Arabikevät Pohjolaan?

Elintarvikkeiden hinnankorotukset puhuttavat. Se on melko luonnollista, koska tämä vaikuttaa jokaisen ihmisen elintasoon, useimpiin laskevasti. Elintason muutokset määrittelen siten, että välttämättömyyshyödykkeiden hinnat vähennän tuloista ja veroista. Jäljelle jäävä osuus jos on pienempi niin elintaso on pudonnut. Ruuan lasken välttämättömyyksiin. Ruokamellakat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä, sekä joissain kohdin Kaakkois-Aasiassa saivat median, myös sen sosiaalisen median heräämään. Valtakin vaihtui monessa paikassa. Miten pahaksi tilanne voi mennä?

Pari vuotta sitten huonot satouutiset olivat tietysti yksi syy siihen, miksi ruuan hinta nousi voimakkaasti. Toinen merkittävä katalyytti hinnankorotuksille oli Yhdysvaltain aggressiivinen elvytyspolitiikka. Kun sijoittajat arvelivat osakemarkkinoilla olevan jo liikaa ilmaa he suuntasivat paineletkulla talouteen tungetut dollarit hyödykkeisiin. Rajusti kohonneet hinnat saivat tuottajat vieläpä hamstraamaan tavaraa puuvillasta vehnään ja riisiin. He odottivat hintojen nousevan yhä ja panttasivat siksi myyntejä. Moni teollisuudenala oli vaikeuksissa ihan farkkufirmoista alkaen. Sähköntuotanto kävi kannattamattomaksi eritoten Kiinassa, jossa sähkölle oli asetettu hintakatto.

Nyt samanlaisia uutisia ilmestyy luettavaksi. Kotimaisen lihan tuottaminen käy kannattamattomaksi, ja mikä vielä pahempaa: euroalueen omaa QE:tä odotetaan, samoin Yhdysvalloista huhuillaan uutta elvytystä ja Kiinan hidastunut kasvu enteilee pahaa, ja toimiin ryhdytään pakosta.

Tilanne on huolestuttava ja siitä muistutuksena jo pohdinnat ”kriisikokouksesta”. Tämä tosin on muistutus siitä, miten irrallaan tavallinen suomalainen on talouden toimista. Jos tuottaja myy tuotantonsa pitkäksi ajaksi eteenpäin niin silloin pitää muistaa myös suojata oma positio. Karjatilalla esimerkiksi sopimus rehueristä yhtä pitkälle ajalle, jolloin toiminnan voi ennakoida. Näin karjarehun tuonti on turvattu, vaikka hinnat kohoaisivatkin. Kun sitten aikanaan neuvottelee kaupan kanssa uusista hinnoista niin samalla tavalla tulee varmistaa tuotantokustannusten vakaa taso. Voiko sen tehdä sitten vakuutuksilla, tuotonvaihtosopimuksilla tai futuureilla – kaikki mahdollisuudet tulee selvittää.

Nyt tilanne on se, että paniikki on päällä ja pitäisi saada julkiselta puolelta kompensaatiot. Tämä on minusta arveluttava oletusarvoinen toimintatapa. Ei vähiten siksi, että maamme on jo vaikeuksissa ja lisää hankitaan muualta Euroopasta minkä ehditään. En kuitenkaan suosittele, että tässä tilanteessa nyt ajetaan kaikki alas ja ihmetellään sitten markkinataloutta. Kysymys pitääkin tehdä siltä osin, miten vältetään jatkossa vastaavanlaiset ongelmat.

Mikäli ruuan hintatason vuoksi kriisi äityy pahemmaksi niin vielä meitäkin surkeampi tilanne on Välimeren maissa. Olot ovat valmiiksi hieman epävakaat. Ja jos nyt ostellaan sadoilla miljardeilla kriisimaiden velkaa pankeilta pois niin mihin se raha jatkossa ohjautuu? Taantuman kourissa painivat kriisimaat tuskin tarjoavat tuottoisia investointikohteita, ja samasta syystä osakemarkkinoihin ei uskalla kuplaa pumpata loputtomiin. Ei liene lainkaan mahdotonta, etteikö se päätyisi taas raaka-aineisiin ja hyödykemarkkinoille.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu