Suomi-Ruotsi talousmaaottelu 2017

Suomen ja Ruotsin taloustilanteen ennakointi viiden vuoden päähän on ollut vaikea tehtävä. Perinteisesti molemmat maat ovat olleet hyvin samankaltaisia talouksia, vaan euroalueen ongelmat ovat heittäneet joissain määrin maat jopa vastakkaisiksi esimerkeiksi monissa kirjoituksissa. Onko tämä euroalueen kuulumisen ero niin suuri vedenjakaja, vai onko eroa kenties jopa ylikorostettu? Merkitseekö mikään muu tekijä yhtään mitään tämän rinnalla?

Onneksi saamaani tehtävää oli rajattu sentään sen verran, että talouksien vertaaminen riittää. Molemmilla mailla on riskejä – ja niiden mahdollinen kärjistyminen, sekä eritoten tällaisen kärjistymisen ajoitus on suurin yksittäinen tekijä. Esimerkiksi Suomen kohdalla tulee vissi ero siitä tapahtuisiko euroalueen mahdollinen repeäminen tänä tai ensi vuonna, vai esimerkiksi 2016 lopussa. Jos siis euroalue on hajotakseen ja se tapahtuisi aivan lähitulevaisuudessa niin Suomen kohdalla suunta voisi olla reippaastikin ylöspäin vuonna 2017. Samaan aikaan, jos Ruotsilla tapahtuisi jotain katastrofaalista talouden puolella loppuvuodesta 2016, voisi melkein kiistatta osoittaa Suomen olevan paremmassa tilassa. Siksi analyysi on hyvin herkkä ajoituksille.

Yhteisiä riskejäkin mailla on. Yleisin syy talouden suoranaisiin romahduksiin on omaisuusarvojen kuplat ja niistä nimenomaan asuntokuplat. Asunto on arvokas yksittäinen tekijä ja siksi puolireippaatkin hinnanvaihtelut tekevät nopeasti kirjanpidolle valtavia hyppäyksiä. Asiaa korostaa asunnon välttämättömyys. Esimerkiksi ökykalliin urheiluauton hinnanmuutos ei aiheuta kansantaloudelle vastaavaa vaaraa, koska parkkipaikat eivät ole täynnänsä näitä autoja.

Onko Ruotsissa ja/tai Suomessa siis asuntokuplaa? Ruotsin kohdalla IMF on ehättänyt jo viime vuonna varoittaa asiasta. Ruotsin kansantalouden toipuminen 2008-2009 kriisin ensimmäisestä aallosta on hämmästyttävää. Asuntojen hinnat ampaisivat rajuun nousuun. Ruotsin lainsäädäntö tukee omistusasumista. Viimeisimmät tilastot osoittavat kuitenkin asuntojen hintojen laskeneen Ruotsissa.

Suomessa puhutaan niinikään asuntokuplasta, monissa paikoin tarkoituksellisen sensaatiohakuisesti. Luototuksessa ongelmana on asiakkaan mahdollinen maksukyvyn puute, minkä nyt voi todeta helposti tutkimalla euroalueen kriisimaita. Suomen asuntovelallisten kohdalla tilannetta on muutettu laina-aikoja pidentämällä. Tämä ei välttämättä vaaranna maksukykyä, vaikka se mahdollistaa suuremmat lainapääomat. Vastaavasti maksukyvyttömyyden riski hajautuu pidemmälle aikavälille ja ainakin matemaattisesti laskien riski kasvaa. Valvovat viranomaiset ovatkin toitottaneet toistuvasti, ettei kuplaa ole. Ainoastaan äkisti kasvava työttömyys toisi suuria ongelmia. Asiasta uutisoidaan kuitenkin näyttävästi.

Yhtä lailla asuntoluototuksen toinen osapuoli, luotonmyöntäjä, voi joutua ongelmiin. Ruotsin kohdalla kriisin alkuaikoina pidettiin ruotsalaispankkeja ongelmallisina niiden vahvojen kytkösten vuoksi Baltian maihin. Esimerkiksi nyt euromaana olevan Viron pankkiomistus on lähes yksinomaan ruotsalaista. Sittemmin tilanne on heittänyt häränpyllyä ja Ruotsin pankkeja on pidetty taas luotettavimpien joukossa Euroopassa. Ruotsin viranomaiset ovat lähteneet ripeästi vastaamaan mahdollisiin ongelmiin. Kesäkuussa voimaantulevien Basel-säännösten vakavaraisuusasteet ovat Ruotsissa määritelty korkeammiksi neljän suurimman pankin osalta. Nämä pankit ovat valittaneet päätöksestä siksi, että se asettaa ne epäedulliseen asemaan kilpailijoihin verrattuna. Asuntojen hintojen laskiessa luottokanta voi vaipua ns. ”pinnan alle” (luottopääoma on suurempi kuin asunnon markkinahinta). Ruotsin riskit näyttävätkin tulevan ensisijaisesti maan sisältä, eikä niinkään Baltian pankkiomistuksista. Tuloksia pienentävät myös Tanskan asuntoluotto-ongelmat. Ruotsin ongelmat ovatkin enemmän akuutinpuoleisia ja niiden mahdollinen kärjistyminen on enemmän aivan lähivuosien asia. Ongelmiin voidaan silti vastata esimerkiksi myymällä em. Baltian omistukset ja mahdollisesti sitä kautta suurpankit saavat helpotuksia sääntöihin. Pelivaraa siis on ainakin hieman.

Yhteinen ongelmanmuodostaja molemmille maille on Euroopan yleinen taloustilanne, joka nyt näyttää vajoavan yhä syvempään taantumaan. Suomen ja Ruotsin tilanteen vertailussa usein väitetään, että kaikki ovat samassa veneessä. Näinhän se on. Sen sijaan samassa veneessä on eri luokan matkustajia: kaleeriorjia, 1. luokan sviiteissä juhlivia varakkaita ja lähestulkoon täysin kuokkavieraina olevia toisten kustantaman pitopöydän suurkuluttajia. Paheneva taloustilanne johtaa ilman muuta lisää euroalueen kriisitoimiin ja kuvitteellisten palomuurien lisäämiseen. Samalla, kun kriisinhoitoon tarkoitettuja varoja lisätään niin niiden allokointi käy nimenomaan Suomelle kaikkein epäreilummaksi.

Toinen merkittävä ero Suomen ja Ruotsin välillä on euroalueen Target2-järjestelmä. Suomen Pankki pitäytyy kannassaan, että n. 70 miljardin saatavat ovat riskittömiä, koska euroalue on ”peruuttamaton”. Itsekirjoittamani analyysi ”euroalueen peruuttamattomuudesta” löytyy täältä. Professori Sinnin lausunnot MTV:ltä ovat nyt puhututtaneet. Pidempään H-W. Sinnin lausuntoja seuranneet tietävät, ettei mies ole aivan hiljaa ollut aiemminkaan euron ongelmista.

Miten kokonaisuudessaan sitten erilaisia riskejä Suomen ja Ruotsin osalta pitäisi painottaa ja lisäksi, miten ne tulisi ajoittaa – jos ylipäätään riskit aktualisoituvat? Suomen riskit ovat kokonaan eri tasolla kuin Ruotsin. Kaiken lisäksi Ruotsin riskit näyttäisivät olevan lähiajan riskejä ja Suomen kohdalla riskivarjo leviää pidemmälle aikavälille. Näin ollen vuonna 2017 Suomen talouden tilanne voisi olla Ruotsia parempi vain jos euroalue joko selviäisi ihmeen kaupalla tai se purettaisiin mitä pikimmin ja Ruotsin kohdalla vastaavasti lähiaikoina piristyvä taloustilanne pumppaisi kunnon asuntokuplan, joka poksahtaisi sitten vuonna 2016.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu