Kuka ymmärtäisi trumpistia?

Trump on poistunut Valkoisesta talosta, mutta hän ei ole poistunut julkisesta keskustelusta. Eikä tule poistumaan vielä pitkään aikaan. Donald Trump on jättänyt mediaan ja mieliimme aihetyhjiön ja vaikuttaa siltä, että emme vielä osaa elää päivääkään ilman (negatiivista) keskustelua Trumpista. Virkasyyte, Trumpin poliittinen perintö ja toki villinä pyörivät meemit ulospotkitusta misogyynistä jota kukaan ei jää kaipaamaan.. Joka päivä uutiset muistavat häntä – eikä tietenkään hyvällä.

Trump ei siis enää ole presidentti, mutta hänen kannattajakuntansa elää ja hengittää, eikä ole kadonnut mihinkään. 75 miljoonaa ihmistä. Monen mielessä 75 miljoonaa pahaa, sielunsa myynyttä roskaväkeä, jota ei yksinkertaisesti voi ymmärtää. Nyt suurempi poliittinen ongelma kuin Trump, lienee juuri tämä ymmärtämättömyys. Jokainen negatiivinen uutinen ex-presidentistä rypistää trumpistin otsan. Jokainen solvaava otsikko siirtää trumpistin kauemmaksi kotirannalta. Välimatka jo kahtiajakautuneen kansan välillä kasvaa, eivätkä puheet kansan yhtenäistämisestä tunnu muulta kuin sanahelinältä.

Valtamedia on valinnut puolensa aikaa sitten, eikä sillä ole mitään halua tulla vastaan. Sekään ei halua ymmärtää. Edes yrittää. Asiaa ei auta, että sosiaalinen media on vahvasti kuplautunut  kahteen leiriin. Vielä kun Donald Trumpin tilit niin Twitterissä kuin Facebookissakin on pysyvästi suljettu, muuri on valmis. Enkä nyt puhu Meksikon rajasta, vaan sosiaalisen median luomasta  näkymättömästä muurista, joka erottaa tehokkaasti liberaalit ja konservatiivit toisistaan. Raja sulkeutuu jos mielipiteet eivät miellytä. On kuin Rooman Forum Romanumiin olisi aikanaan rakennettu loosseja, joihin samanmieliset kokoontuivat ja estivät erimielisten pääsyn omiin loosseihinsa. Filosofiset ajatukset ja uudet ideat olisivat tuskin kukoistaneet ja koko kulttuurihistoriamme voisi olla hyvin toisenlainen.

Nykypäivän Forum Romanum on sosiaalinen media ja sen toiminnalla näyttää olevan merkittävä rooli nykykulttuurimme kehityksen kannalta. Ei vain Amerikassa, mutta maailmanlaajuisesti. Sosiaalisen median jätit ovat ajan kuluessa nähdäkseni toimineet tarkoitustaan vastaan, luoneet paksuseinäisiä kuplia, rapauttaneet keskustelukulttuuria ja tehneet lopulta vielä Trumpista Twitter-marttyyrin varmistaen, että trumpismi ei katoa mihinkään. Presidentti Bidenille tuskin tulee riittämään neljä vuotta tämän syvän kuilun umpeen kuromiseen, jota sosiaalisen median suurimmat kanavat näyttävät nyt pitävän yllä – valtamedian tietenkin myötäillessä vanavedessä.

Äärivasemmistoliike Antifan väkivaltaisuuksia tai Black Lives Matter liikkeen radikalisoitumista ei ole muun muassa ole juurikaan puitu valtamediassa. Kyseisten liikkeiden ääriajattelijoiden tilejä ei myöskään jäädytetä sosiaalisessa mediassa, vaikka molempien liikkeiden aggresiivisiksi äityneet mielenosoitukset ovat tuottaneet henkilövahinkojen lisäksi miljoonien dollarien tuhoja. Valtamedia pysyy hiljaa ja osoittaa näin minkä puolen se on valinnut.

Amerikkalainen ystäväni, vankkumaton demokraatti, kirjoitti pitkän päivityksen sosiaaliseen mediaan siitä, mitä pahaa Trump sai presidenttikautensa aikana aikaan ja miten hän ei tähänkään päivään asti ymmärrä niitä, ketkä tuota hirviötä lopulta äänestivät. Huolimatta siitä, että hänen seinänaapurissaan asuu lukuisia trumpisteja. Fyysisesti siis lähellä, mutta henkisesti tavoittamattomissa. Ystävä oli näkyvästi kampanjoimassa demokraattiehdokasta ja mainosti kampanjassaan kaikkien ihmisten hyväksymistä sellaisena kuin he ovat. Amerikka kuuluu kaikille. Kristityt sekä abortinpuolustajat eivät kuitenkaan saaneet hyväksyntää. Siinä kohtaa liberaalin vasemmiston ymmärrys loppuu ja suvaitsemattomuus nostaa päätään. Puhummepa nyt Amerikan republikaaneista ja demokraateista, tai universaalimmin vain liberaaleista ja konservatiiveista, vasemmistosta tai oikeistosta – ryhmien väliseen eripuraan on toki lukuisia syitä. Mutta varovaisesti arvelen, että juuri tämä konservatiivisen arvopohjan ja kristityn elämän tuomitseminen on merkittävä vedenjakaja ja ryhmien välisten kitkan ruokkija.

Vasemmalta laidalta kuuluu usein syytöksiä, että oikea laita on suvaitsematon, naisvihamielinen ja rasistinen. Samalla kuitenkin unohtuu, että vasemmisto ei itse ole pyhä, vaan syyllistyy monissa toimissaan avoimeen suvaitsemattomuuteen. Monikulttuurisuus ja seksuaalivähemmistöt ovat kenties heidän näkyvimpiä suojelukohteita, mutta suopeus unohtuu nopeasti kun aletaan puhua ns. perinteisistä arvoista, länsimaisesta kulttuurista ja kristillisyydestä. Ne ovat vasemmistolle yhtä kuin fasismia, rasisimia, patriarkalismia ja misogyniaa. Kaikki kukat eivät saakaan kukkia ja yhtäkkiä ihmisen taustalla onkin väliä. Kaikki eivät peri samaa arvoa, eikä samat ihmisoikeudet näytä koskevankaan kaikkia. Tekopyhyys astuu esiin.  Se nakertaa keskusteluilmapiiriä, luo jännitteitä  – ja kyllä, synnyttää myös kiukkua. Tätä kiukkua Donald Trump osasi muuten hyvin sanoittaa ja käyttää hyväksi presidenttikautensa aikana. Kuten tutkija Markku Ruotsila totesi osuvasti, Trump ei yksin synnyttänyt epäluuloista ja vihaista oikeistoa, mutta osasi taitavasti pukea heidän turhautuneisuutensa sanoiksi.

Väitän, että tämä liberaalin vasemmiston harjoittama tekopyhyys on omiaan työntämään luotaan kaikki kyseenalaistajat ja erityisesti he, ketkä istuvat perinteisten länsimaisten arvojen muottiin ja kokevat itsensä vähääkään konservatiiviseksi. Ja jos he eivät loittone itse, he kyllä työnnetään loitolle ; sosiaalisen median blokit viuhuu ja poikkiäänet vaiennetaan.

Ironista vain, että juuri konservatiiviset (kristityt) länsimaalaiset ovat aikanaan luoneet toimivan demokratian, sivistysvaltion ja puhuivat myös ensimmäisten joukossa kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta.

Ympäri käydään.. mutta yhteen ei tullakaan?

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu