Two-pack velkapaketti ei ole ongelmaton

Ns. two-pack velkapaketti on uusimpia ideoita saada euroalueen velkainferno jotenkin hallintaansa. Paperilla se toimii ihan yhtä hyvin kuin muutkin aiemmat viritelmät. Ideana on, että muutaman vuoden kuluessa Maastrichtin sopimuksen tulkinnan mukaan ylivelkaiset euromaat heivaavat aina osan kunakin vuonna erilliseen velkarahastoon. Alle tuon rajan olevasta velasta maa vastaisi itse, loput sitten olisi yhteisillä harteilla. Ajan myötä sitten vähennetään yhteisellä vastuulla olevaa velkaa jopa 20 vuoden aikana. Idea kuitenkin tuonee enemmän ongelmia kuin mitä se ratkoo.

Idean hyviin puoliin kuuluu se, että ylivelkaiset maat panttaisivat omaisuuttaan velanmaksun turvaamiseksi, esimerkiksi kultaharkkoja tai valtionyhtiöiden osakkeita. Muita hyviä puolia ideassa on se, ettei lähdetä paniikkiratkaisuihin, vaan velkaa todellakin lyhennetään sitten ajan kanssa, kuten jo mainittua jopa 20 vuoden aikana. Hyvää on tietysti sekin, ettei kaikki kaadu yhteisvastuulle. Maa suorittaa velkojaan muille rahoittajille tuohon 60% asti normaalisti koko ajan ja sitten lyhentää ensisijaisesti yhteisvastuuvelkaa.

Huonoja puolia ovat samat vanhat tutut: euromailla velka tuppaa pikemminkin kasvamaan kuin supistumaan. Tämän vuoksi ylivelkaiset maat joutunevat jonkinlaiseen taloudelliseen kontrolliin. Kuten nyt on nähty, tämä deflatoriseen lamaan ajava kuristustalouskierre ei liiemmin helpota velan lyhentämistä, mutta budjettikontrolli tarkoittaa automaattisesti tällaista. Maiden on vaikea saavuttaa edes primaaribudjetin ylijäämää, eli viivan alla olisi plussaa ennen kuin vaakaan paiskataan velanhoitokulut. Ylimenevän velkaosuuden vuoksi potti kasvaa kaikista maista (jopa Saksasta) sen verran isoksi, ettei ihan parhainta luokitusta – ja siten huokeinta lainakorkoa tarvitse odottaa suunnitelmalle. Koska Suomella ei ole velkataso yli 60% bruttokansantuotteesta niin Suomi ei hyödy kikasta lainkaan, mutta on sen sijaan kantamassa vastuuta tuosta ylivelan häkkyrästä korkeammalla lainakorolla kuin mitä Suomi itse joutuu rahoittajilleen maksamaan.

Huonoksi suunnitelma voikin osoittautua siksi, että ideoissa kuvatut 4% primaariylijäämät ovat monelle ongelmamaalle kaukaista utopiaa. Mikäli em. ylijäämää jää vaikka vain 2% niin two-packin aikahorisontti saavuttaa maalle Maastrichtin velkataso lähenee sataa vuotta, todennäköisesti menee ylikin joillain mailla.

Toiseksi olemme siinä vaiheessa, jossa Espanjan pankit ovat enempikin helisemässä – ja kun markkinat odottavat näiden ongelmalainojen kasautuvan valtion niskaan, niin Espanjaakin pidetään kylmän rauhallisesti ulkona vapailta rahoitusmarkkinoilta. Jos siis Espanjaa patistetaan säästöihin, jäävät pankit kuitenkin retuperälle. Tämän vuoksi ”pelkkä” valtiolainojen kasaaminen two-packiin ei riitä, mutta jättämällä ne ideasta ulos häkkyrä saadaan edes utuisesti mielekkään näköiseksi.

Onko siis euroalueen ydinmailla intoa lähteä kenties vuosisadan velkatalkoisiin? Kyllä, ylivelkaisuus on niin suuri ongelma, että tuollainen aika tässä todennäköisesti vierähtää. Kaiken lisäksi kannattaa muistaa, ettei vuosisataan sitten kyhätä pienintäkään taantumaa, isommasta talouskriisistä puhumattakaan.

Tämä on nyt toistaiseksi parhain näkemäni idea kriisin ratkaisuun siten, että tällä kokoonpanolla jatketaan. Siinä on vain suuret riskit pahentaa kriisiä. Tätä ideaa ennen on lähdetty poikkeuksetta sille linjalle, että kriisiä pahennetaan satavarmasti.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu