Merkelin köhä

Savustuspönttö ja reippaasti jalopuuksi laskettavaa leppää, sillä katajat olen ainakin omassa mielessäni rauhoittanut. Mietoa tulta alle ja sitten toivotaan, että Merkelille tulee paha köhä. Laskelmoitua toimintaa, vai vahingossa tullut tilaisuus rajuun uhkapeliin? Avataanpa pakettia hieman tarkemmin. Mitä tapahtuu, jos Saksa ”savustetaan” eurosta pihalle?

Niin. Hieman hankala paketti, eikö totta? Tänne Suomeen asti on kuulunut Hörst Wessel, kun sotilaallisen tarmokkaasti on pistetty kaikki vika Välimeren maiden viaksi. Mitäs velkaantuivat? Mutta yhden maan alijäämä on toisen ylijäämää, eli Saksalla ei menisi hyvin jos jollain muulla ei mene yhtä hyvin. Saksa on hyötynyt tästä projektista mielettömästi, mutta laskua ei huvita maksaa.

Kun euromaat (ne 17 kpl) pistetään ”paremmuusjärjestykseen” niin Suomi on samalla laidalla kuin Saksakin. Siksi täälläkin on tarttunut retoriikka Saksan viestistä. Pistäkää talous kuntoon! Se nyt on käsitelty, ettei näillä kriisimailla ole toivoakaan tähän samassa rahaliitossa Saksan kanssa. Saksa venyttää heidän valuuttansa epärealistiselle tasolle. Se on kuin yhdeltä kolmiloikkaajalta teipattaisiin nilkat yhteen – näin olympialaisten aikana tällainen urheilulajillinen vertauskuva. On siitäkin ollut juttua, että pian tämä kääntyy ”hyvien euromaiden” haudaksi, koska vienti ei vedä näihin kriisimaihin enää. Suomi on onnistunut vähentämään painoa euroalueelle ja lisäämään vientiään muualle. Talous-sanomien jutussa lukee: ”Saksan vientitilaukset euroalueelta kutistuivat 4,9 prosenttia toukokuusta.” Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole: kun rahaa ei ole niin tilauksia ei tule.

Kerta toisensa jälkeen on tullut Suomen linjalle pataan. Vakausrahastojen kapasiteetti on kasvanut, epämääräiset toimet lisääntyvät, tukipaketteja kirjoitellaan jatkuvasti ja esillä ovat eurobondit ja yhteiset pankkitalletussuojat. Päänsärky ei katoa mihinkään. Uusinta uutta oli se, että Suomi poikkesi EKP:n äänestyksestä toimia jälkimarkkinoilla ostoskorin kanssa. Eli tunkea yhteistä rahaa kriisimaiden pankkeihin, jotka myyvät EKP:lle kriisimaiden velkakirjoja.

Tähän asti Saksa on antanut ensin periksi ja Suomi siitä pienellä viiveellä. Suomi onkin enempikin räyhänyt piskuisena perhoskoirana isommilleen Saksan selän suojissa, mutta kun suoja katoaa niin räksytys lakkaa siihen paikkaan. Vaan nyt tuo kuvio murtui. Jopa Suomi jätti Saksan yksin.

Saksan kaverit ovat vähentyneet muutenkin. Sarkozy piti franko-germaanista akselia yllä, mutta sitten Hollande heittäytyikin kriisimaiden kelkkaan. Hollannissa on oma sisäpoliittinen koitos ensi kuussa, eikä pääkokit ole katsoneet aiheeksi hämmentää ihan täysillä. Itävallalla on oma murheensa pankkiensa puolesta Unkarin suuntaan. Ja nyt upotti Liikanenkin puukon Weidmannin selkään. EKP:n pääjohtaja kiitti Saksan saartamisesta vielä mainitsemalla, että yksi häirikkö löytyy. Kaikki sen häirikön tiesi muutenkin, jotta samapa tuo sitten on mainita nimeltä.

Minulle tulee tästä hassu mielikuva, jossa mörököllinen Merkel istuu yksin ja muut tanssivat ringissä ympärillä esittäen muutaman yhteisvastuullista ylistävää laulua teennäisen duurissa. Siitä huolimatta, ettei yhteisvastuullisuus olekaan Suomen etu tässä porukassa.

Sen sijaan se, että Saksa nostaisi kytkintä on. Euron arvo lähtisi aivan ilmeisesti laskuun, jopa nykyisestä heikentyneestä tasosta. Tämä helpottaa vientiteollisuutta solmimaan uusia kauppoja, koska vienti on suuntautunut pois euroalueelta. Huonoa on tuontienergian kasvava hinta. Mutta suunnaton helpotus tästä tulisi eritoten kriisimaille. Rotkon yli hyppääminen käy helpommaksi, kun vastarinne tulee selkeästi lähemmäksi.

Riskejä jää silti. Jonkinlaista velkajärjestelyä tarvitaan silti. Setelirahoitus voi silti tulla ja kiihdyttää meidänkin inflaatiota rajusti. Eikä missään nimessä Saksa pääse helpolla (ei Saksa tosin pääse helpolla jatkossa eurokerhossakaan), joten markkinajärkytys voisi olla kovakin.

Suurin riski on kuitenkin siinä, ettei savustus onnistu. Silloin meillä on ylistämäämme yhteisvastuuta, Saksa vääristämässä valuuttakurssiamme ja hirmuinen tarve setelirahoitukselle.

Ymmärrettävistä syistä tätä ei voida puhua julkisvirallisesti. ”Rouva Merkel, olemme savustamassa teidät ulos, voisitteko häipyä?” Toisaalta, sen suuntaista sananvaihto Montin ja Merkelin välillä on väitetty olleen.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu