Ostetaan aikaa

Kun esimerkiksi Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi kertoo LTRO:n olleen toimi, jolla rauhoitetaan äkillistä paniikkia siksi, että sillä ”ostetaan aikaa”, hän viittaa usein ongelmavaltioilla olevan aikaa tehdä tarvittavat korjaustoimet. Suorempi ilmaisu on, että aikaa ”ostetaan” kovalla valuutalla – ja kohtuuttomana laskunmaksajana toimii Suomi.

Ajan ostamisella pyritään pelaamaan sen verran aikaa, että demokratiassa toisinaan hieman hitaatkin liikkeet joudutaan tekemään saadakseen iskostettua äänestäjien mieliin toimien ehdoton välttämättömyys. Tällaisia ovat mm. vakausrahastojen kumulatiiviset yhdistämiset, tulevat kapasiteettinostopuheet, suoran setelirahoituksen hyväksyminen sääntöjenvastaisine suorine tukiostoineen jne. Huomattavaa on, ettei yhdestäkään Suomen ”sijoituksesta” – kuten hyvän bisneksen retoriikassa on tapana sanoa – ole koitunut kuin riskejä ja vapaaehtoisia tuotto-odotusten leikkauksia. Jälkimmäistä tehtiin viime heinäkuussa, kun Kreikalle annetun suoran tukiluoton takaisinmaksuaikaa pidennettiin ja lainakorkoa laskettiin. Riskit jäivät entisenlaisilleen, ja ovat eittämättä sittemmin vain pahentuneet. Siitä suuri kiitos kohti Merkelin ”taantumassa säästetään” -talouslinjalle.

Johonkin ne Suomen jo lainaamat ja taatut sitoumukset kuitenkin menevät. Sattumoisin kohteena ovat pari suurempaa euromaata, joiden olisi ilman ”ajan ostamista” Suomelta pitänyt maksaa aikansa ihan itse. Nyt sekä Italia, että Espanja ovat jo ilmoittaneet sovituttujen vajemäärien jäävän täyttymättä niin pakokauhu jatkuu, ja todennäköisesti vain yltyy. Kohtapuoliin tarvitaan lisää ”ajan ostamista”. Siihen tarkoitukseen yhdistetyt vakausrahastot sopivat vallan mainiosti. Suomi on hyväksynyt määräenemmistöpäätökset rahankäytöstä, vaikka yksimielisyysperiaatetta pidettiin eräänlaisena elämän lankana nimenomaan pienille maille. Tämä määräenemmistöpäätöksien hyväksyminen on ollut hallituksemme ehkä suurin virhe tällä eurokriisirintamalla. Toisaalta, määräenemmistöpäätöksillä saadaan potentiaalisiin tukimaihin vedettyä uunotettavia rahoittajia mukaan. Nythän voidaan viimeiseen asti defenssinomaisesti kieltää tukitarpeet ja -puheet. Tämä kuvio on tuttua niin Kreikan, Portugalin kuin Irlanninkin kohdalla. Jos käytössä olisi yksimielisyyspäätökset niin europäättäjät joutuisivat valmistautumaan eli ennakoimaan tulevaa taloustilannetta ja runnomaan muodollisesti hyväksynnät tukitoimille ennen kuin maa on täydellisessä umpikujassa. Tämä on ”ajan ostamisen” yksi ilmentymä.

Kuvassa on markkinanoteerausta Espanjan valtiolainoille luottoriskijohdannaisten hinnoittelussa. Kahden LTRO:n jälkeenkin ”lainavakuutusten” hintataso on kiivennyt entistä korkeammalle. Osa ostajista suojaa mahdollisia luottotappioita, osa varmasti ”lyö vetoa”, että hintataso nousee edelleen – jolloin ne voidaan myydä eteenpäin pelokkaille euromaiden rahoittajille. Jälkimmäisen vuoksi on vaikeampi sanoa, miten Espanjan putoamista tukimaiden joukkoon pelätään, vaan parin viimeisimmän kuukauden ajalta suunta on selkeä.

Kreikassa ilmeisesti aikoja sitten arvelemani vaihdantatalous alkaa nousta esille. Nyt teille tehtävä: miten linkin takaa oleva uutinen helpottaa kreikkalaisverojen kantamista ja siten nostaa helleenivaltion tuloja. Siis niitä tuloja, joilla voipi maksaa Suomenkin ”hyvät bisnekset”?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu