Epäkarusellimainen blogi

Olin jo näemmä ehtinyt otsikoida yhden kirjoitukseni ”Odottamattomat sivuvaikutukset”. Arvatenkin se liittyy jollain lailla eurokriisin hoitamattomuuteen. Sen sijaan, että esittelisin Espanjan lainakäppyröitä olenkin nyt olen tässä pohtinut usean blogin ja kommenttien jälkeen tapaus sakkotuomiota; ja yhdistellyt ajan kanssa erilaisia asioita, sekä päätynyt kysymyksen äärelle: olisiko Halla-ahon syrjiminen viisasta?

Käytän verbiä syrjiminen siksi, että toimenpidevaatimukset ovat lähteneet aina hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta aina puolueesta erottamiseen, ja haluan ne nyt niputtaa kirjoittamista helpottaakseni. Lisäksi käsittelen ne vetoamisperusteista riippumatta: jotkut vetoavat herrasmiesmäisyyteen, toiset taas haluavat antaa viestin jollekin minulle tuntemattomalle ”rasistiselle siivelle”. Minä en tiedä tällaisesta siivestä mitään, kun keskityn euroasioihin. Sen sijaan esimerkiksi Erkki Tuomioja (sd.) käyttää tällaista termiä, en lähde arvaamaan mistä hän tietää sellaisen olemassaolon.

Edustaja Halla-aho (ps.) on siis saanut sakkotuomion. Rikoslainsäädännön perustana ajattelen aina ensisijaisesti tuomion ”kovuutta”. Onko tuomion kovuus ja siitä aiheutetut vahingot korrelaatiossa, siitä on kyse. Miten suhteuttaa se, jos joku teini-ikäinen varastaa tupakkaa kaupasta, toinen mottaa vastaantulijaa kasvoihin, kolmas pakottaa sukupuoliyhteyteen, neljäs tekee mittavan kirjanpitorikoksen tai viides vastaanottaa lahjuksia. Pysähtykää hetkeksi ja miettikää näitä. Kaksi viimeistä voi saada aikaan mittavaa kärsimystä, mutta ei välttämättä mitään sellaista konkreettisen näkyvää. Olen itse sitä mieltä, että nälkäänsä leipää varastava on paljon pienempi paha yhteiskunnalle kuin kovan luokan talousrikollinen, vaikkapa veronkiertäjä.

Hulluksi menee se, että Suomessa olen aistivinani amerikkalaistyylistä oikeudentajua, jossa käydään verenhimoisesti hakemaan jättituomioita. Kuvaavaa on, että siellä esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluva pankkiryöstäjä, joka suostuu vain vastaanottamaan virkailijalta 100 dollaria, käy syömässä ja ilmoittaa itsensä poliisille vaihtorahojen kera saa kymmenien vuosien tuomion. Sitten kymmenien miljoonien dollarien puhaltaja nappaa hieman sakkoa (suhteutettuna rikoksen tuomaan taloudelliseen hyötyyn) ja se on siinä, bail out toimii – tosin hieman eri tavoin kuin Euroopassa.

Käytiin jopa ihmettelemässä Huuskon kirjoituksessa, jotta miksei Halla-aho saanut ehdotonta vankeusrangaistusta. Se olisi kuulemma ”marginalisoinut kannattajaryhmiä”. Siis yhden henkilön tuomion kautta annetaan viestiä muille. Meneekö tämä jo hieman vainonnan puolelle?

Oikeusjärjestelmän puolesta olen kohtuullisen tyytyväinen. Tuomio häiritsee omaa oikeudentajuani ja se on ristiriidassa omien sananvapausstandardieni puolesta. Olen siksi huolissani, että kirjoittelen itsekin Halla-ahon tyyliin värikkäästi – ja sen vuoksi voin itsekin huomata olevani rikollinen. Tämä statusmuutos olisi itselleni ainakin kova paikka. Rikkeitä on tehty: olen vaarantanut liikennettä kertaalleen. Mutta että olisin rikollinen? Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, ettei lynkkauspartiot ehdottomine vankeusrangaistuksineen voittaneet. Sananvapauden säilyttämisen puolesta voisin itse harkita viedä asiaa vielä eteenpäin, muutoin siitä tulee ennakkotapauksena eräänlainen standardi. Se vaihe ei kuitenkaan minulle kuulu.

Sen sijaan saman puolueen jäsenenä jään pohtimaan, että mitä vaikutuksia kaksoisrangaistuksella olisi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa mm. Tuomiojan vaatimuksia ottaa etäisyyttä ”rasistiseen siipeen”. Jos sellainen siipi ylipäätään on olemassa niin onkohan mitenkä viisasta sellaisen irroittaminen? Moni huutaa nyt, jotta ”totta kai on”, jolloin palautan mieliin ne odottamattomat sivuvaikutukset. Niitä ei superviisaat eurokriisipoliitikot ole omalla tontillaan ennakoineet, joten meillä tavallisilla pulliaisilla on vähintäänkin yhtälainen vaara astua samanlaiseen miinaan.

Viime heinäkuussa kirjoittelin, että Perussuomalaiset voisivat pelastaa Suomen äärioikeistolta. Lähtökohta on, että se tarve tukahdutetaan. Kreikan kohdalla on menty viime heinäkuun vähän raisumpiin otteisiin: vesilasit eivät pysy vaalikeskusteluissa käsissä ja vastahakoista lähempääkin tuttavuutta harrastetaan (nämä termit jouduin säveltämään, koska huhujen mukaan poliisikin ”suojelee” tätä toimintaa).

Perussuomalaiset nähdään osittain tällaisena puolueena, jopa Tuomiojaa myöden – ainakin viiteryhmä ”äärinationalistinen” täsmää Tuomiojan määritelmän mukaan jonkinlaiseen osaan perussuomalaisiin ja vastaavan performanssin esittäneeseen kreikkalaisen Kultaisen aamunkoi -puolueen edustajaan? Mikäli Tuomioja on oikeassa ja tällainen porukka viskataan pihalle – niin nämä järjestäytyvät omaksi puolueeksi. Tokkopa heidänkään kanssa hallitusneuvotteluja sitten käydään, mutta radikalisoituminen ja kontrasti kyllä kasvavat.

Vai voisiko olla niin, että tämä porukka nyt pysyy tämän verran aisoissa puheenjohtaja Soinin alaisuudessa – ja toivottavasti oppivat hiljalleen arvostamaan demokratiaa siinä määrin, ettei polttopullot ja vaalitenttipäällekarkaukset olekaan hyvä tapa vaikuttaa?

Muistutan vielä, että jos merkittävä osa kansaa on antanut ääniään näille ”rasistisiiven edustajille” ja toivoo sitä kautta rajoituksia mm. maahanmuuttoon niin sitä toivetta eivät nämä suvaitsevaiset voi pois kitkeä kieltämällä, rankaisemalla tai syrjimällä. Ainoastaan se voidaan poistaa eliminoimalla tarpeen tulla ksenofobiseksi: eli ostaa tältä henkilöltä työtä, antaa sitä kautta mielekäs toimeentulo, hyväksyä hänet suomalaiseksi yhteiskunnan jäseneksi – kyllä siitä sitten löytyy mielitietyt ajallaan ja jälkikasvua jatkamaan verotuloillaan siitä, mihin me jäimme.

Ja kun te ette voi tätä kieltää defensiivisesti työntämällä päätä pensaaseen ja sormia korviinne huutaen: ”Ei meillä ole ongelmia, me olemme hyvinvointi… ei, kun paremmointivaltio!”, niin jokin ratkaisumalli teidän täytyy kohdata.

Minä voin paiskata kättä suomalaisen rasistin kuin suvaitsevaisenkin kanssa, jutella niitä-näitä ja käydä kahvilla. Hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Nämä ns. suvaitsevaiset tuntuvat olevan kaikkea muuta kuin suvaitsevaisia niitä suomalaisia kohtaan, jotka sitä huomiota ja suvaitsevaisuutta, reiluutta ja hyväksyntää kaipaavat. Siinä on yksi pohdinnan hetki sille, voitteko kieltämällä vai ennaltaehkäisemällä kitkeä muukalaisvihamielisyyden. Eurokriisin kohdalla tämä damage-control on paljon enempi käytössä kuin risk-control. Valitkaa ihan vapaasti, ja pohtikaa missä on jotain mieltä.

Niin makaa, kuin petaa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu