Hallituksen harhaiset haamut

Tämänpäiväinen välikysymyskeskustelu tarjosi reippaasti Lehmania. Eikä ihme, tätähän perusteltiin moneen otteeseen menetettyinä verotuloina ja ettei sellaista haluta toiste. Syy, miksi täysi katastrofi vältettiin oli eri talousalueiden koordinoitu elvytys. Tarjoamalla houkuttelevampaa luottoa estettiin kaikkien jumittuminen poteroihin. Kuuluisassa sarjakuvassa gallialainen kyläpäällikkö Aladobix pelkäsi vain yhtä asiaa: taivaan putoamista niskaan. Hallitus kuitenkin yhdistää tätä Lehmania joko laskelmoidun tietoisesti tai yksinkertaisesti kyvyttömyyttään. Syyt ja seuraukset nykyiseen euroalueen kriisiin ovat sekaisin.

Mitä euroalueella nyt on yli kaksi vuotta häärätty? Nimenomaan kurjistavaa talouspolitiikkaa: ei elvytystä, vaan vyönkiristyksiä. Täyden katastrofin välttäminen vaatisi tälläkin kertaa vielä löysäystä, mutta reaaliteetit ovat tulleet vastaan. Euromaiden velat kriisimaissa eivät kelpaa kuin ringissä vuorostaan kiertävälle kolmikolle EKP:n, kriisissä olevan euroalueen valtion ja em. valtion tontilla toimivan liikepankin kesken.

Kriisivaltiolla on raju vaje euroalueen valuvian eli kilpailukyvyttömyyden vuoksi. Tähän valtio tarvitsee lainarahaa. Ainoat rahoittajat ovat enää maan liikepankit. Nämä pankit taas ovat täynnä jo entuudestaan roskalainoja, on ne sitten yliarvostettuja kiinteistölainoja tai vanhoja luokattomia valtion velkakirjoja. Pankit saavat rahaa EKP:lta pantatessaan sääntöjen vastaisesti näitä luokattomia luottoja ja velkakirjoja. Näillä rahoilla ostetaan lisää velkaa valtiolta ja kun lisätarvetta ilmestyy valtiolle niin hetki sitten ostetut vielä kelvottomammat lainat parkkeerataan EKP:lle uutta rahaa vastaan. Tässä ringissä ei ole mitään järkeä.

Pankkien omistajat hylkäävät pankin, sen oma pääoma katoaa, ja se kaatuu valtion syliin. Tässä välissä Suomi tulee ”pienimmän riskin tien” mukaisesti hätiin ja lykkää hyvää rahaa tähän päättymättömään kehään. Pienimmän riskin tietä on taivallettu jo parin vuoden ajan ja yllättäen riskit ovatkin päässeet kumuloitumaan siinä sivussa kestämättömiksi. Analogiaan voisi käyttää sitä, että kulkiessa jalan kohti kotia alkaa sataa. Moni pistää intuitiolla hölkäksi. Ei siksi, että kastuisi vähemmän – kovempi matkavauhti ”imuroi” vaatteisiin enempi vesipisaroita. Hölkäksi laitetaan siksi, että sateessaoloaika vähenee. Mitä nopeammin pääsee kotiin, sitä nopeammin saa vaihdettua kuivaa ylle. Kriisin hoidossa Suomi onkin valinnut tuskaisen rämpimisen ja suunnannut vielä kurssinsa hyllyvälle suolle.

Kuuntelin tätä harhaista hallituksen selontekoa: Espanjan pankkitukea perusteltiin sillä, että ilman sitä Espanja kaatuu euromaiden tuettavaksi ja siihen ei kuulemma ole varaa. Minä sanon jo tässä vaiheessa, että Espanja kaatuu joka tapauksessa euromaiden syliin. Sivuseikka on se, kuitataanko tämä EKP:n tai euromaiden kustannuksella. Euromaiden kansalaisten taakaksi EKP:nkin toiminta tässä tapauksessa sälyttyy. Sanonpa jo tässä vaiheessa, että korkotasoja katsoessani myös Italia on tuota pikaa tuen piirissä.

Mutta jospa hallitus saisi nämä harhaiset Lehman-haamunsa heitettyä syrjään ja havaitsee sitten, mitä on tänään tullut sanonneeksi: euromailla ei ole varaa tähän. Tämä on ollut minun viestini jo pidemmän aikaa. Olen yrittänyt saada selville mikä on hallituksen toimintatapa, kun huomataan, ettei varaa ole. Toistaiseksi tähän mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen ei ole tullut vastausta.

Pää- ja/tai valtiovarainministeri voi vastata tähän kysymykseen toimintatavasta myös ihan sähköpostitse, jos suuressa salissa ujostuttaa kertoa se kaikkien kameroiden ja muiden edustajien edessä.