Pimeä liittovaltio

Parin viime kuukauden aikana olen ainakin omasta mielestäni pyrkinyt tarkoituksellisesti sisällyttämään teksteihin sellaista tunnelmaa, että euroalueen kriisi on kriittisessä tilassa. Syy lienee nyt selvillä yleisiä uutisiakin silmäilevälle. Otsikot puhuvat taas eurobondeista, jostain mystisestä pankkiunionista ja siitä, miten Espanjalle ollaan suorastaan tyrkyttämässä tukirahaa. Eri tahojen lausunnoista riippuen euroalueella on aikaa ottaa askeleet kohti liittovaltiota parista viikosta muutamaan kuukauteen.

Toistaiseksi kaikki ideat ovat pysähtyneet Berliiniin ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin jyrkkään asennoitumiseen euromaiden velkojen yhteisvastuullistamisesta. Merkel on markkinapaineessa antanut kuitenkin periksi mm. kriisin hoitoon tarkoitettujen varojen lisäämisestä. Tämä alistuminen tarkoittaa, että Suomessa mennään Saksan mukaan, mutta tilanne käännetään päinvastaisesti niskalenkeiksi ja vastuunkannoksi. Merkelin kohdalla kyse on periaatteellisuudesta, koska saksalaispankit ovat olleet myös saamapuolella kriisimaista ja tukirahojen näennäinen käyttäminen kriisimaissa on tullut takaisin heidän omille pankeilleen. Näin Merkel on myös välttänyt kertovansa, että verorahat menevät pankkitukiin. Periaate siitä, että jokainen hoitaa oman tonttinsa tulee helpommin kuitenkin näkyville, kun tukirahoja ensin vastustetaan.

Suomen kohdalla kyse on enemmän typeryydestä. Ei meidän pankit ole juurikaan olleet mukana tuolla hääräämässä, joten tukiraha ei palaa tänne, vaan siirtyy mm. Saksaan. Pitkälti meidän tulonsiirron vuoksi Saksan talousmoottori jaksaa puksuttaa, mutta meidän vaihtotaseet kyntävät pakkasella ja valtio velkaantuu rajummin. Leikkaustarpeet lisääntyvät.

Nyt huhuina liikkuu tieto, että EVM:ä voitaisiin käyttää suoraan pankkien pääomittamiseen. Tällä tavoin kierretään kaikki mahdollisuudet vahtia rahoja saaneita tahoja. Miten me täältä käsin valvomme, miten yksityiset firmat tuolla pitkin Eurooppaa toimivat? Vastinetta tuskin tulee. Tämä huhu pisti Espanjan pankkiosakkeet rajuun nousuun. Aivan yhtä äkkiä rupesi kiinnostaa omistaa näitä pankkeja, kysehän on siitä, että kun tulee pääomaa niin osingotkin varmaan ovat muhkeat. Suomalaisilla on toki oikeus ostaa julkisesti omistettavia espanjalaispankkeja, mutta moniko niin on tehnyt?

Otsikoissa näkyy pyörivän myös hieman alle 100 miljardin pääomitustarpeet Espanjalle. Tosin, kun mukaan lasketaan keskushallinnon tarvitsema rahoitus pariksi vuodeksi ja odotetut pääomitustarpeet asuntoluottokannasta niin lukemat lähtevät pyörimään 400 miljardin korville. Ja kun EVM on pystyssä niin nämä on sitten hoidettava, Suomen päättävän pöydän aseman sijaan Suomi on vain yksi laskutusosoite. Tämä on niitä euron selkeitä hyötyjä, eikö niin? Suomessa on mielenterveyspalvelut, vanhusten hoito, koulujen luokkakoot, perhepäivähoito ja moni muu oleellinen asia niin hyvällä tolalla, että kyllä tuollainen 10 miljardia on varaa lahjoittaa pankkiireille?

Mitenkä paljon on odotettavissa takaisin, Kreikan kohdalla tehtiin paritkin velkasaneeraukset ja nyt puheet euroerosta ovat enemmän esillä, ja tulevia vaaleja odotetaan näennäisen jännittyneenä. Näennäisesti siksi, että on yksi ja sama, mikä porukka Kreikan parlamenttiin nousee kärkeen. Jos se on Syriza + kumppanit niin eurojohtajien uhon mukaan Kreikka saa potkut. Jos se taas on maan katastrofiin ajaneet ND ja Pasok niin maa lupaa kymmenen kaunista ja nolla toteutettua tointa. Kreikka ei täytä vaatimuksia ja leikki lopetetaan joka tapauksessa.

Enemmän tai vähemmän menetämme kaiken.

Mutta pelkästään Kreikan euroeron pohdinta on ajanut markkinat täyteen kaaokseen, kuten aiemmin kirjoitin tekstissäni Typeryys vai toinen suunnitelma. Itse eron vaikutukset ovat vielä näkemättä. Paljolti on kyse siitä, ettei markkinatkaan oikein osaa hinnoitella enää, miten asiat menevät ja heikkohermoisimmat myyvät ensin ja pohtivat sitten. Turvasatamia on haettu niin, että nimellistuottokin painuu jo pakkaselle mm. Saksan ja Sveitsin joissain valtiolainoissa. Sveitsin frangeja ostetaan kuin viimeistä päivää ja euroja heitetään myyntiin monessa paikassa.

Tällaiseen skenaarioon on siis Suomen EVM:n rahat menossa. Mutta eihän tämä nyt ole vielä sitä pimeää liittovaltiota. Sitä onkin nyt neljän koplan pohtima Suuri suunnitelma (Master Plan), tiedä sitten kuinka mones. Siinä on kertakaikkiaan vertahyytäviä elementtejä, kuten euroalueen pankkiunioni. Maaliskuussa, kun Espanjassa oli osapuilleen vielä kaikki hallinnassa, pääomapako oli yli 60 miljardia euroa. Yhden kuukauden aikana. Sittemmin tulleet Bankian kansallistamisjutut sun muut tuskin ovat ainakaan hillinneet tätä.

Pankkiunionissa me täältä Suomesta lähdemme mm. takaamaan näiden kriisimaiden pankkien talletuksia. Niitä ei ole kuin n. 3000 miljardin edestä. Toisin sanoen, EVM:n rahat on osapuilleen imetty kuiviin Espanjan osalta parissa vuodessa – mutta odotetaan nyt IMF:n johdolla tehtyä espanjalaispankkien tilaa kartoittavaa raporttia, tappioita on tulossa Kreikasta, Portugali ja Irlanti ovat nyt todennäköisesti jo santsauskierroksella ja Kreikan euroeron vaikutukset vielä kokematta.

Mikäli Suomi nyt menee tähän pankkiunioniin mukaan niin allekirjoitushetkestä kannattaa laittaa sekuntikello käyntiin ja katsoa, miten nopeasti luottoluokittajat reagoivat Suomen luokituksesta. Vinkiksi kerrottakoon, ettei se ainakaan pääse nousemaan. Pimeä liittovaltiomies kävi mittauttamassa kannatuksensa vuoden alussa, osaako valtiovarainministeri Urpilainen (sd.) tehdä siitä tuloksesta oikeat johtopäätökset?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu