Onko Kela laiska palvelija?

Tapaus 1:

Kaveri haki Kelan kuntouttavaa psykoterapiaa, josta itse maksetaan kolmannes ja Kela maksaa loput. Kriteerien katsottiin täyttyneen ja lähete kirjoitettiin. Käytäntö on, että potilas etsii itselleen terapeutin. Se olikin hankalampi homma, sillä kaikilla oli jo täyttä. Lopulta lähes vuoden kuluttua löytyi toteuttava terapeutti. Kelan lääkärin arvio tässä vaiheessa kuitenkin oli, että kaverin tila on niin huono, että hän hyötyisi sittenkin vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Tätä varten hän jätti hakemuksen ja aikaa kului. Viiden viikon kuluttua päätös evättiin, sillä hän oli lääkärin b-lausunnon mukaan liian hyvässä kunnossa. Päätöksen tekijä oli käyttänyt eri b-lausuntoa, sitä joka oli jätetty kuntoutustukea, ei terapiaa varten. Yhteydenoton jälkeen meni taas viisi viikkoa ja nyt asiasta on valitettu muutoksenhakulautakuntaan. Kaveri on virallisesti hakenut terapiaa puolitoista vuotta. Viisi vuotta hän on ollut terapian tarpeessa. Kolme ja puoli vuotta meni  siihen, että hän sai kerättyä itsensä tekemään hakemuksen. Prosessi on kesken.

Tapaus 2.

Kehitysvammainen poika on aloittanut ammattikoulun ja hakee Kelasta vanhempiensa avustuksella nuoren kuntoutusrahaa. Koulussa ja asuntolassa hän maksaa itse aamupalan, päivällisen ja iltapalan. Hakemusprosessi kestää, sillä siihen tarvitaan monia liitteitä ja lääkärin lausunto. Kun se on kasassa kestää pari kuukautta saada vastaus. Päätös on kielteinen, vaikka kunnan vammaispalveluntyöntekijä, vanhemmat, lääkäri ja koulun edustaja ovat kaikki olleet sitä mieltä, että kuntoutusraha on tässä kohtaa se oikea, Kelan päätöksentekijä on asiasta eri mieltä ja kriteerit eivät täyty. Aloitetaan uusi hakuprosessi, vanhemmat hakevat lapselleen työkyvyttömyyseläkettä. Tässä prosessin vaiheessa Kela on jo säästänyt pojan rahoista valtiolle kahden kuukauden verran, sillä etuus myönnetään takautuvasti korkeintaan puoli vuotta taaksepäin. 

Tapaus 3:

Pitkäaikaistyötön ystävä on sairastanut kroonisia kipuja ja nivelrikkoa vuosia. Välillä hän elää sairaspäivärahalla, välillä työttömyysturvan varassa ja näiden kahden kohdatessa koittaa aika ajoin kausia ilman tuloja. Tulevilla rahoilla ei oikein tässä hetkessä voi elää. Toimeentulotukea hän ei enää hae, koska se on liian stressavaa ja stressi vie kaiken toimintakyvyn. Kuitenkin hän yrittää parhaansa mukaan auttaa ystäviään, jotka ovat liian ahdistuneita Kelassa asioidakseen, vaan jakavat valtuuksia puolesta asiointiin ystävälle, jolla vielä on voimia auttaa muita mutta itse ei kykene hoitamaan omia asioitaan, koska se on liian stressaavaa…

Olen kuullut monta vastaavaa kertomusta hyvin erilaisista tilanteista.  Yhteistä näille on, että Kela toimii kuin Raamatun laiska palvelija joka peloissaan kätkee talenttinsa maahan. Ihmiset jäävät vaille tarvitsemaansa tukea eivätkä pääse jaloilleen ja takaisin työelämään. Asiat eivät etene sujuvasti ja vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten voimavarat ehtyvät. Tämä hitaan väsyttämisen taktiikka on kuin tehdas joka valmistaa hädänalaisista kansalaisista masentuneita pitkäaikaissairaita ja työkyvyttömiä elättejä.

Hyvänä asiana mainittakoon, että puhelimessa asioidessa  – silloin, kun pääsee läpi, asiakaspalvelu on kuulemani mukaan nykyään pääosin ystävällistä ja empaattista. Vaikea kuvitella, että samat henkilöt tekevät näitä epäinhimillisiä ja tyrmääviä, jopa ihmishengellä leikkiviä päätöksiä. Keräämme kansakuntana itseltämme veroja auttaaksemme meistä niitä, joilla on haasteita elämässä. Asenteiden tulisi olla apua tarvitsevien puolella, jotta sosiaaliturvan hyvä tarkoitus tapahtuu. Raha pitää saada nopeasti kohteeseen, missä se toteuttaa tarkoituksensa.