Espanjan ongelmista pintaa syvemmältä

Sain postia, jossa toivottiin hieman lisävalaistusta Espanjan tilanteeseen. Ajattelin tuoda esille Espanjan monia ongelmia sen sijaan, että lähtisin heittämään noppaa siitä kuukaudesta, milloin Espanja ajautuu vakausrahastojen varaan. Näkisin, että on tärkeämpi ymmärtää miksi Espanja on todellisessa liemessä, eikä sitä tapahtuuko avunpyyntö kesäkuussa vai syyskuussa vai milloin.

Espanjan pankkien pääomavaje

EBA:n tekemät kaksi stressitestiä ylioptimistisine stressiskenaarioineen paljastivat kuitenkin sen, että Espanjan pienet pankit ovat pulassa. Testiskenaariot valittiin siten, ettei liian moni kuitenkaan reputtaisi, sehän aiheuttaisi vain markkinalevottomuutta. Yksi tapa manipuloida tätä on rajata osallistujakaartia. Muutama espanjalainen pikkupankki valittiin mukaan ja tulos oli odotetun surkea. Eipä ihme, että laskevien asuntohintojen maassa valtio haluaa pankkien pistävän nyt 50 miljardia euroa lisää sivuun asuntoluotto-ongelmien vuoksi.

Asuntoluotto-ongelmat voidaan nähdä samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa subprimen kourissa: kun asunnon arvo on selkeästi alhaisempi kuin siihen otetun luoton määrä niin asiakas on ns. pinnan alla. Jättämällä luotto pystyyn menettää vähemmän: koti lähtee mutta eihän se niin arvokas enää ollutkaan. Kun pankeille kasaantuu näitä asuntoja niin ne pitäisi saada realisoitua rahaksi ja tarjonta kasvaa. Tämä vauhdittaa edelleen asuntojen hintojen laskua – ja yhä useampi asuntovelallinen jää pinnan alle.

Tätä noidankehää yritetään torjua. Voidakseen huolehtia siitä, ettei asuntolainoja jätettäisi pystyyn tulee pankkien pystyä tarjoamaan Suomessakin tuttuja lyhennysvapaita ja mahdollisesti muita vastaavia toimia. Tämä kuitenkin on pankin suunnitelmissa akuuttia tappiota ja sitä varten pitäisi olla hätäkassavaraa. Oletuksena on, että kun talouden kurssi kääntyy niin luotot rupeavat taas tuottamaan pankeille.

Vaan tätä lisäpääomaa ei saadakaan näiltä markkinoilta kovin helposti. Tähän tarkoitukseen tuleekin EKP:n LTRO-operaatiot, joissa myös pienille pankeille lainataan halvalla rahaa, kunhan on jonkinlaiset vakuudet. Vakuuksiksi kelpaavat mm. Espanjan kuningaskunnan velkapaperit.

Carry trade Espanjan papereilla

Pankkien on ajateltu saavansa pääomareserviään palautettua hiljalleen carry tradella, johon LTRO siis on tarkoitettu. Carry trade tarkoittaa sitä, että lainattua rahaa sijoitetaan ja sijoitusvoitoilla maksetaan laina takaisin ja voiton osuus jää itselle. Esimerkiksi yksi voi ottaa pikavipin ja pistää sen urheiluvedonlyöntiin. Kohteen voittaessa maksetaan vippi takaisin. Espanjan pankit taas ostavat esimerkiksi Espanjan velkakirjoja, joissa on tuotto korkeampi kuin EKP:n lainassa. Kaikki on hyvin, kunhan ensimmäisen esimerkin urheilija voittaa ja Espanjan kohdalla: maa pystyy maksamaan velkansa täysimääräisesti ja että sitä velkaa on riittävästi.

Koska talouskurisopimuksen mukaan velkaa ei saisi olla niin paljoa, niin se tarkoittaa samalla sitä, että tarjonta ei saisi lisääntyä. Riittääkö nykyiset määrät pelastamaan Espanjan pankit? Jos nimittäin ei riitä niin niistä papereista voidaan ruveta tappelemaan: mitä useampi haluaa ostaa, sitä korkeammaksi käyvät papereiden hinnat. Alkuun kysyntä velasta tekikin näin: Espanjan lainakorot kääntyivät laskuun. Sen sijaan viime aikoina Espanjan lainakorot ovat lähteneet nousuun, eli velkapaperien arvo on tullut alas. Esimerkiksi eilen 10-vuotisten bondien korossa tuli yli 13 korkopisteen harppaus ylöspäin.

Aiemman Espanja-kirjoitukseni mukaan tarjontaa lisätään reipasta vauhtia: n. 15 miljardia kuukaudessa. Jälkimarkkinakoron nousu kertookin siitä, että kyseiset paperit eivät ole niin haluttuja. Joko LTRO:sta on loppunut puhti tai sitten epäillään Espanjan maksukykyä – tässä tapauksessa matematiikasta tuttu inklusiivinen tai.

Yksi asia on kuitenkin selvää tässä carry tradessa viime päivien trendillä, jossa Espanjan korot nousevat: pikavippaajan urheilijakohde näyttää häviävän ottelunsa. Pankkimaailmassa velkakirjojen arvot tulevat alas ja ne paperit on ostettu kalliimmalla. Ahdinko ei olekaan loppunut. En taidakaan olla ihan turhan vuoksi kritisoinut LTRO:n mielekkyyttä.

Laittakaapas sitten vielä sellainen – ehkä jo hieman turhankin pessimistinen – mielikuva, jossa Espanja ajaa Kreikan tapaan yhteistoimintalausekkeilla velkasaneerauksia. Pankkien carry trade menee entistä surkeammin. Kuten todettua, tämä on jo hieman ylipessimistinen näkemys, mutta se auttaa kaikkia tekemään riskianalyysit kattavammin. Ilman tällaisia skenaarioita ei nimittäin pysty sanomaan tekojen olevan tarkkaan harkittuja. Tästä muistutuksena talouskomissaari Rehnin defenssit, joissa hän ei suostunut edes keskustelemaan siitä mahdollisuudesta, että tukipaketit heikentäisivät yksityisten sijoittajien turvaa Kreikan velkasaneeraustilanteessa. Koska sitä velkasaneerausta ei nähty vaihtoehtona, vaikka se oli jo pitkän aikaa ollut täysin ilmeinen tapahtuma.

Yhtä kaikki, tämä LTRO ei ratkaise siksi mitään, että parhaimmillaan se on vain hyödytöntä ongelman siirtämistä taskusta toiseen. Nimittäin jos espanjalaispankit pääomittavat itsensä näin – eli voittavat, niin sehän tarvitsee sen tilan, jossa Espanjan lainakorot tuovat tämän voiton. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että silloin Espanjan korkokulut pysyvät koholla ja valtio on vaikeuksissa. Velkasaneeraustilassa taas Espanja voittaa, mutta pankit saavat rökäletappion. Yksi asia voi ratkaista pelin kaikkien eduksi ja se on talouskasvu. Toistaiseksi kuitenkin tehdyt hienot talouspoliittiset toimet euroalueella, joita Suomenkin hallitus on ollut näkyvästi pitämässä esille ovat vain romahduttaneet Kreikan talouden, tekemässä samaa niin Portugalille kuin Irlannillekin. Espanjassakin mellakoitiin, eikä siellä olla vielä tehty juuri mitään säästöjä. Jopa Hollanti on vaikeuksien edessä. Talous taantuu: ongelmat kasvavat.

Espanjan julkinen velka suhteessa kansantuotteeseen

Luku, jota europäättäjät niin mielellään esittävät, on Espanjan julkisen velan suhden maan bkt:hen. Vaikkakin luku on kasvamaan päin ja jyrkästi niin se ei silti ole lähimaillakaan esimerkiksi Italian, saati Kreikan, lukemia. Tämä onnistuu siksi, että tilastoviranomainen Eurostat ei ihan kaikkea keksi laittaa määritelmän ”velka” alle. Pääsääntöisesti lukuja rumentavat suuresti kattamattomat vastuut: pääosin luvatut eläkkeet. Kirjanpitoon voidaan siirtää myös läjäpäin muita vastuita pois virallisen velan alta ja Espanjassa tätäkin luovuutta on harrastettu vähintäänkin reippaanlaisesti. Tosin, eihän Espanja ole yksin: Portugalikin on saanut siivottua alijäämiänsä eläkevaroja ”lainaamalla” ja tätä Portugalin näennäistä edistymistä on niinikään pidetty näyttävästi esillä europäättäjien toimesta.

Toisekseen, Espanjan tilanteen tekee erittäin surkeaksi yksityisten velkaantumisaste, joka on suorastaan kaamean suuri. Jos valtio nostaa vaikkapa veroja kurotakseen omaa alijäämäänsä niin se on pois yksityisten käytettävistä rahoista. Kun tarpeeksi pitkälle lähdetään niin kattilan kannen alla kiehahtaa ja siitä elävänä muistutuksena eiliset Espanjan mellakoiksi äityneet protestit. Eikä Espanja ole vielä tehnyt juuri mitään toimia. Mitkä mahtaakaan olla seuraukset sitten, kun leikkurit toden teolla alkavat saksia? Kaikki kansat eivät suomalaisten tavoin pidä ajatuksesta sisäisestä devalvaatiosta. Siksi nyt tarvittavat toimet ovat vielä suuruudeltaan niin mittavia, ettei niitä ole koskaan onnistuttu viemään lävitse. Ei milloinkaan. Jopa pienemmässä määrin näitä projekteja on päätynyt epäonnistumiseen. Siinä pohdittavaa niille, jotka pitävät euron selviämistä itsestäänselvyytenä.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu