Suomi tukehtuu byrokratiaansa

Tässä aamusella havaitsin viimeisimpien kommenttien puhekuplissa muutaman ihan mielenkiintoiselta tuntuvan kommentin (tai sen alun) ja päätin katsoa, mistä on kyse. Puhekuplapalvelu siis toimii. Klikkaus johti Tuonosen ihan reaalimaailman tilaa pohtivaan blogikirjoitukseen ”Mikä Suomea vaivaa?” Lyhyt vastaus seisoo tämän kirjoituksen otsikossa. Pidempi pohdinta alempana.

Monimutkainen ja -tasoinen tukiverkosto pyrkii tilkitsemään eri tilanteissa olevien suomalaisten sosiaaliturvan. Tällä myös pyritään siihen, ettei systeemin väärinkäyttäminen olisi helppoa. Mitenkä tässä on onnistuttu? Väärinkäytön saralla ainakin epäillään, ettei monimutkainen karuselli ole oikein toimiva – tämä tosin vuodelta 2008. Uudempi uutismateriaali antaa vihjeitä siitä, että kapulakielinen tulostesaaste voikin aiheuttaa tukien alikäyttöä. Ainakin monimutkainen järjestelmä luo jähmeyttä ja hitautta.

Ilmeinen syy tähän on hillittömiin mittasuhteisiin paisunut byrokratia. Vaan löytyykö joitain muita mahdollisia epäkohtia? Miten verotus toimii? Kun katsotaan listalta, että mitenkä erilaiset tuet on luokiteltu pitäisi nähdä tässä olevan yksi byrokratian solmukohta lisää. Onko verotuksessa kenties mahdollista nähdä enempikin ongelmia? Jokavuotinen ralli kymmenine eri kuitteineen jos jonkinlaisten verovähennysten kalastuksessa on oma pieni rituaalinsa. Tämä menetelmä on myös tahattomasti eriarvoistava: eivät kaikki tiedä, mistä saa vähennyksiä ja mistä ei. Omaan taloon voi verovähennysmielessä tehdä biljardihuoneesta ”työhuoneen”- kyllä tämän tason kuviot ovat tiedossa. Sen sijaan vähempiosaisten tietämys on näppituntumalta heikommalla tolalla.

Mikäli verotusta suoraviivaistettaisiin kävisikin niin, että valvonta helpottuu ja väärinkäytökset löytyvät helpommin. Sen sijaan monimutkaisuus tuntuu olevan Suomen tauti. Tuskin pääsin pudistelemasta päätäni jätskiveron jäljiltä, kun taas kajahtaa: santaverolla Suomi nousuun? Onkohan asiaa ajateltu loppuun asti? Ensimmäisenä pitää pohtia, miten tätä todennäköisesti kierettäisiin. Parhaimmassa tapauksessa voidaan selvitä ihan vain dokumenttien sorvaamisella. Pahimpia tapauksia pohtiessani iski defenssini päälle. Miten menisi jos meillä olisi esimerkiksi kolmiportainen progressiivinen tulovero (voisi sisältää sekä palkka-, että pääomatulon summan) ja kaksiportainen arvonlisävero (haitalliseksi todetut jutut kuten tupakka, sekä vähähaittaiset tuotteet kuten jäätelö eri verotasoille) – ja pääosin siinä se? Todellakin, pääosin näin. Pohdittavaa löytyy vielä omaisuusveromallista, esimerkiksi kiinteistövero.

Tukiviidakon sijaan voidaan pohtia korvata tämä sillä ”kansalaispalkalla”. Tämä toki koskisi myös työssäkäyviä, jolloin palkkatulotasoa voidaan laskea sen verran, että bruttotasolla kokonaisansiot pysyvät samana. Pääomatulot tulee erottaa kuitenkin erikseen tässä kohtaa.

Korjattavaa löytyy varmasti myös monelta muulta kohdalta, nostan nämä pari asiaa (sosiaaliturva ja verotus) esille. Niistä pitäisi käydä ilmi, että paisuvalla byrokratialla paitsi tehdään hallaa koko Suomelle niin lisäksi siitä koituu julkiselle puolelle kovat kustannukset. Toivon, että yli puoluerajojen pohdittaisiin objektiivisesti nykymallin sekavan, eriarvoistavan, hitaan, kalliin ja tehottoman byrokratian tarpeellisuutta.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu