Mitä voimme oppia pääministeri Sanna Marinin sometapauksesta?

Nyt kun pöly alkaa laskeutua pääministeri Sanna Marinin juhlintaan liittyen, on hyvä tarkastella mitä oikein tapahtui. Miksi lähinnä ensimmäiseen videoon liittyvät tapahtumat ovat juuri nyt yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja miksi meidän pitäisi ottaa oppia jatkoa varten? Tässä on yksi näkökulma.

Viranomaisilta on alkanut tulla ulostuloja, miten maamme pelastusala, puolustusvoimat sekä muut sektorit toimivat kriisitilanteissa, ja mikä pääministerin rooli niissä on. Vaikka Marinille ei oltu osoitettu sijaista tuona viikonloppuna, varmaankin joku pääministerin sijaisista, etupäässä Haavisto tai Saarikko, ovat olleet hyvin tavoitettavissa elokuun alussa. Ja suomalaisilla on tunnetusti kova luotto maamme puolustusvoimia ja pelastuslaitosta kohtaan.

Mutta silti tapahtui ikävä uuden ajan turvallisuuskysymys, johon ei oltu varauduttu: tämä koko muun uutisoinnin peittänyt valtava härdelli, jossa pääministerin kaveripiiriin kuuluvan materiaalivuoto keltaiselle lehdistölle laittoi liikkeelle ketjureaktion odottamattomine käänteineen. Se laajeni kansainväliselle tasolle ja sai aikaan ristiriitaisia reaktoita.

Mediassa tehtiin virheitä pikaisissa johtopäätöksissä ja muuttamalla tekstejä niistä kertomatta ylihektisen uutisoinnin keskellä.

Videomateriaaliin suhtauduttiin ulkomaita myöten monin paikoin huumorilla mutta samalla tietoturvallisuuden asiantuntijat näkivät kyberajan riskejä, miten materiaalia voidaan myös käyttää haitallisessa tarkoituksessa.

Myös se, miten tällainen materiaali vaikuttaa jatkossa Suomen ja sen johdon uskottavuuteen nostettiin esille, ja aiheesta on tehty äskettäin kyselyitä kansalle.

Ei ole merkityksetöntä, keiden randomien tuttavien kanssa pääministeri – tai kuka tahansa merkittävässä asemassa oleva poliitikko tai virkamies – jakaa sensitiivistä materiaalia, jota tavalla tai toisella voidaan käyttää heikentämään maan asemaa.

Huoltovarmuuskeskus koulutti jo muutama vuosi sitten somevaikuttajien ryhmää koronapandemiaan liittyvästä informaation jakamisesta. Asia voi vaikuttaa vähäiseltä merkitykseltään, mutta ulkomailla demokratioita on kaadettu disinformaation levittämisellä, missä nämä influensserit ovat olleet pääosassa. Autoritääriset hallinnot ovat puolestaan hyödyntäneet tahoja, jotka sekoittavat ja jakavat yhteiskuntaa väärän tiedon levittämisellä, tämähän on nähty. Sen jälkeen on käyty kehityskulkua kritisoivien toimittajien kimppuun, enkä tarkoita tässä keltaista lehdistöä.

Jää toistaiseksi kysymysmerkiksi, miksi pääministerimme video vuodettiin lehdistölle.

Voidaan silti kysyä, olemmeko me suomalaiset liian sinisilmäisiä, luottavaisia? Elämme uutta kylmän sodan aikaa, missä informaatiovaikuttaminen näyttelee keskeistä osaa.

Tässä tapauksessa nähtiin hyvin somen ja yhden ainokaisen videon voima – miten asia jakoi välittömästi kansaa, ja miten tilanne eskaloitui kansainväliseksi ilmiöksi, johon meillä ei ole hallintaa.

 

EDIT 23.8. Taitaakin kestää vähän aikaa, kun pöly laskeutuu.

 

+5
Susanna Myllylä

Dosentti, HTT, KTT.
Valkeakoskella asuva ympäristöalan kouluttaja ja vapaa toimittaja (SFJ).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu