Arkkipiispa Luoma ja jäävuoren huippu

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma kertoi piispainkokouksen avioliittokäsitystä koskevasta tuoreesta mietinnöstä mediassa. Kirkon kanta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen on jälleen ajankohtainen, sillä uusi kirkolliskokous kokoontuu parhaillaan Turussa.
Yle kertoi 6.8., että piispojen kesken vallitsee erimielisyys parhaasta vihkimiskäytännöstä.

Artikkelissa sanotaan: ”Osa kannatti nykyistä mallia, jossa avioliitto on rajattu miehen ja naisen väliseksi. Samaa sukupuolta olevien parien hengelliseen tarpeeseen vastataan rukouksella tai siunauksella. Osa piispoista sallisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen. He kannattavat joko kahden rinnakkaisen eli perinteisen ja sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen olemassaoloa tai avioliittokäsityksen muuttamista sukupuolineutraaliksi ja vihkimiskäytännön muuttamista sen mukaisesti.”

Osa piispoista haluaa siis yhä pitäytyä Raamatun opetukseen avioliitosta, osa tarjoaa tilalle uutta avioliittoteologiaa, jossa sukupuoliperuste on pyyhitty pois vanhentuneena. Entäpä ne kuuluisat, mutta edelleen niin keskeiset lapsen oikeudet? Uskovatko sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä kannattavat piispat, että lapsi ei tarvitse äitiä ja isää? Se kun on sukupuolineutraaliin avioliittokäsitykseen rakennettu perusoletus. Avioliiton yhteiskunnallinen merkitys on ollut antaa lapselle isä ja äiti. Avioliitto koskettaa vahvasti perhe-elämää, ja perheethän on yhteiskunnan perusyksiköitä. Ei siis mikään vähäpätöinen asia.

Arkkipiispa pyrkii pitämään kirkossa niin liberaalit kuin konservatiivit. ”Arkkipiispa Luoma kertoo kannattavansa rinnnakkaismallia, jossa kirkko säilyttäisi nykyisen avioliittonäkemyksensä, mutta antaisi luvan papeille, jotka haluavat vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon.

Aina, kun pappi vihkii avioliittoon kaksi miestä tai kaksi naista, hän julistaa kirkon opin vastaista avioliittokäsitystä. Siihen nämä kapinapapit tähtäävätkin, eli hämärtämään virallisen avioliittokannan. Vihkimisillä he laittavat ikäänkuin jalkaa oven väliin, jotta sukupuolineutraali avioliittokäsitys pääsisi livahtamaan sisään kirkkoon.Ei ole mahdollista säilyttää kirkon nykyistä avioliittokäsitystä, ja antaa vapaasti osan papeista toimia räikeästi sitä vastaan.

Kahta niin erilaista avioliittoteologiaa on mahdotonta naittaa yhteen saman kirkon katon alle. Se mikä on toisten mielestä synti, on toisten mielestä siunaus. Se, mikä on toisten mielestä kristillistä lähimmäisen rakkautta, on toisten mielestä viettelemistä kadotukseen. Onko tässä kyse vain mielipiteistä? Ei ole: Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. . Liberaalitkin saattavat argumentoida, että heidän näkemyksensä perustuu Raamattuun. Ongelma vain on, että heidän teologiansa perustuu siihen, mitä ei Raamatussa ole.

Helsingin Sanomissa arkkipiispaa haasteltiin samasta mietinnöstä 9.8.2020. Jutun kuvatekstissä lukee: ”Arkkipiispa kokee, että kirkossa on halua löytää kompromissiratkaisu kirkkoa pitkään vaivanneeseen kiistaan samaa sukupuolta olevien vihkimisistä.” Tämä kirkkoa vaivaava kiista on lähtöisin avioliittolain muutoksesta, ja kirkon sisällä vaikuttavasta liberaaliteologiasta, jonka piirissä Raamattu näyttäytyy aikansaeläneenä opuksena, jossa kerrotaan uskosta Kaikkitietämättömään jumalaan. Siellähän puhutaan siitä, miten mies sai kumppanikseen naisen. On kahta sukupuolta ja näiden jälkeläisiä. Mooses, Jeesus ja Paavali vaihtuvat toisiin auktoriteetteihin, kuten Judith Butleriin, ”minun jumalaani” ,ja poliittiseen korrektiuteen, ennen kuin ehdit kissaa sanoa.. tai lausua uskontunnustusta.

Konservatiivit eivät kaipaa tai halua kompromissia avioliittokäytäntöihin, sillä heistä asiat ovat jo nyt aikalailla parhaalla mahdollisella tavalla: kirkon virallinen kanta ja vihkimiskäytäntö lähtee siitä, että avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Jotkut konservatiivit voivat tässä väsytystaistelussa joskus uuvahtaa, mutta harva tosissaan uskoo, että taistelun avioliitosta ja Raamatun arvovallasta, voisi voittaa antautumalla vastapuolen vaatimuksille ja luopua aidosta avioliitosta, ja seurata sutta Hyvän Paimen äänen sijaan.

Kirkolliskokouksella on jo ratkaisun avaimet käsissään, nimittäin nykyisen avioliittokäsityksen säilyttäminen ja kieltäytyminen kaikista kompromisseista totuuden suhteen, jos tahtoa on. Kirkon linjaa vastaan kapinoivien pappien tulisi lopettaa kirkkoa repivät omavaltaiset vihkimiset, ja tuomiokapitulien tulisi suhtautua asiaan suoraselkäisesti koko maassa, ja lakata hyväksymästä sitä, että jotkut papit tekevät vihkimisistä seksuaalipoliittisia tempauksia.

Arkkipiispa peräänkuuluttaa keskustelua yhteisen tien löytämiseksi ainoana keinona. Siinä hän on varmasti oikeassa. Mutta mikä on se yhteinen tie, jolla kirkkokansan tulisi kulkea? Mihin tienviitat johtavat? Ja ennen kaikkea, kenen pystyttämät nuo tienviitat ovat?

Sukupuolineutraali ideologia jatkaa kulkuaan, tuomalla niin biologian vastaisia kuin lapsen etua haavoittavia arvoja ja uskomuksia milloin lainsäädäntöön, milloin koulujen sukupuolikasvatukseen, nyt myös kirkon sisäiseen keskusteluun avioliitosta ja Raamatusta. Kirkolliskokouksen enemmistöllä on mahdollisuus estää sen eteneminen, päättämällä: ei yhtään edemmäs. Tänne et tule!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu