Positiivisin hahmo eurokriisissä

Poikkeuksellisesti aiheena on antaa positiivista palautetta perusteluineen. Eurokriisin ajan saatossa on nähty ja koettu kaikenlaista bunga-bungasta polttomurhiin ja ennenaikaisista vaaleista mielipiteiden täyskäännöksiin. Käsikirjoitus on täyttä Salkkaria parhaimmillaan, mutta miten käsikirjoituksen tulkitsijat ovat onnistuneet? Ken on kriisin henkilökavalkadista mielestänne onnistunut parhaiten?

Oma valintani on Euroopan keskuspankin nykyinen pääjohtaja Mario Draghi. Hänkään ei ole toki suoriutunut virheittä, mutta kädet selän taakse sidottuina ei aina pärjää kilpailussa. Draghi on osoittanut ymmärtäneensä kriisin perussyyt, joskin hän diplomaattisena ymmärtää olla toimimatta omin päin. Häntä ei ole kansandemokraattisesti valittu, joten hänen pitää saada ensin poliittisilta toimijoilta hyväksyntä toimilleen. Muutoin häntä kohtaan voitaisiin hyökätä demokratiavajeen varjoista.

Draghi on ollut myös hyvin hienovarainen. Edeltäjänsä Jean-Claude Trichet’n virheitä hän ei lähtenyt ensi minuuteilla korjaamaan, vaan korkotason palautus tehtiin hieman viiveellä. Mikäli euroalue pysyy kasassa niin pitkään voi odottaa ohjauskoron laskua vielä tämän vuoden puolella. Draghi tietää, ettei sillä puolen pelivaraa ole enää paljoakaan, joten kyseessä on samanlainen annostelu kuin erämaavaeltajalla: ensijanon iskiessä ei koko leilillistä kannata kipata kurkusta alas. Korkotason laskulla ei nyt suurta muutosta saa näillä näkymin aikaan, koska eritoten kriisimaissa on tendenssi maksaa velkoja pois, eikä hamuta sitä lisää. Toimella onkin enemmän psykologista merkitystä.

LTRO:t ovat toki Draghin CV:ssä harmillisena tahrana. Osittain tämä oli pakotettu toimi. Kun poliitikot viime heinäkuussa tekivät täysin päin seiniä olevan Brysselin kokouksen, eivätkä lainkaan osanneet tulkita loppukeväästä jo huolestuttaviksi käyneitä ostopäällikköindeksejä, alkoi syksyllä rymistä. Joulukuun alkuun mennessä koko euroalue oli repeämispisteessä, mutta poliitikot edelleen täysin ymmyrkäisinä huutelemassa vain shorttikieltojen perään, oli jonkun tehtävä jotain.

Draghin LTRO esti täydellisen luhistumisen, mutta se sisälsi kovat riskit, jotka ainakin tällä hetkellä näyttävät olevan aktualisoitumassa. Vaan tässä Draghi on antanut puoli vuotta aikaa toimiin, mutta europoliitikot jatkavat edelleen harhailemista täysin pimeässä ja eksyksissä. Kuvaavaa on, että kun nyt silmänkääntötemppuna toteutettu LTRO alkaa menettää illuusiotehoaan ja euroalue natisee taas liitoksistaan on kesäkuunkin kriisikokous enempi jonkinlainen keskustelufoorumi, eikä toimenpiteiden aika ole vieläkään. Toukokuussa tehtiin samoin, juteltiin niitä näitä ja keskusteltiin ilmeisesti tulevan vuosiloman viettopaikasta. Samalla Eurooppa roihuaa ympärillä.

Moni onkin odottanut Draghin taas tekevän ihmeitä ja repivän muutaman kaniinin silinteristä, kun alkaa näyttää huonolta. Tätähän poliitikot haluavat: ettei sitä vastuuta tarvitsekaan kantaa, vaan voi käydä Brysselissä aika ajoin lounastamassa Madeiralta tuotuja viiriäisen munia. Mutta mitä vielä. Draghi onkin aloittanut reippaan ripittämisen. Espanjalle lähti terveiset, että ongelmien vähättely ja kriisilaskun tinkaaminen (Bankian pääomitustarpeet) on ”huonoin mahdollinen tapa toimia”. Ja tämän lisäksi, että on parempi arvioida riskit yläkanttiin ja avoimesti käydä ongelmatapaukset lävitse kuin vähätellä niitä ja kivuliaasti huomata arvioiden menneen metsään.

Edellisen lisäksi osaamattomat ja avuttomat poliitikot saavat enemmänkin kylmää vettä niskaansa, Draghi sanoi: ”Voiko EKP täyttää kansallisten hallitusten toimettomuuden rakenteellisiin ongelmiin puuttumisesta johtuvan tyhjiön? Vastaus on ei voi.” Saksa, Hollanti ja Suomi saavat osansa, kun Draghi pitää EVM:a isona rahapottina, johon ei saa koskea. Pankkien pääomitus tulisi voida suorittaa suoraan tästä rahastosta. Edellämainittujen maiden vastahankaisuus johtuu siitä, että kyseessä on suora tulonsiirto, jos se toteutetaan vastikkeetta. Vastikkeen saaminen esimerkiksi pörssiosakkeiden muodossa on taas kimurantimpi juttu kriisimaiden kohdalla. Tästä kuitenkin liittovaltiosta on kyse. Kaikki osapuolet oletettavasti tietävät, että se on ainoa tapa pitää euroaluetta kasassa, mutta kukaan ei sen vaatimiin ehtoihin halua suostua.

Draghi on onnistunut ennen kaikkea yllättämään minut positiivisesti, ja tuon tämän rehdisti julki. Tuon sen myös siksi, että minä kyllä tarpeen vaatiessa pystyn tarkistamaan kantaani. Lähtöasetelmana pidin, että Frankfurtiin tulee täysi hulivilimeininki Välimeren rannikolta.