Taustaa case Sourille

Kuvataiteen perintö on kytkeytynyt vahvasti aristokratiaan.

Myöhäisrenesanssin aikaan ruhtinaat alkoivat tilata palatseihin maalauksia joissa heidät esitettiin samoin virityksin kuin raamatun pyhimykset. Tästä alkoi kehitys jossa kuvataide tuli siirtymään seinistä maalauskankaille.

Öljyväreihin siirryttiin koska ne mahdollistivat maallisten rikkauksien ja valta-asemien näyttämiseen. Syntyi iso traditio ja tietopankki jossa kuvataiteilijat opettelivat kuvaamaan pitsejä, jalokiviä sekä vallan ja sivistyksen merkkejä ihmishahmossa asentojen ja ilmeiden ja ihon heleyden yms kautta. Tämä oli sangen vaativaa ja tsiteilija usein itsekin nousi aristokratiasta tai myöhemmin muista mahtisuvuista. Näin hän pääsi lapsesta asti kehittämään erottelukykyään ja tuntemaan niin rotuhevosten tuntomerkit kuin rakastamaan (=näkemään)  lukevaa tai nypläävää  naishahmoa.

Kun nouseva suurkauppiasluokan edustaja perusti muodikkaan englantilaisen puiston piti maalarin osata kuvata sekin, tai kauppiaan koira.

Kun muotiin tuli kansankuvaukset piti taiteilijan osata kuvat hampaat näkyen hymyilevä hedelmäkauppias. Taide oli muuttunut jumalallisen maailmanjärjestyksen kuvaajasta ihmisten asemien kuvaajaksi ja lisäksi suuren harjaantumisen ja erikoisosaamisen näyttämöksi.

Modernismin ajoista lähtien myös edellä kuvatun valtavirran ulkopuolelta tulevat taiteilijat noteerattiin. Kansallisen (siis ei aristokraattisen) taidepolitiikan nimessä alettiin tietoisesti esim valintakriteereiden ja stipendijärjestelmien kautta nostamaan miespuolisia lahjakkuuksia ns kansan syvistä riveistä. Yhtäkaikki heidät integroitiin edellä kuvattuun traditioon ns akateemisen, vaativan opintopolun kautta. Suomessa hylättiin maalaustaiteen perinteitä ylläpitävä piirustussalipuurtaminen ja muu taitokoulutus milleniumin aikaan. Tilalle tuli bisnesopetusta. Taiteilijat rupesivat markkinoimaan itseään sen sijaan että opettelisivat alansa erityistaitoja.

Tämä aiheuttaa kitkaa. Yleensä konservatiiveiksi itsensä luokittelevat ovat kauhistelleet markkinointitaiteilijoiden nousua. He ovat nostaneet Albert Edelfeltin tapaiset aristokraatimaalarit esikuvaksi. Suomessa taidehistoriaan perehtyneet kriitikot eivät ole oikein osallistuneet keskusteluun.

Nyt siis olemme hassussa tilanteessa kuten niin monella alueella populismin noustua.

Koska Souri on liittoutunut oikeistopopulistien kanssa hänet nostetaankin taide-eliittiin vaikka hän on pr- taiteilija joka ei ole omaksunut hienosäätöistä perinteistä kykypankkia vaan  satsaa näkyvyyteen mediassa.

Edelfelt lensi pikavauhtia roskikseen kun populistit rakastuivat Sourin  sakurarappauksiin.

 

 

 

suburbian
Sitoutumaton Vantaa

https://twitter.com/lottokuponki?t=qFRukS0UCtg6qVcPqXa8Aw&s=09

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu