Trigger warning: Yliopiston tehtävä ei ole toimia turvallisena tilana

Sananvapautta koetellaan. Viime päivinä sitä on koeteltu erityisesti akatemiassa. Juuri siellä missä sen pitäisi kukoistaa. Muutama vuosi sitten ajattelin, että amerikkalaiset käsitteet kuten trigger warning ja safe space -tilat ovat ohimeneviä rapakontakaisia ilmiöitä. Eivät ne tänne tulisi. Olemmehan järkeviä pohjoismaalaisia ajattelijoita. Mutta kuten monet muutkin Yhdysvalloista rantautuvat trendit, on tämäkin yliopistokampuksilla sikiänyt ilmiö ylittänyt valtameren ja rantautunut tiukasti Suomeen. Sosiaalinen media on ollut omiaan raivaamaan tietä tämänkaltaiselle ajattelulle. Ja muuten jotain hyvin omalaatuista on tässä  niin kutsutussa z-sukupolvessa, joka on kasvanut sosiaalisen median kanssa aikuiseksi. Tämän sukupolvianalyysin jätän kuitenkin myöhempään tarkasteluun ja toiseen blogikirjoitukseen.

Tampereen Yliopisto siirsi hiljattain opiskelijansa eräältä sukupuolentutkimuksen kurssilta pois koska hän esitti verkkokeskustelussa eriävän mielipiteensä miesten kuukautisista. Kurssilta erottamista perusteltiin oppilaalle mm. ”häiritsevällä ja uhkaavalla käyttäytymisellä” johtuen reaktioista joita kanssakeskustelijat olivat tästä mielipiteestä saaneet. ”Mulle ainakin ehti tulla epämukava olo tästä keskustelusta” totesi eräs kurssin keskustelija. Samalla hän tuli kuvanneeksi koko z-sukupolven ominaispiirteen. Kriittisen ajattelun, mielipiteen vapaan ilmaisun ja keskustelun aiheuttama ahdistuneisuus. Oli tämän ikäryhmän kupla sitten sosiaalisessa mediassa tai omassa fyysisessä elinympäristössä, on sen seinät paksut eikä niiden ulkopuolelle uskaltauduta. Se voi aiheuttaa epämukavaa oloa.

Toinen akatemian kriisitilaa ja sananvapauden murtumista kuvaava esimerkki löytyy Taideteollisesta korkeakoulusta, jossa Suomen Kuvalehden artikkelin mukaan opiskelijat kertoivat ahdistuneensa Shakespearen lukemisesta todeten sen olevan ”rakenteellista väkivaltaa” ja viitaten jopa raiskauskulttuuriin. Saman yliopiston dramaturgian kurssilla joku opiskelija oli ruvennut itkemään sillä hänen lukemansa dialogi aiheutti niin valtavaa ahdistusta. Ja syy oli tietenkin opettajan. Mistään tilanteesta ei tunnuta selviävän ilman ahdistusta. Ja kaikki on rakenteellista.

Nähdäkseni olemme todellisen kulttuurisen kriisin äärellä. Yliopiston tehtävä ei ole toimia turvallisena tilana. Sinne mennään oppimaan, kehittämään ajattelua, keskustelutaitoja, laajentamaan ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöistä ja asioista. Siellä harjoitellaan abstraktia ajattelua. Historialliset kulttuuriteokset eivät ole rakenteellista syrjintää vaan aikansa klassikkoja, jotka ovat muovanneet tieteenaloja aikanaan aina tähän päivään asti. Jos teosten lukeminen aiheuttaa ahdistusta, yliopisto ei kenties ole sellaiselle opiskelijalle oikea paikka. On ikään kuin haluaisi ymmärtää nykypäivää, mutta kieltäytyy lukemasta historiaa. Jos omasta maailmankuvasta poikkeavat ajatukset tai mielipiteet saavat olon tuntumaan ”epämukavalta”, on siis syytä miettiä omia eväitään yliopistomaailmassa ja riittävätkö ne valmistumiseen asti. On vaarana, että eteen tulee vielä opintojen aikana muitakin toisinajattelijoita. Ja jos ei yliopistossa, viimeistään työelämässä.

Ja sivuhuomiona vain; on ehkä syytä myös pohtia, mistä kyseinen epämukavuuden tunne ylipäätään johtuu. Yliopiston luentosali ei kuitenkaan ole sitä analyysia varten oikea paikka, eikä opettaja voi tarjota sielunhoitoa.

Huolestuttavaa on että  z-sukupolvi joka rakentaa itselleen jo opiskeluaikana turvallista pumpulitilaa, jossa ei tarvitse kuulla poikkiääniä tai haastaa omia ajatuksiaan, siirtyy lopulta työelämään. Vaihtoehtoina on työpaikkojen muovautuminen ideologiapesäkkeiksi jonne lopulta valikoituu vain ”oikein ajattelevia” kanssamielisiä tai sitten toistuvat yhteenotot työnantajan kanssa ideologisista periaatteista – oli kyseessä sitten sukupuolineutraalit vessat, puhuttelupronominit tai markkinointimateriaaleissa käytetyt kuvituskuvat. Mikään aihe ei ole turvassa progressiiviselta hyveajattelulta. Mielenkiintoiseksi kaikki muuttuu, kun tämä lumihiutalesukupolvi siirtyy opetustehtäviin tai lainopillisiin tehtäviin päättämään suuntauksista, jotka vaikuttavat lopulta koko yhteiskuntamme kehitykseen.

Mikään sivistynyt yhteiskunta ei ole kehittynyt suojassa ulkomaailmalta, suojassa kritiikiltä, suojassa keskustelukulttuurista. Sananvapaus on yksi länsimaisen sivilisaation ja demokratian kulmakivistä. Ei tarvitse mennä lähihistoriassa kauas huomatakseen, että tietyn ideologisen ajattelun nimissä on tehty paljon hirvittäviä julmuuksia. Lievimpiä niistä lienee ollut yliopistoprofessorien irtisanomiset, elokuvien sensurointi sekä kirjailijoiden ja kulttuurivaikuttajien lynkkaus. Kuulostaako tutulta? Tarkennuksena kuitenkin, en puhu nyt nykypäivästä vaan sotien aikaisesta kommunismista. Jos vain z-sukupolvi ei ahdistuisi historiankirjoista, tulisi se huomanneeksi, että olemme parhaillaan vaarallisella tiellä. Ihminen on erehtyväisyyteen taipuvainen olento ja historia opettaa että kykenemme valtaviin virheisiin.

Lopuksi vielä trigger warning : Edellä kuvatun lausekkeen ymmärtäminen vaatii historiaan tutustumista sekä rakentavaa keskustelua, joka saattaa aiheuttaa selittämätöntä ahdistusta.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu