Euroalueen Kobayashi Maru

Star Trek -elokuvasarjan toisessa osassa vulcanilaista näyttelevä nuori kadetti on elokuvan alussa Kobayashi Maru -skenaariossa. Otos päättyy siihen, kun kadetti lähettää simulaatiossa viestin: hylätkää alus. Myöhemmin sama kadetti kommentoi simulaatiota, että se oli huono siksi, ettei siinä voinut voittaa. Amiraali kertoi, että sellainen tilanne saattaa tulla eteen ihan oikeassa elämässä.

Itsepintainen voiton tavoittelu on luonut jo lohduttomat näkymät Kreikkaan ja tuota pikaa ongelmat kulminoituvat myös muihin Välimeren maihin. Toisin toimimalla sama tilanne olisi näillä mailla em. meren rannoilla olleet muutenkin edessä, ehkei vain näin pahana. Jollain lailla tätä pitäisi siis tarkastella oikeudenmukaisuuden vinkkelistä. Nimittäin, jos suurempi katastrofi vältettäisiin riuduttamalla muutama kymmenen miljoonaa ihmistä Etelä-Euroopasta niin toimia voisi pitää oikeutettuna, jos samalla pelastetaan paljon enemmän. Vaan mitenköhän on käymässä?

Reglingin kassa, eli väliaikainen vakausrahasto, on lähtenyt nyt tunnustelemaan pidempien lainojen kysyntää. Korkovaateet ovat luonnollisesti nousseet lyhyempien lainojen sijaan. Suomen eduskunta, hallituspuolueiden tomeruudella, runnoi läpi hyväksynnät vakausrahastojen käytöstä ilman yksiselitteistä tietoutta vakausrahaston maksamista koroista sijoittajille. Samaan aikaan, kun ”tuettaville maille” luvataan koroista ja pääomasta lyhennysvapaita jopa kymmeneksi vuodeksi niin lienee selvää, että jotkut nämä vakausrahaston kautta koituvat korkokulut joutuvat maksamaan. Suomalaiset veronmaksajat ovat yksi kohderyhmä. Nämä korkotuotot ulkopuolisille rahoittajille Euroopan hätään saavat kaiken takaisin korkoineen ja mitä suomalaiset saavat tilalle? Yhä pahemman siivousurakan. Tässä kohtaa ei enää puhuta ”laskennallisista vastuista”. Velat on maksettava, ja juuri näitä velkoja Reglingin kassa on suomalaisillekin aiheuttamassa.

Vastineeksi tulee hyvin vähän villoja, etten sanoisi menevän jopa lisätappioiden puolelle. Kreikan kohdalla pidetään ilmeisenä jo seuraavaa velkasaneerausta ja niiden pääpaino kohdistuu ensisijaisesti julkisessa omistuksessa olevaan Kreikan velkaan, siis myös suomalaisten rahoittamaan Kreikan 1. tukipaketin velkoihin. Yksityiset sijoittajat ovat jo pelattu pois. Ymmärsin alunperin näiden toimien tehdyn sen vuoksi, että tuettavat maat pääsisivät takaisin lainamarkkinoille. Kreikan kohdalla puhuttiin jopa jo 2010 paluusta, viimeistään 2011. Miten on käynyt?

Olen aiemmin jo todennut, että vasta kun saksalaiset konkreettisesti saavat tuta nämä kriisinhallinnan laskut omassa henkilökohtaisessa taloudessaan tämä virsi muuttuu. Paljonko siihen mennessä on suomalaisille tullut suoria tappioita ja paljonko niitä on odotettavissa lisää?

Onko euroalue omassa Kobayashi Maru -simulaatiossaan, vai löytyykö jokin taikatemppu, jolla tämä kurimus saadaan onnelliseen päätökseen? En ole itse seurannut tilanteita kuin puolentoista olympiadin ajan, jotten voi pitää itseäni selvännäkijänä. Tällä kokemuksella sanoisin, että euroalue ajautuu yhä syvempiin ongelmiin. Pääsyynä on talouksien eriarvoisuus ja niihin ei ole tullut mitään rohtoa, päinvastoin eroja on vain pyritty kasvattamaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu