Lähdetäänkö eurokriisissä viimeiseen koitokseen?

Demarit ovat puoluekokouksessaan tehneet pieneltä vaikuttavan linjatarkistuksen. Linjanmuutos on sama kuin mitä pitkin, poikin kriisimaita huudellaan – aina Ranskaa myöden. Tämä EKP:n mandaatin laajentaminen ”kasvuhakuisuuteen” ja ”työllistymiseen” on suomeksi yhtä kuin: ”Painokoneet käyntiin!”, ja syy lienee se, että nyt demaritkin näkevät ne vääjäämättömät tappiot. Ne tappiot, jotka puolue on joskus aiemmin tuominnut, mutta valtioneuvostohingussaan sittemmin ”unohtaneet”.

Aloitan tutulla tavalla perustelemalla. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy sai varmasti painajaismaisen viikon käsiteltäväkseen, joka ei siis ole vielä päättynyt. Ensin vauras maakunta, Katalonia, ilmoittaa n. 28 miljardin yllätysveloista. Sitten piti kuunnella Bankian murheita. Bankian kohdalla on pelattu tuplaa tai kuittia pari kertaa tuplaten. Ensin pääomitustarve oli 4,5 miljardia, sitten lähes 10 miljardia ja nyt 19 miljardia. Kuitin paikkakin jossain kohtaa tulee, mutta kellehän se lankeaa?

Viikon saldona on siis lähes 50 miljardin euron aukko. Tällaisia määriä Espanjalla ei ole kuitenkaan sukanvarressa. Ne rahat pitää lainata jostain. Muodollisesti Espanja käyttää FROB:ia, mutta koska tämä(kin) puulaaki on melko varaton niin ei auta muu kuin tarttua nuijanvarteen huutokauppasalissa. HY:n tutkija, täällä Puheenvuorossa blogannut Tuomas Malinen kertoo miten Euroopan rahoitusmarkkinat ovat melko lailla murenemassa. Espanjan kohdalla tilanne on vain ollut jo pitkän aikaa se, että maan rahoitusmarkkinat ovat olleet pirstaleina. Ainoa rahoituslähde ovat olleet espanjalaiset LTRO-pankit, joilla on arviolta vielä n. 60 miljardia euroa EKP:n lainarahaa jäljellä. Alunperin idea on ollut varmaan se, että niillä turvataan Espanjan rahoituskulut tämän vuoden osalta, mutta jos nyt menee 50 miljardia näihin kahteen uuteen ongelmatapaukseen niin loppuvuoden rahoituskuvio on Espanjalla kaiken kaikkiaan äärimmäisen epävarma. Suomeksi tämä tarkoittaa tukipakettia.

Ja Espanja ei voi jättää näitä edessä olevia ongelmia vain sivuun tai sysätä maton alle. Talletuspako on pirteässä ja reippaassa vedossa, joten jos ongelmiin ei puututa nyt heti niin pääomapaon en usko ainakaan laantuvan, saati taittuvan kokonaan. Ja jos tämä kehitys ei pysähdy niin suomeksi se tarkoittaa suurempaa tukipakettia.

Rajoy onkin esittänyt suorasukaisesti toiveensa, että EKP aloittaisi jälleen valtiolainojen tukiostot. Ideana on saada painettua korkotasoa alas, jotta Espanja voisi edes teoriassa saada halvempaa rahoitusta. Mutta tämä ei ole ihan näin yksioikoinen asia. Markkinatoimijat nimittäin muistavat Kreikan velkasaneerauksen. Jos nyt ajatellaan Espanjankin ajautuvan samanlaiseen tilanteeseen niin saneerausprosentti on kiinteä. Mitä enemmän EKP:lla ja euroalueen tahoilla (vakausrahastot yms.) on hallussaan Espanjan velkaa, mikä ei leikkaannu, niin sitä suurempi leikkuupuimuri ajaa heidän paperinsa ylitse. Euromaat voivat Kreikan saneerauksen tavoin tarjota namirahaa näille, mutta sekin tarkoittaa suomeksi suurempaa tukipakettia.

EKP:n tukitoimet ovat kuitenkin sama asia kuin rahanprinttaus. Siihen kuuluvat myös kasvupuheet. Etenkään euroalueen kriisimailla ei ole patjan alla laittaa julkiseen elvytykseen rahaa. Nekin on otettava velaksi, Suomea myöden. Työllistämisjutut kuuluvat samaan kategoriaan. Mikäli ideana on hankkia yksityisiä investointeja ja sitä kautta työpaikkoja niin maiden talouden tila pitäisi avata aiemman läpinäkyvyyskirjoitukseni tavoin. Tappiotkin pitäisi putsata pois pöydältä. Juuri kukaan ei investoi nyt, kun tiedossa ei ole milloin tehdään mitäkin sopeutustoimia, kuten nyt vaikkapa yhteisöveron nostoa.

Nämä lisävelat tulevat ajamaan hyväkuntoisetkin euromaat rahoitusmarkkinoilta ulos (ajallaan) ja se tietää lisää rahanprinttausta. Ja kun rahaa kerran printataan niin markkinat, jos nyt ylipäätään lähtevät tässä ympäristössä enää rahoittamaan hyviäkään euromaita, latovat päälle ”rahanprinttauslisän” eli tuottovaatimus kasvaa rahan arvon alenemisen (yleistymisen) myötä. Se tietää taas kovempia korkomenoja ja yleistä korkotason nousua. Koskee sitten niin valtioita kuin yksityisiäkin. Tämä pitäisi muistaa ja osata toimia sitten oikein mm. Suomen asuntovelallisten kohdalla. Suosittelen seuraamaan tarkoin, mitä europäättäjät tuolla puuhaavat. Ja jos euromaat ajautuvat velkaloukkuun laajemminkin niin hyperinflaatiokierre on vaarallisen lähellä.

Muita Suomenkin korkotasoa kasvattavia kannattajia löytyy. Esimerkiksi Italian teknokraattipääministeri Monti kävi ilmaisemassa, että eurobondit tulevat, se on vain ajan kysymys milloin ”Berliinin muuri” murtuu. Ranskassa on puheet käännetty niinikään samanoloiselle linjalle. Irlannissa asuntoluottojen tilanne heikkenee, jopa noin puolet maan asuntovelkaisista on pinnan alla ja lähes joka kymmenes on jo puoli vuotta tai enemmän lyhennyksistään jäljessä. Pankkien tilanne heikkenee tästä syystä. Uusi tukipaketti ei olekaan niin mahdoton ajatus edes tässä europäättäjien rakkaassa esimerkkitapauksessa. Kreikan tilanne on toivoton ja Portugali on viittä vaille samassa kerhossa. Euroalue on toisin sanoen täyden kaaoksen vallassa, mutta kulisseja pidetään pystyssä.

Kuten tässä perusteluissa pyrin osoittamaan niin tämäkään tie ratkaisun hakemiseen ei ole täysin mutkaton, ja todellisia miinoja mihin astua löytyy useampia. Demareilla tämä puoluekokous tuli kyllä osuvaan aikaan, jolloin he saivat antaa muiden avata pelin ja lähteä mukaan sitten, kun katsoivat suuntaukselle olevan tarpeeksi kannatusta. Siinä ei ole kuitenkaan mitään väärää.

Tämä linjaus rahanprinttauksesta on myös minun mielestäni ollut pitkään looginen seuraus täysin virheelliseksi osoittautuneeseen tukipakettilinjaan. Hyvää tässä linjauksessa on se, että se voi oikein huolellisen tasapainoilun vuoksi toimiakin, mutta europäättäjien on oltava toimista sitten yhtä mieltä. Mitään ”Berliinin muuria” ei saa olla, koska markkinoille ei saa antaa sellaista kuvaa, että sovitusta linjasta livettäisiin – ja luottamus on aiempien toimien vuoksi hyvin vähissä. Linjaus on hyvin, hyvin vaarallinen ja se voi koitua kohtalokkaaksi velallisille. Ja mikäli tässä(kin) tasapainoilussa epäonnistutaan niin sitten euroalue ei voi purkaantua enää hyvällä. Sitten se purkaantuu pahalla.

susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen toiminut vuosia freelance-toimittajana Suomessa ja Kreikassa. Olen makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija 2/2022 -.

Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.

Sähköpostiosoitteeni nykyisin: kts. eduskunnan verkkosivuilta sähköpostiohjeet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu