Sisäisen devalvaation Suomi

Surullisenkuuluisaa 9 euron päivärahan
”tempputyöllistämistä” on tavattu pitää jokseenkin
poikkeuksellisena ilmiönä Suomessa. Nyttemmin jo vakiintunut
käytäntö on saanut monilla keskustelupalstoilla
vähemmän mairittelevia termejä rinnalleen, kuten ”orjatyövoima”.
Viimeksi esille tuli Jyri Häkämies (kok.) ehdotuksellaan, että
nuorille pitäisi voida maksaa alle TES-palkkaa. Ehdotus on vain
valitettava esimerkki siitä, miten arkipäiväiseksi sisäisen
devalvaation Suomi onkaan juurtumassa.

 

Häkämiehen ehdotusta voisi pitää
mielekkäänä jos em. ”orjatyövoima” käytäntönä poistuisi.
Voisi hyvin olettaa, että tämä olisi muistunut tulla varta vasten
mainituksi, koska se olisi ollut omiaan kilven kiillotuksessa.
TES-palkkaluokissa on nimittäin on otettu jo huomioon ne ihmiset,
joiden ammattitaidossa on parantamisen varaa. Työn toteuttamisesta
täysin pihalla olevat henkilöt toki oppisopimuksen avulla oppivat
työn mielekkään ja tehokkaan toteutustavan. Ehdotus on
valitettava, mutta käytännössä ainoa tapa säilyttää
kilpailukykyä kiinteäkurssisessa valuutassa: palkkojen on
joustettava alas, mikä on tismalleen sama menetelmä kuin Kreikassa.
”Orjatyövoiman” rinnalla Häkämiehen ehdotus toteutuessaan
olisi vain uusi pelinavaus kohti Kreikan tietä.

 

Ehkei Häkämies ole tietoinen siitä,
että rahvaan uusiin työsopimuksiin sisältyy lähes poikkeuksetta
ns. koeaika. Tämä on usein muutama kuukausi ja sen aikana kumpi
tahansa osapuoli voi purkaa sopimuksen sen kummemmin sitä
perustelematta. Työn ostaja voi todeta, ettei työ edisty toivotulla
tavalla, tai työn myyjä huomaa esimerkiksi huonot henkilökemiat
muiden kanssa.

 

Onko Suomi sitten niin huonolla
tolalla? Osapuilleen 2 vuotta sitten pistin merkille Taloussanomien
uutisen, jossa melko viileästi todetaan näin: ”Entistä useampi
työssäkäyvä tarvitsee tukea toimeentuloon.
” Uutisen perässä
olevien kommenttien määrästä voisi tehdä sen johtopäätöksen,
että asia puhututtaa suomalaisia. Toki anonyyminä kirjoittelu
heristää monen ”trollin” sormen kannat. Peruslähtökohtaisesti
tilanne on kuitenkin paitsi nöyryyttävä myös absurdi. Eikö työtä
tekevä kansalainen olekaan oikeutettu vapaa-aikaansa, vaan joutuu
uhraamaan sitä sosiaalitoimiston luukulla hankkimiensa
virkatodistusten ja tiliotteiden kanssa? Käykö tähän
ajattelumalliin se, että tietyiltä osin palkkoja laskemalla tarve
toimeentulotukeen vähenee?

 

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.)
penää ”reiluutta”
ja on ilmeisen harmissaan siitä, että
valtionyhtiöiden sikariportaassa rahasäkkien suurempi paino jaksaa
aiheuttaa sen verran kiinnostusta työhön, että vaivautuu
työpaikalle. Kieltämättä melko kiusallinen tilanne
kehysneuvotteluihin lähdettäessä. Kansalaiset ovatkin nyt
seuraamassa tarkemmin, mitä ajatuksia neuvotteluissa tuodaan esille.
Siitä nyt ei niin paljoa puhuta, että vaihtotaseemme on romuttunut
euroaikana (katso kuva) ja tarvitsemme rutkasti lisää sisäistä
devalvaatiota pysyäksemme edes räpiköiden pinnalla. Tästä ei
puhuta siksi, että se sotii suoraan sellaisia populistisia
iskulauseita vastaan kuten ”Suomen vienti on hyötynyt eurosta”.
Ehkä näin on, mutta silloin tuontimme on ”hyötynyt” vielä
enemmän. Vapaassa kaupassa ja sidotussa valuutassa epätasapainot
tuovat myrkkyä. Me emme voi mitään tuotujen hyödykkeiden ja
palveluiden hintatasolle, vaan meidän on pystyttävä runnomaan omat
tuotteemme yhtä lailla alas.

 

Eihän tämä olisikaan ongelma, ellei
yksityinen sektorimme olisi korviaan myöden velkaantunut.
Pankkilainat kun eivät jousta alas. Niihin voi saada
lyhennysvapaita, jolloin itse asiassa pidemmän päälle lainarahan
hinta vain kasvaa. Asumisen, elintarvikkeiden ja energian hintojen
kohoilulta ei voi oikein välttyä. Erittäin usein mainitaan juuri
näiden kolmen tekijän nostaneen kuluttajahintoja. Samaan aikaan
jotkut muut hintaryhmät tulevat edelleen alas, mutta
kokonaishintatason nousu paljastaa sen, että
välttämättömyyshyödykkeiden hinnat nousevat nopeammin kuin
keskimääräinen hintataso. Ei siis mikään ihme, että
euroalueellakin käytetään mieluusti ns. pohjainflaation lukemia,
josta on siivottu pois mm. ruuan ja energian hintatasot. Tämä on
perusteltu sillä, että niiden hintatasot ovat kovin helposti
heilahtelevia, eivätkä antaisi siksi todellista kuvaa.

 

On siis hyvin mielenkiintoista saada
tietää, millaisiin toimiin hallitus lähtee edistääkseen Suomen
sisäistä devalvaatiota. Kevennykseksi voisi todeta hallituksen
linjan pitää perusteltuna niitä toimia, jotka ajavat kaikki
Kreikan pankit alas. Tämä osoittaa mielestäni suurta
harkintakykyä. Ehkä itse olisin keskittynyt Kreikan pankkien
kohdalla pelastamaan edes pari parhaiten menestynyttä, mutta menköön
sitten kaikki.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu