Odottamattomat sivuvaikutukset

Poliitikkojen toimet kriisinhallinnassa
ovat luoneet kasan odottamattomia sivuvaikutuksia. Todennäköisesti,
tai ainakin näin haluan uskoa, he kuitenkin itse tietävät nämä
seuraukset. Miksi he siis antavat tiedotusvälineille purnaavia
lausuntoja? Yksinkertainen syy on se, että heidän sanomansa pitäisi
saada mahdollisimman paljon julkisuutta. Markkinatoimijoita näillä
lausunnoilla ei viilata linssiin. Sen sijaan äänestäjät ja
tavallinen kansa voi ostaa nämä puheet sellaisenaan ja se johtaa
populistiseen kuohuntaan.

 

Olenkin poiminut muutaman
odottamattoman sivuvaikutuksen tähän. Osa on toteutuneita, mutta
mukana on muutamia avoimia tapahtumia.

 

Kreikkaan suunniteltiin heinäkuussa
2011 vapaaehtoista velkasaneerausta. Tarkoitus oli helpottaa Kreikan
velkataakkaa ja siten maan korkokuluja. Tämän kaiken piti luoda
luottamusta markkinoille. Siksi poliitikot sanoivat Kreikan olevan
”kestävällä tiellä”, mutta sitten kävikin niin oudosti,
ettei yksityisiä sijoittajia kiinnostanutkaan rahoittaa Kreikkaa. He
joutuivat vapaaehtoisesti nielemään tappioita, eikä
vapaaehtoisesti saatavistaan luopuminen anna korvauksia kalliista
luottoriskijohdannaisista. Poliitikot olivat hämillään etenkin
lehdistön ja televisiokameroiden edessä. He kertoivat, ettei
markkinatoimijat nyt ymmärrä yhtään mistä on kyse. Ilmeisesti
poliitikot olettivat, että nimenomaan sijoitustoiminnassa olevien
pääasiallinen intressi on tehdä vapaaehtoisesti tappioita.

 

Säästötoimilla näissä troikan
ohjelmissa on tarkoitus saada näiden valtioiden menoja pienemmäksi.
Saavutetut menosäästöt osoittavat yksikäsitteisesti paperille
piirrettynä ja tarvittavat aritmeettiset toimet tehtynä sen, että
maille tulee ylijäämäiset budjetit ja tällä ylijäämällä on
kiva lyhennellä velkoja. Tämä puolestaan laskee julkisen velan
suhdetta bruttokansantuotteeseen ja kaikilla on mukavaa. Sitten
käykin täysin odottamatta niin, että säästötoimet vähentävätkin
verotuloja ja vaje pahenee. Luottoluokittajat hoksaavat tämän ja
päättelevät troikan ohjelmissa olevien maiden maksukyvyn
heikentyvän ja rupeavat laskemaan näiden valtioiden
luottoluokitusta. Poliitikkojen mielestä kyse on luottoluokittajien
epäreiluudesta. Ne perhanat katsovat toteutuneita tapahtumia,
eivätkä anna yhtään huomiota europäättäjien hienoille
kaavailuille siitä, miten asioiden on oletettu sujuvan.

 

Sijoittajat laskevat yhteen kaksi
edellä kuvattua tapahtumaa ja rupeavat huolestumaan siitä, että
samoja toimia toteutetaan muidenkin maiden kohdalla. Ainakin
säästöohjelmat muistuttavat toisiaan. Vapaaehtoisten
alaskirjausten pelosta lähtevät muidenkin maiden velkakirjat
myyntiin ja niiden arvo laskee. Tätä poliitikot eivät ymmärrä
lainkaan. Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Tiedotusvälineet
saavat levitettäväksi informaatioksi; ettei Irlanti ole Portugali,
Kreikka ole Espanja eikä Italia ole Kreikka. Näin muutama
esimerkiksi. Tästä tuikitärkeästä informaatiosta puuttuu enää
nippu maantiedon vanhempia lehtoreita karttoineen osoittamassa aina
sitä nimenomaista maata, mistä poliitikot puhuvat osoittaakseen,
ettei nämä maat todellakaan ole samoja.

 

Kesäkuussa pitäisi pankkien olla
uskottavalla tolalla, Basel III -säännöstöjen mukaisessa
vakavaraisuuksissa. Tämä temppu onnistuu siten, että lähes
kauttaaltaan pahasti alipääomaiset pankit vaan saavat jostain
loihdittua holveihinsa massia. Kun valtiolainat eivät enää olekaan
täysin riskittömiä niin korjattavaa on entistä enemmän.
Parantaakseen tilannetta pankeilla on useita vaihtoehtoja.
Italialainen Unicredit lähti kokeilemaan pääoman keräämistä
markkinoilta osakeannin muodossa. Tulos oli, että osakkeiden arvo
putosi noin puolella. Metodi ei siis oikein onnistunut, koska
osakepääoma ei juuri kasvanut. Toinen vaihtoehto on sitten kerätä
vanhoja erääntyviä lainoja asiakkailta ja jättää rahat holviin.
Tämä puolestaan pahentaa ns. luottolamaa, eikä raha kierrä. Tässä
kohtaa poliitikkojen kaavailut eivät sitten kohtaakaan tosielämää.
Heidän paljon peräänkuuluttama kasvu ei toteudukaan, kun mistään
ei uusille yrittäjille tyhjästä ilmasta tiivistymällä
materialisoidukaan esimerkiksi tuotantovälineitä ja -tiloja.
Kuningas Arthurillakin oli apunaan taikuri Merlin.

 

Vaan miten käy rahojen ”lotraamisen”
kanssa? EKP:n johtaja Draghi voisi hyvinkin olla Merlinin veroinen
velho, joka taikoo pankkien holvit täyteen hunajaa. Pitkin Eurooppaa
lotrattu raha on kuitenkin lainaa, joka jonain kauniina aamuna
pitäisi maksaa takaisin. Ideana näyttää olevan, että nämä
ostavat ongelmamaiden valtiolainoja ja saavat korkotuloja, joilla
sitten maksavat hienosti lotratut rahat takaisin. Kieltämättä
hieno suunnitelma. Nähtäväksi ja kuultavaksi jäävät ne
meriselitykset, jos nämä maat eivät suoriudukaan veloistaan
täysimääräisenä. Silloin lotratut rahat ovat menneet ainakin
osittain tappion puolelle.

 

Entä miten käy talouskurisopimuksen?
Espanja on jo tinkinyt siitä ja mielenkiintoa piisaa myös
Hollannissa. Sielläkin pitäisi nyt sitten sopimusten mukaan pistää
deflatoriseen lamaan ajavat toimet päälle. Voi olla aikamoinen pala
nieltäväksi – noin tripa-A:n valtion kunnialle. Mahdollisesti
europäättäjät löytävät syyllisen tästä aurinkokunnasta, jos
talouskuri ei toimikaan.

 

Tulin tuossa eilen uumoilleekseni,
ettei Suomellakaan ole todennäköisesti tripla-A:ta enää ensi
vuoden lopussa. Joidenkin mielestä on tietysti liian aikaista sanoa
mitään tuollaista. Toisaalta, jos näin toteutuu niin olenkin
jälkiviisas. Tokihan kaikkea odottamatonta voi sattua ja tapahtua,
mistä en osaa itsekään nähdä tapahtuvan. Pitäisikö minun
sitten muotoilla asia niin, etten suoranaisesti yllättyisi, jos
Suomi tämän tai ensi vuoden aikana menettää parhaan
luottoluokkansa? Vaan millä sanomalla hallituksemme on tällaiseen
mahdollisuuteen varautunut? Tuskin mitenkään, onhan kuitenkin
parempi keskittää energiansa luokan säilyttämiseen kuin
mahdollisesti edessä olevien satujen sepittämiseen.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu