt tekemään mitään. Aina ei onnistunut edes ruuanlaitto, joten sängyn vieressä oli aina parit vesipullot ja keksipaketit siltä varalta, etten päässyt aamulla ylös. Jalat menevät selkäydinhalkion vuoksi välillä alta, joten kaatumiset ovat tulleet tutuiksi, samoin erilaiset apuvälineet rollaattoreihin asti.

Vuonna 2017 elämän yllä leijuvaan tummaan pilveen tuli kuitenkin pieni hopeareunus, kun löysin freelancer-kirjoitustyön Facebookin kautta. Työnkuva ei ollut kovin miellyttävä, mutta oli se sentään jotain. Olin iloinen siitä, että pääsin maksamaan veroja edes muutaman euron ja olemaan edes hiukan jollain tapaa tuottavakin osapuoli pelkän vastaanottamisen sijaan. Edeltävänä vuonna aloitettu verkkolukio mahdollisti aikuislukion suorittamisen kotoa käsin ja koulu on ollut minulle armollinen, enkä ole saanut valitusta siitä, vaikka yhden kurssin suorittamiseen on saattanut mennä pahimmillaan kuukausia. Aloin päästä pikkuhiljaa jaloilleni ja mielenterveysongelmat tippuivat yksitellen pois. Geenejä ja syntymävikoja ja ratsastusonnettomuuden jälkiseurauksia ei kuitenkaan mikään mahti maailmassa paranna. Kaikki toimi hyvin vuoden 2019 loppuun, moniammatillinen työryhmä teki vuonna 2016 kuntoutussuunnitelman ja opiskelin kuntoutustuella. Sain muutaman kympin kuussa freelancer-töistä, joten pystyin ostamaan itselleni esimerkiksi vaadittavat koulukirjat sekä hieman uusia vaatteita, eikä minun tarvinnut käyttää enää pelkästään rakkaiden siskojeni minulle lahjoittamia vaatteita. Onneksi siskot ovat aina auttaneet ja olleet tukena niin olen jotenkin pärjännyt elämän vaikeina aikoina, mutta nyt aloin saada hieman itsenäisyyttäkin, eikä elämä ollut pelkästään toisten armon varassa.

Kroppa on valitettavasti parantumattomasti viallinen ja kaikki toimenpiteet ovat suurelta osin vain ehkäiseviä, eivät parantavia. Viime vuosina erityisesti kädet ovat alkaneet tuottaa ongelmia, parhaimmillaan toimivat vain peukalot jos nekään. En kuitenkaan ole ihminen, joka pystyy vain istumaan sohvalla ja katsomaan telkkaria, joten olen parhaani mukaan yrittänyt tehdä edes jotain pientä. Mutta joulukuussa 2019 selvisi, että yrittämisestä rangaistaan.

Jos olet työkyvyttömyyseläkkeellä, on sinulla oikeus tienata vuonna 2020 834,52e/kk ja mikäli tämä raja ylittyy, arvioidaan tilanne uudelleen. Vuonna 2019 raja oli hieman yli 700 euroa. Tienasin viime vuonna keskimäärin 165e/kk, joten ajattelin, että minulla ei ole hätää. Ihmeparantumista ei kuitenkaan ollut tapahtunut ja kuntoutussuunnitelma, eli aikuislukio, oli vielä kesken. Jäljellä olisi puoli vuotta ja kuntoutuksen avulla voisi yrittää selvittää, mihin ammattiin pystyisin kouluttautumaan. Lääkäri kirjoitti B-lausunnon koko vuodelle 2020 ja tilanne oli sama kuin vuonna 2019, jolloin edellinen vastaava lausunto oli kirjoitettu.

Sitten tuli kirje, joka muutti tämän kaiken. Kuntoutustuki on hylätty, koska Kela katsoo minun saavan kohtuullisen toimeentulon freelancerina, joka on nykyisin merkitty minulle ammatiksi, koska en ole pystynyt sairauteni vuoksi kouluttautumaan yhteenkään ammattiin. Kolme vuotta freelancerin työ ja työkyvyttömyys kulkivat nätisti käsi kädessä ilman ongelmia, mutta en tiedä mikä sitten nyt äkkiä muutti Kelan mielen asiasta. Eli ilmeisesti 165e/kk on kohtuullinen toimeentulo, vaikka toimeentulotuen perusosa on nykyisin 502,21 euroa kuukaudessa. Toimeentulotukea en voi saada, sillä asun miesystäväni kanssa samassa asunnossa, jolloin hänen tulonsa vaikuttavat Kelan toimeentulotukeen. Ei auta selittää, että vaikka osoite on sama, olemme pitäneet taloutemme koko ajan erillään. Kumpikin on huolehtinut omista laskuistaan ja molemmat ovat laittaneet saman verran rahaa kassaan, josta maksetaan yhteiset ruokaostokset. Kokkaahan kahdelle halvemmalla kuin yhdelle. En edes tiedä avopuolisoni tuloja, menoja tai varallisuutta, koska asia ei minulle kuulu.

Toisin kuin työeläkelaitoksissa, Kelassa ei tunneta osatyökyvyttömyyseläkettä. Olet siis mustavalkoisesti joko työkykyinen tai työkyvytön. Tämä ei paljoa auta sellaisia ihmisiä, kuten minä, joiden työeläkekertymä on hyvin pieni (itselläni 1e/kk) tai niitä, joille sitä ei ole ehtinyt kertyä ollenkaan. Että se siitä tasa-arvosta, olet tasa-arvoinen vain, jos olet pystynyt tekemään töitä ja maksamaan työeläkemaksuja. Olen itse tehnyt suurimman osan työurastani alaikäisenä, mutta ennen vuotta 2005 tehdyistä töistä työeläkettä alkaa kertyä vasta, kun olet täyttänyt 23 vuotta. Olin itse vuonna 2005 täyttänyt jo 19 vuotta. Tästä syystä eläkekertymäni on täysin olematon.

Työvoimatoimiston työttömyysetuuden vaativa työssäoloehto ei täyty, koska minulla ei ole ammatillista koulutusta enkä ole sairauteni vuoksi kyennyt työskentelemään viimeisen kahden vuoden aikana puolta vuotta vähintään 18h/viikossa (freelancer-töitä ei tähän lasketa) TES-palkkauksella tai tienannut työnteolla reilua 1200e/kk. Edessä on siis 21 viikon odotusaika. Karenssi on siis pidempi, kuin jos olisin ollut palkkatöissä mutta päättänyt irtisanoutua vaikka vain huvinvuoksi – kun ei kiinnosta. Sairaspäivärahaa en saa, koska masennus ja ahdistus eivät ole minulla uusia sairauksia, vaikka olenkin ollut muutaman vuoden niistä terve. Olisi pitänyt olla vähintään vuosi yhtäjaksoisesti töissä vuoden 2011 jälkeen, että sairaspäivärahaoikeus olisi palautunut. Ja siis nimenomaan kokopäivätyössä, freelancerin työ ei nollaa yhtä ainoaa päivärahaa koska sitä ei katsota oikeaksi työksi tässä suhteessa, mutta oikeaksi työksi taas silloin, kun arvioidaan työkykyä. Jatkuva paperisota ja täydellinen tulottomuus ja tulevaisuuden epävarmuus on vienyt minulta vähäisenkin jäljellä olevan työkyvyn ja jouduin hetkellisesti pistämään koulun tauolle, koska opiskelusta ei tullut enää yhtään mitään. Kevään valmistumisen voi siis unohtaa kun pitää keskittyä siihen, mistä oikein saa rahaa ruokaan ja laskuihin. Eikä oppikirjojakaan ole varaa ostaa niin en saa vaadittavia kursseja suoritettua vaikka haluaisin.

Tämän hetken tilanteeni on lääkärin kirjoittaman B-lausunnon mukaan se, että pystyn opiskelemaan noin kaksi tuntia päivässä, josta suurin osa on video-opintoja. Videoiden katseleminen ja oppikirjojen lukeminen eivät kuitenkaan ole tehtävien suorittamista. Saneluohjelman käyttö on hieman mahdollistanut tehtävienkin suorittamista hankalina päivinä, mutta se on äärimmäisen hidasta, koska joudut korjaamaan saneluohjelman tekemät virheet ja lisäämään kaikki tarvittavat välimerkit, sillä niitä ei voi tekstiin sanella. Jos siis kädet ovat täysin toimintakyvyttömät, ei saneluohjelmastakaan ole apua. Freelancerin töitä pystyn tekemään 3-4 kertaa viikossa noin tunnin kerrallaan siten, että saan 5-7 euroa toimeksiannosta riippuen. Kuitenkin tämä maksimissaan 28 euron viikkotienesti (112e/kk) on ilmeisesti Kelan mielestä riittävä toimeentulo. Kuitenkin jopa toimeentulotuella saa tienata Kelan mukaan 150 euroa ennen kuin palkkatulo aletaan huomioida toimeentulotukipäätöksessä tulona. Työttömyyskorvauksessa ansaitsemisraja on 300e ja kuntoutustuella jo edellä mainittu 834,52 euroa. Eli vaikka yksikään näistä rajoista ei ylity, katsotaan minut kykeneväksi elättämään itseni freelancerina. Ja minut katsottiin kykeneväksi myös opiskelemaan. Ja luonnollisesti koska aikuislukio on vielä kesken, minun tulisi nyt suoriutua näistä kahdesta samaan aikaan. Jotta saavuttaisin edes toimeentulotuen perusosan minimirajan, joutuisin työskentelemään nykyisellä freelancerin ansiotasollani keskimäärin 72 tuntia kuukaudessa, eli 18 tuntia viikossa. Eli käytännössä viisi kertaa enemmän, mitä papereiden mukaan pystyn tekemään. Tämä on laskettu yhteistaloudessa asuvan ihmisen perusosalla, joka on 426,88e/kk ja keskipalkaksi on otettu kuusi euroa, koska freelancerina saadut korvaukset vaihtelevat. Työajaksi laskin papereiden mukaisen keskiarvon, joka on 3,5 tuntia viikossa. Tähän päälle minun pitäisi vielä suoriutua kuntoutussuunnitelman mukaisista aikuislukio-opinnoistani, jotka eivät kuulu opintotuen piiriin. Eli Kelan mielestä pystyn samaan aikaan tekemään 18 tuntia viikossa töitä, suorittamaan jäljellä olevat kymmenisen kurssia lukiota ja lukemaan tuleviin ylioppilaskirjoituksiin samanaikaisesti. Ja luonnollisesti vielä maksamaan koulukirjani freelancer-ansioillani tai avopuolison pitäisi maksaa ne, koska toimeentulotukea en saa.

Raha on vallankäytön väline ja se katsotaan yhdeksi parisuhdeväkivallan muodoista, jos toinen osapuoli kontrolloi kaikkea perheen rahankäyttöä. Tilanteissa, jossa toisen tulot ovat sellaiset, että toinen ei saa Kelasta mitään tukea eli tulot ovat käytännössä nolla, pakottaa Kela siis ihmiset tahtomattaan harjoittamaan tätä parisuhdeväkivallan henkistä muotoa. Se, että joutuu pyytämään toiselta rahaa saadakseen ostettua edes ruokaa tuntuu siltä, että itsellä ei ole enää mitään ihmisarvoa. Puhumattakaan sitten laskujen maksamisesta, joihin jokaiseen tulisi pyytää toiselta rahaa erikseen, kun ei itse saa mistään mitään. Tuntuu, että eläisi keskiajalla, jolloin miehet hallitsivat kaikkea rahaa ja antoivat naisilleen säännöllisesti talousrahaa, nainen kun ei saanut itse omistaa mitään. Ja tämä on Herran vuonna 2020.

Toki varmasti Suomessakin on tilanteita, joissa tilanne on toisinpäin, että sen verran olemme muutamassa sadassa vuodessa päässeet eteenpäin että nykyisin voi nainenkin hallita kaikkia perheen rahoja. Mutta se tosiasia ei poistu, että sukupuolesta riippumatta oman rahan täydellinen puute loukkaa niin yksinmääräämisoikeutta kuin arvoasi ihmisenä, kun tunnet olevasi vain painolastina kaikille muille.

Mitä sanoo laki? Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus, avopuolisoilla ei. Kela kuitenkin tulkitsee avopuolisot samaan ruokakuntaan kuuluvaksi, mikä huomioidaan toimeentulotukea haettaessa.

Seuraava on suora lainaus perustuslaista:

19 § Oikeus sosiaaliturvaan

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Tämä ei ainakaan omalla kohdallani toteudu. Päätöksen vuoksi vanhat mielenterveysongelmat, jotka olivat muutenkin nostaneet päätään jatkuvan kivun kanssa tappelemisen vuoksi, nousivat uudestaan pintaan ja siksi masennus ja ahdistus löytyvätkin taas diagnoosilistasta. Aloin ensimmäistä kertaa vuosiin saada uudestaan myös paniikkikohtauksia, kun on pitänyt yrittää muun muassa keksiä, mitä omaisuutta voisi myydä saadakseen jonkinlaisen toimeentulon. Joulukuun freelancerin palkka oli 54 euroa ja tammikuun 7,95 euroa, joten niillä ei kauheasti laskuja makseta kun syödäkin pitäisi ja lääkkeet ostaa, varsinkin kun niitä määrättiin vielä lisää mielenterveysongelmien takia. Halua työntekoon on, mutta ilman korkeakoulutusta on käytännössä mahdotonta saada työtä, josta maksettaisiin tuntipalkkaa. En ole keksinyt kevyempää työtä kuin freelancertyö, jossa saat valita omat työaikasi ja sinun ei tarvise edes poistua kotoa -matkustaminen kun on erinäisistä syistä minulle haastavaa. Ja vielä pitäisi keksiä työ jossa ei tarvitse kirjoittaa koko ajan, sillä viime aikoina käteni ovat estäneet jopa koulunkäyntiä, koska en ole kyennyt kirjoittamaan vaadittavia esseitä. Ja siihen päälle pitäisi vielä kirjoittaa freelancerina niin paljon, että sillä saisi kohtuullisen toimeentulon. Jos joku keksii minulle sopivan työn niin otan sen vastaan vaikka heti, mutta itsellä ei enää mielikuvitus riitä. Puhelinmyyjäksi olen liian ujo, joten provisiopalkkainen myynti ei minulta onnistu, sitäkin on aikoinaan yritetty. Myytävästä omaisuudesta on jäljellä enää vanha nintendo, siitä saa muutaman kympin ja ostaja on onneksi tiedossa. Mutta ei sillä pitkälle pärjätä kun lääkkeitäkin pitäisi kohta taas ostaa ja alkuomavastuukertymää on vielä 25 euroa jäljellä niin nekin pitää ostaa vielä normaalilla hinnalla, ilman kelakorvausta.

Parisuhteiden kolmanneksi yleisin syy riitoihin oli yhden tutkimuksen mukaan raha. Vain ajankäyttö ja kotityöt nousivat korkeammalle. Kuinka monta eroa Kela on aiheuttanut tällä älyttömyydellään? Kuinka moni yksiö olisi vapailla vuokramarkkinoilla, jos ihmiset pystyisivät muuttamaan avoliittoon ilman pelkoa täydellisestä rahattomuudesta? Ei paljoa houkuta muuttaa toisen kanssa saman katon alle, jos saman tien omat tulot tippuvat nollaan ja toisen tulot pysyvät samana, mutta laskuja tulee lisää ja joutuu ruokkimaan vähintään yhden suun lisää, uusperheiden suhteen vielä enemmän. Ei ihme, että yksiöistä on pulaa kaikissa kasvukeskuksissa. Monikohan näistä yksiöistä vapautuisi, jos oikeus toimeentulotuen perusosaan säilyisi avoliitossa siten, että avopuolison tulot eivät enää vaikuttaisi sen määrän. Avioliitto on asia erikseen, sillä silloin ihmiset tekevät keskenään sopimuksen siitä, että nyt yhdistämme elämämme ja taloutemme. Avoliitto puolestaan on enemmänkin sitä, että katsotaan nyt toimiiko tämä ja jos ei, niin on helppoa jatkaa elämää erillään ilman paperisotaa ja harkinta-aikoja. Ja estetäänhän tässä myös mies- ja naispuolisten ystävien muuttaminen yhteiseen asuntoon, vaikka kimppakämpät tulisivat yhteiskunnalle halvemmaksi kuin se, että jokaisella kustannetaan oma yksiö. Tilanteeseen ei auta välttämättä edes se, ns. avoparin toinen osapuoli seurustelee omalla tahollaan muualla asuvan ihmisen kanssa. Tämä käy ilmi mm. Iltalehden julkaisemassa artikkelissa Kela linjasi Topin ja Annan avopuolisoiksi: Valitus nurin, kuvatkaan eivät riittäneet – ”Jossain pitäisi kohtuuden raja kulkea” (IL 13.05.2017, https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201705122200134695 ). Opiskelijoiden siirtyessä yleisen asumistuen piiriin elokuussa 1.8.2017 joutuivat he samaan tilanteeseen, koska yleinen asumistuki ei ole henkilökohtainen vaan ruokakuntakohtainen. Kimppa-asuminen olisi yhteiskunnan kannalta edullisempi ratkaisu, koska on pääsääntöisesti halvempaa jakaa kaksio tai kolmio kuin asua yksiössä. Kirjoitushetkellä halvin vuokrattavissa oleva kahden makuuhuoneen asunto Tampereella maksoi 479e/kk, eli kahdella erillisellä vuokrasopimuksella 239,5e/kk henkilöä kohti, ja Helsingissä 700e/kk eli kahdella erillisellä vuokrasopimuksella 350e/kk henkilöä kohti. Halvin yksiö oli puolestaan Tampereella 385e/kk ja Helsingissä 570e/kk. Vuositasolla säästöä kertyisi siis Tampereella 1 756e (145,5e/kk) ja Helsingissä 2 640e (220e/kk). Kyseessä ovat toki siis vain kaikille vapaat asunnot, opiskelija- ja senioritalot ja vastaavat jätettiin haussa huomiotta. Onnistuu toki niillä, joilla kaverit ovat samaa sukupuolta, mutta esimerkiksi itsellä yli puolet kavereistakin on miehiä eli kimppakämppää etsiessä yli puolet kaveripiiristä rajautuisi automaattisesti pois koska meidät katsottaisiin automaattisesti avopuolisoiksi erillisistä vuokrasopimuksista huolimatta.

Entä kuinka kalliiksi tämä tulee yhteiskunnalle? Esimerkiksi omassa tilanteessani takuueläke, jonka aikaisemmin sain, oli työhistorian puutteen vuoksi yhteiskunnan minimi, eli vuoden alusta 834,52e/kk. Terveydentilani vuoksi en voi muuttaa hissittömään taloon, ellei asunto sijaitse pohjakerroksessa, sillä portaiden nousu on paikoin mahdotonta. Asunnot näillä kriteereillä Jämsässä ovat 350 eurosta ylöspäin. Siihen saa toki asumistuen, mutta koska se kattaa maksimissaan 80% asumismenoista, olisi loput vuokrasta maksettava toimeentulotuesta. Siihen päälle vielä toimeentulotuen perusosa eli edellä mainittu 502,21 euroa kuukaudessa. Olen tähän asti kustantanut lääkkeeni ja sairaalamaksuni itse kuntoutustuesta, mutta ne kuuluvat toimeetulotuen piiriin, joten siinä on yhteiskunnalle vielä lisää maksettavaa. Viime vuonna välttämättömiin terveydenhoitomenoihin minulla meni reilut 600 euroa, eli noin 50 euroa kuukaudessa. Tämä siis pelkästään lääkkeisiin, lääkärikäynteihin ja todistuksiin. Mikäli asun yksin, joudun hankkimaan henkilökohtaisen avustajan, sillä nykyinen avopuolisoni on ollut osittain omaishoitajan roolissa. Toki imuroida pitäisi vaikka en täällä asuisi, mutta yksin asuessani en vastaavia töitä pysty hoitamaan. Mutta vaikka tämä jätettäisiin huomiotta, nykyisen parisuhteen päättyminen ja sitä seuraava asunnottomuus tuottaisivat Kelalle vähintään 902,21 euron kustannukset kuukausittain, mikä on 67,69e enemmän kuukaudessa kuin kuntoutustuki jota hain. Puhumattakaan siitä, millaisen kolauksen parisuhteen päättyminen tekisi nyt jo valmiiksi epävakaalle mielenterveydelle. Järjetöntä, eikö totta? Vuodessa se tekee kuitenkin jo 812,28 euroa, puhumattakaan siitä, että Kela joutuu joka kuukausi käsittelemään toimeentulotukihakemuksen, mikä tuo lisäkustannuksia ja lisätyötä jo valmiiksi ylikuormittuneeseen järjestelmään. Yhden päätöksen sijaan tehdään siis kaksitoista erillistä päästöstä vuodessa, jonka lisäksi käsitellään jokainen lasku ja lippulappu erikseen jos tulee odottamattomia terveysmenoja, mitä minulla kuitenkin aina välillä tulee. Työtunteja kuluu hukkaan ja se on pois muilta niitä tarvitsevilta.

Henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva neuvoni kaikille on siis se, että älkää oikeasti edes yrittäkö, sillä se saattaa kostautua. Sinkuilla toki eri asia, koska silloin on aina oikeus toimeentulotukeen, jota Kelan virkailijat ovat minullekin kovasti tarjonneet, mutta tiedän jo laskurin perusteella, että en sitä saa. Yritys on toki vetämässä mutta ihmettelen jos saan muuta kuin kieltävän päätöksen. Pysykää työkyvyttömyyseläkkeellä/kuntoutustuella ja älkää missään nimessä erehtykö menemään töihin tienausrajoista huolimatta, sillä huomaatte hyvin nopeasti kokeneenne ihmeparantumisen ja pärjäävänne omillanne. Tämä siitä huolimatta, että juuri sairaat ja vähäosaiset kaipaisivat kaikkein eniten tukea, jotta me emme jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle vaan pystyisimme rajoitteidemme puitteissa elämään mahdollisimman normaalia elämää.

Miksi minua rangaistaan siitä, että edes yritin työkyvyttömyyseläkkeellä olla osa tätä yhteiskuntaa syrjäytymisen sijaan?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu