Saksan kelkka kääntymässä – pelastuuko yhteisvaluutta?

Torstain uutisointi tarjoaa ilahduttavia uutisia euromyönteisille. Euroalueen sisäisen kilpailukykyeroon on löytymässä vihdoin ja viimein toinenkin tasoittava lääke: ovat hoksanneet, että jos hyvin kilpailukykyiset maat hieman löysäävät ohjaksia niin ero tasoittuu aivan samalla tavalla kuin että vaaditaan toisilta entistä enemmän vyönkiristelyä. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Vaan onko sellainen aikakausi edes alkanut?

Tosiaan, pitkälti sisäisen devalvaation kautta ideoitu kuritus ei oikein onnistu. Esimerkiksi espanjalaisilla on yksityistä velkaa uksille ja saranoille. Niihin velkoihin ei ole kuitenkaan tulossa mitään sisäisen devalvaation saksia, joten tällä sisäisellä devalvaatiolla ehkä pelastetaan alkuun vaikkapa Espanja, mutta yksityiset liputtavat konkursseja, pankit saavat jättiluottotappiot ja sitten Espanja tulee ja pelastaa ne – ja ajautuu tukirahoituksen pariin. Toki jo ilman sisäistä devalvaatiotakin Espanjan pankeille on tiedossa hirveyksiä, mutta siitä on kerrottu jo pitkät pätkät. Kohdistetaan siis huomio enemmän Saksaan – ja Saksan muutosta vihjailevaan kantaan.

Saksan Keskuspankista Jens Weidmann ja maan valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble kävivät vuorollaan kertomassa, että Saksan kuluttajahintaindeksiä voitaisiin hieman kasvattaa. Tämä voisi toteutua vaikkapa saksalaisten palkkoja korottamalla. Idea perustuu siihen, että kun palkkoja korotellaan niin ylimääräisellä rahalla Saksassa sisäinen kysyntä kasvaa ja mikä kilpailukykyä tasoittaa: myös kriisimaiden tuotteille löytyisi enempi kulutushalukkuutta. Tämä olisi selkeästi hyvä asia. Kulkisimme ikäänkuin ajassa takaisin, mahdollisesti aina yhteisvaluutan alkupisteille asti – ja vaikka sitten ihan aikuisten oikeasti pidettäisiin kiinni esimerkiksi kasvu- ja vakaussopimuksesta.

Kaiken lisäksi toimi on varmasti poliittisesti äärimmäisen helppo. Harva AY-pomo käskyttää joukkonsa barrikadeille siksi, että katraan tilipussia kasvatetaan. Vielä harvempi äänestää seuraavissa vaaleissa prostestiksi sellaisia tahoja, jotka tätä palkankorotuslinjaa vastustavat.

Sitten jäitä hattuun ja laskimet esille. Saksan kuluttajahinnat ovat noin 2,2% vuotuisessa kasvussa. Koko euroalueella vastaavat lukemat ovat hieman suuremmat: 2,6% vuositasolla. Ministeri Schäuble vilautteli 2-3 prosentin putkea, eli melko maltillisista toimista on kyse. Riittääkö tämä? PIIGS-maiden yhteenlaskettu vienti Saksaan ei oikein vakuuta, kyse on 2-3% osuudesta maiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta tällä hetkellä. Jos vienti kasvaa maakohtaisesti esimerkiksi prosentin kymmenyksen niin tämä tuskin on mikään pikatroppi tautiin. Huomioitavaa on, että se on kuitenkin lääke. Ongelmana edelleen on jättimäiset velkavuoret. Katsotaan nyt Kreikkaa, jossa ei ole primääritase (budjetti ennen velanhoitokuluja) balanssissa. Mitättömän pieni muutos ei juuri ratkaise ongelmaa. Vyötä pitäisi silti kiristää reippaanlaisesti. Vaan maa on pitkässä taantumassa. Kreikan pitäisikin päästä kasvun puolelle, jolloin primääribudjetti paranee kasvavien verotulojen myötä – jos niitä osataan kerätä. Vyönkiristely toki auttaa ajallaan, mutta ei riittävän nopeasti. Tiedossa on silti ainakin pari hyvin epävakaata vuotta ja kansan mitta on jo nyt täynnä.

Sitten lisää jäitä hattuun ja kristallipallo esille. Mitä tähän sanoo markkinat? Voisi olettaa, että ilahtuvat – vaan eivät toki kauttaaltaan. Markkinatoimijoilla on tiedossa, että Saksan linjanmuutos kyllä auttaa, mutta valitettavasti heilläkin on laskimet. Edes reippaalla 5% kuluttajahintojen vuosimuutoksella ei Saksa ehdi vetämään turvaan primäärivajeisia kriisimaita. Tämän lisäksi tarvittaisiin pitkäaikaisesti tulonsiirtoja (eikä mitään lainoja), kunnes budjetit ovat osapuilleen tasapainossa kautta euroalueen. Tähän taas en usko löytyvän halukkuutta. Yksi vaihtoehto olisi, että Draghille annetaan lupa pistää ”koneet käyntiin”, eli EKP saisi suoraan tukea euromaita velkakirjaostoineen, eikä toimia vain jälkimarkkinoilla. Lähdin tiedustelemaan tämän vaihtoehdon mahdollisia seuraamuksia Taloussanomien Jan Hurrilta. Hänen vastaus oli, ettei sitä oikein voi vielä analysoida. Tarvitaan esimerkiksi tietoa siitä, miten toimet toteutettaisiin.

Citin William Buiter kävi jo ehdottelemassa helikopterirahoitusta, ja pitkän listan muita ideoita. Tässä linkki vielä englanninkieliseen ja hieman kattavampaan pohdintaan. Nyt onkin hyvä hetki vetää henkeä ja esitellä ”päivän käppyrät”. Saatte ihan itse pohtia: miten reagoivat dieterit ja jürgenit, joilla on maansa velkakirjoja eli ovat lainanneet valtiolle? Miten reagoivat ne monet ”turvasatamaa” hakeneet sijoittajat? Tällä hetkellä Saksalle laskennallisesti lainataan rahaa 10 vuodeksi n. 1,5% vuotuisella korolla. Miten jos kuluttajahinnat laitetaan nyt maltilliselle, ja riittämättömälle 3% vuotuiselle kasvutasolle, onko hyvää bisnestä? Mitä jos Buiterin helikopterit tuodaan paikalle? Minun näkemys on, että näiden turvasatamien (kuvassa 2 myös Suomen jälkimarkkinasuorite) lainakorot lähtevät seuraavissa huutokaupoissa nousuun. Miten paljon, sitä J. Hurrilta kysyin. Kuten varmasti arvaatte, on näillä toimintatavoilla selkeät erot: helikopterointi on sieltä rajuimmasta päästä ja kaksikon Weidmann-Schäuble ideointi hyvin varovaisesta päästä. Kristallipalloni on kovin utuinen, mutta jokin tämänsuuntainen liike on mitä ilmeisimmin tulossa. Vaihtoehtona kun on tämä hurjasti pelätty EMU:n rikkoontuminen.

Kolmas kuva on omistettu tölkinpotkijoille. Siinä on esitelty, miten kuluneen vuoden aikana Saksan ja Espanjan korkoero vain kasvaa. Eksaktia korkoeroa sanotaan riskilisäksi. Tällä hetkellä se on 10-vuotisissa lainoissa 445,3 korkopistettä. Espanjan lainakorko on aivan liian korkea – etenkin kun asunto- ja rakennusbuumin pommi tipahtaa kuningaskunnan syliin. Se on siinä kohtaa joko vakausrahastojen imurointi, tai joku rahapoliittinen jysähdys väistämättä edessä.

Kumpikin vaihtoehto tuntuu aivan yhtä vaikealta hyväksyä. Markkinoilla tämä voidaan ottaa jälleen kerran pienenä sugar rushina vastaan; kunnes huomataan, ettei toimia tehty riittävällä voimalla. Helikopteristrategiassa epäilen turvasatamamaiden kärsivän niin suuria korkojen nousua, ettei siihen strategiaan lähdetä riittävässä määrin. Espanjan tukipakettivaihtoehdolla taas Espanjalla on vain luottoa luoton sijaan, mutta sotkussa on sitten tuttuun tapaan muutkin euromaat mukana, ja luokituslaitokset tietävät sen. Kreikka on jo osoittanut, miten niskalenkki muista euromaista otetaan. Otetaanko samanlainen riski Espanjasta, tosin vain suurusluokaltaan aivan erilainen?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu