Läpinäkyvyys ja avoimuus diktatuurin vihollisina

Euroopan kärkipoliitikot hehkuttavat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tällä saavutettaisiin heidän mukaansa markkinoiden luottamus, vakautta euroalueelle ja eurokansalaisillekin huojennusta huoliinsa. Nythän tämä epätietoisuus aiheuttaa mm. massiivista talletuspakoa euroalueen kriisimaista, ja kyllä – jopa Italiassa. Sieltä on talletuksia vähennetty yli 200 miljardilla eurolla vajaassa vuodessa. Kärkipoliitikkojen puheet ovat kieltämättä oikeansuuntaisia. Siksi onkin perin ikävää huomata, että he eivät ota asiakseen ajaa näitä asioita. Euroalueella eritoten sallitaankin pikemminkin diktatuurin mukainen salamyhkäily.

Yhtä syytä voi helposti päätellä: pimittämällä tietoa voidaan jakaa väärää tietoa sumeilematta. Virallisen totuuden mukaan Pohjois-Korean edesmennyt diktaattori pärjäsi hyvin erilaisissa urheilulajeissa. Päättelen, että tismalleen samanlaisella logiikalla Euroopan keskuspankki pimittää näitä ELA-tempauksia. Mikäli siis europoliitikot olisivat oikeasti huolissaan markkinoiden luottamuksesta, euroalueen vakaudesta ja talletuspaon patoamisessa he nostaisivat kissan pöydälle ja vaatisivat EKP:n kertovan avoimesti käytetyistä ELA-ohjelmista ja niiden määristä.

Monen muistissa on EBA:n järjestämät pankkien stressitestit. Ne tehtiin osapuilleen tismalleen kuten joskus aiemmin arvioin: ei liian todenmukaisesti, koska ikävät luurangot olisivat tulleet kaapista permannolle kunnon kolinan säestämänä. 1. stressitestin jälkeen irlantilaispankit olivatkin hieman eri kunnossa kuin mitä annettiin ymmärtää ja nyt pohditaan espanjalaispankkien tilaa. 2. Stressitesti kertoi, että espanjalaispankeilla on ”pikkaisen” korjattavaa. Kuvainnollisesti piti tuvan ikkunanpokat maalata uusiksi samalla kun koko torppa vajoaa suohon.

Löytyykö näistä kahdesta esimerkistä mitään yhteistä? Ainakin se, että jos salaisuusverhot avattaisiin niin eurooppalaispankkien todellinen tila – jota olen pitänyt jo täysin toivottomana parin vuoden ajan – paljastuisi, ja eurokansalaiset voisivat vaatia poliitikkojaan tilille tai ainakin vaatia kuuluvasti toimia virheiden korjaamiseksi. Tietysti jotkut eurooppalaispankit ovat toimineet kuuliaisemmin, joten tehdään nyt tiettäväksi, etten tarkoita aivan jokaisen pankin olevan toivoton.

Mutta iskeekö kirves sitten omaan nilkkaan? Nimittäin markkinoilla on merkittävä määrä sellaisia toimijoita, jotka automaattisesti olettavat aina pahinta. Sellainen kuuluu aivan normaaliin riskienhallintaan. Tällöin näiden toimijoiden arviot voivatkin olla synkempiä kuin mitä ne asiat todellisuudessa ovat. Eli lisäämällä läpinäkyvyyttä ja avoimuutta voidaankin saavuttaa parempaa luottamusta. Samalla mahdollistettaisiin esimerkiksi investointeja, kun on pelätty pahinta ihan turhaan. Salailun jatkuminen onkin perusteltua vain siinä tapauksessa, että markkinatoimijoiden pahin skenaario onkin täyttä totta, silloinhan ei ole mitään menetettävää.

Tästä syystä itsekin käytän tulkinnoissani ja analyyseissäni pahinta mahdollista skenaariota, jollei ole ilmeistä syytä epäillä sen mielekkyyttä. Eräässä kommenttiketjussa Huopaisen kanssa pohdimme tätä perustekniikkaa riskienhallinnassa. Hän ilmeisen tietämättä osui sähköpuolella kertoessaan, että sähkömieskin mittaa jännitteet (toteaa jännitteettömyyden) ennen kuin aloittaa työt. Lisäsin siihen, että itse asiassa sähkömies tekee enempi. Hän erottaa kaikki mahdolliset syöttösuunnat ennen töiden alkua. Jopa ne, mistä ei normaalisti tule syöttöä.

Salailua on monessa paikassa hallintarekisterin kautta omistuksista aina näihin ELA-ohjelmiin. Minusta on perin valitettavaa, että euroalueella joudutaan elämään kuin diktatuurissa konsanaan. Silloin jää pohtimaan, jotta jäävätkö epäkohdat vain näihin itse hoksaamiin kohtiin, vai löytyykö niitä kenties lisää? Ainakin EVM on uusi nurkanvaltaus pimittämisen kulttuuriin ja selkeä iso askel kohti diktatuuria.

En suostu helpolla uskomaan, että suurin osa ”anti-impivaaralaisia” haluaa myöskään tällaista Eurooppaa, mitä näyttää olevan tulossa. Tähän Eurooppa-kuvaan voidaan lisätä vielä ihan tavallisten kansalaisten inhimillistä hätää, kuten Kreikassa. Miksi te hehkutatte yksityistä sijoittajavastuuta, kun Cayman-saarilta käsin kääritään täydet voitot Kreikan valtiolainoista samaan aikaan, kun pankkitukea jaetaan lahjoituksenomaisesti teidän kukkaroistanne entistä hövelimmin? Miksi te uskoitte ”me tienataan tällä korkoerolla” -poliitikkoja? Kuka teistä äänesti aikoinaan Trichet’n EKP:n pääjohtajaksi tai Van Rompuyn ”Euroopan presidentiksi”?

Toivottavasti kukaan ei suutu tästä kirjoituksesta. Jos haluamme yhteisen Euroopan niin totta vie sen tulee sitten olla tykkänään erilainen kuin mitä nyt kaavaillaan. Olen vain havainnut, ettei pelkästään vaatimalla korjaustoimia saavuteta parempaa Eurooppaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää jättäytyä koko projektista pois. Olen silti valmis tukemaan niitä, jotka haluavat korjata näitä epäkohtia. Minusta diktatuuri ei ole kovin ihanteellinen hallintomuoto.

ELA:sta lisää, englanniksi.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu