Euron epilogi

Euroaluetta ravistellut alueen sisäisten vinoumien ja yhteisen rahapolitiikan aiheuttama kriisi alkaa olla terminaalivaiheessa. Voimme varautua oikeastaan mihin vain. Yhden mahdollisuuden mukaan kitkutellaan vielä muutama kuukausi, toinen vaihtoehto aiheuttaa tappioiden laskemista ja todennäköisesti dominoketjun jytinää. Kolmaskin vaihtoehto on, mutta sen vaikutukset olisivat yhtä lailla katastrofaaliset.

1. vaihtoehto: Kreikkaan vähemmistöhallitus

Tyhjän tölkin potkinta on englanninkielisen talousmedian termi toimelle, joka saavutettaisiin Kreikan vähemmistöhallituksella. Velkakirjoja on siirretty taskusta toiseen: yksityisiltä julkisille tahoille ja yhteisille insituutioille. Näihin lukeutuvat väliaikainen vakausrahasto, kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki, sekä myös muut euromaat. Vähemmistöhallituksen Kreikassa perustuisi kahden puolueen ND:n ja Pasokin varaan. Hallitus voisi ehkä pitää status quon päällä, mutta uusiin reformeihin sillä ei välttämättä rahkeet riittäisikään. Vaarana on paitsi hallituksen kaatuminen myös jopa vallankumous

Kyseenalaiset ”edut” olisivat esimerkiksi se, että Suomessakin tehtaillaan ulkomaille rahalahjoituksia, otetaan vastuunkannon EM-kisoihin maksukyvyttömien velat velkarahalla, joista maksetaan vieläpä korot. Mahdollisten – ja siis hyvin todennäköisten tappioiden – ilmaantuessa myös lainapääomaa. Suomen valtion luottoluokitus tuskin kestää sellaista, ja maamme on vaarassa ajautua rahoitusmarkkinoiden hylkiöksi. Maailmalla noteerataan edelleen 2. maailmansodan sotakorvausten suoritteet ja ponnistelut 90-luvun pankkikriisistämme. Mutta se on toki tiedossa, ettei jo lähes kroonisen alijäämäisellä vaihtotaseella ja hurjalla velkaantumistahdilla yksinkertaisesti pystytä maksamaan velvoitteitamme.

Kuvainnollisesti kiteytettynä Suomen kohdalla tämä olisi: tänään bileet, huomenna paha krapula.

2. vaihtoehto: Kreikkaan uudet vaalit arvaamattomine seurauksineen

Vasemmistopuolueeksi laskettu Syriza-puolue tuskin saa nyt muodostettua hallitusta, koska enemmistöhallituksen muodostamiseen tarvittaisiin kaikki muut parlamenttiin päässeet puolueet kuin ND ja Pasok. Tähän lukeutuu myös arveluuttavaksi koettu Kultainen aamunkoi -puolue, jonka agendat ovat vähintäänkin suorasukaiset. Pienemmillä puolueilla tuskin on muissa asioissa yhteistä kuin siitä, että tukipakettien ehdot pitää repiä silpuiksi.

Uusiin vaaleihin liittyy suuri kysymysmerkki ja se on: jos Syriza saa laajemman kannatuksen ja ykköspuolueen bonuspaikat (50, nyt ne sai ND) niin hallitus voisi kenties syntyäkin, tosin tyystin toisenlainen kuin mistä euromaiden ydin – siis pelkästään Saksa – unelmoi.

Tsirpaksen lista hallitustunnusteluissa on hyvin mielenkiintoinen. Vanhoja päätöksiä kumottaisiin tukipakettien ehtona olleen sopimuksen lisäksi, pankkien tila julkastaisiin (tämä käytännössä tarkottaa niiden kansallistamista) ja että kansanedustajien syytesuojat kumottaisiin ja mahdolliset korruptiotapaukset tutkittaisiin kansainvälisesti. Muu lista on aika lailla avoimuuden ja korruption ytimeen puuttumista. Siis juuri niitä toimia, mitä euroalueen muutkin päättäjät toistavat.

Tsirpaksen lista voi vedota hyvinkin kyllästyneisiin kansalaisiin. Kokonaan toinen asia on, kestääkö esimerkiksi kreikkalaispankkien tilikirjat päivänvaloa. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä toitottaneet europäättäjät voivat tulla nopeasti toisiin aatoksiin.

Todennäköisenä seuraamuksena pidetään sitä, että Kreikka saisi eropassit eurosta, koska esimerkiksi IMF on ollut tiukkana tukipakettien ehtona olleen sopimuksen osalta. Rahatta Kreikka ei pysty maksamaan velkojaan. Tällä on kuitenkin mitä ilmeisimmin kohtalokkaat seuraukset. Huomio keskitetään siihen, että kuinka iso lasku Kreikan erosta tulisi. Muutama miljardi Suomelle, sanovat. Sen sijaan vaikutuksia on todennäköisesti luvassa lisää. Niistä ei ilmeisesti haluta puhua.

Kreikan eron jälkeen nimittäin rahoitusmarkkinat joutuvat pohtimaan, jotta onko lähtijöitä kenties enemmänkin. Tämä kuuluu ihan luonnolliseen riskianalyysin tekemiseen. Riskiksi muodostuu se, että Kreikan perässä lähtee esimerkiksi Portugali, kenties enemmänkin maita. Ei vara venettä kaada – ellei sitä keinuta: olisi suoranainen ihme, jos muiden ”ongelmamaiden” valtiolainoille ei tulisi varsinaista myyntitsunamia. Vielä ahtaampaan umpikujaan ajautuessaan nämä maat joutuisivat toden totta luopumaan Kreikan tavoin EMU-jäsenyydestään. Suomen tappiolukemat kasvavat, mutta silloin alkaa myös rahoittajamaiden – pääsääntöisesti Saksan ja Ranskan – pankkien tappiolukemat lähteä kiertoradalle.

Senpä vuoksi katson, ettei tähän uhkarohkeaan dominoleikkiin arvata lähteä. Ainoat vaihtoehdot on koittaa saada uusi teknokraattihallitus Kreikkaan tai se, että Kreikkaa luotottaneet julkiset instituutiot antavat periksi. Teknokraattihallitus luo vaaran yhteiskuntarauhan rikkoontumisesta ja periksiantaminen taas tietää kasvavaa närää maksajamaissa.

Eikä tämäkään välttämättä auta mitään, jos Kreikan pankkien taseet tuodaan päivänpaisteeseen ja sieltä löytyy hirveyksiä. Täysi paniikki olisi silloinkin valmis.

3. vaihtoehto: EKP setelirahoitukseen

Euroopan keskuspankin paineletkurahoitus tietää ilman muuta sitä, että ”hyvienkin” euromaiden rahoitusongelmat alkavat. Rahan äkkinäinen yleistyminen tyhjästä on täyttä myrkkyä kiinteäkorkoisiin lainoihin. Esimerkiksi Saksaa rahoittaneet tahot aneemisen pienillä koroilla saisivat ”monopolirahaa”, jolla ei olekaan ostovoimaa. Alkuun rahoittajien vaatimat korot nousevat, jos ylipäätään uutta rahoitusta enää myönnetään. Isoille velkakuormille korkotason kasvaminen olisi kohtalokas isku. Nihkeät rahoittajat pakottaisivat EKP:n truuttaamaan lisää rahaa ja olemme siksi hyvin lähellä kierrettä, jossa euron uskottavuus on vaakalaudalla. Tämä ainakin vaikeuttaisi – jos ei kokonaan tekisi mahdottomaksi – kaupankäyntiä muiden maiden kanssa. Todennäköisesti kauppavaluutaksi tulisi joku muu kuin euro, ja niitä pitäisi sitten ostaa, mutta millä?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu