Kotimaan talous kunnossa?

Sattuneista syistä käyn lävitse muutamia minua askarruttavia asioita talouden ja matematiikan suhteesta ihan kotimaassamme. Valtion budjettiesitys tuli hiljattain esille, enkä toden totta usko sen olevan ihan viimeinen lajinsa edustaja ensi vuodelle. Lisäarvioita on tulossa vääjäämättömästi. Pieniltä tuntuvia rahareikiä on siellä täällä, esimerkiksi paikallisemmalla tasolla Varsinais-Suomessa kasitien (Turku-Rauma-Pori) ehostamisen jatkamiseen tarvitaan suorilta miljoona euroa. Ja pienistä puroista koostuu isompi joki. 2-3 miljardin edestä arvelisin tulevan lisätarvetta valtion 1. arvioon.

Yhteisöveron lasku kompensoidaan kunnille. Sen enempiä en puutu valtionosuuksien kattavuuteen, mutta toivottavasti veron laskulla saadaan rohkaistua yrittäjyyttä pohtivia kokeilemaan. Vain tätä kautta voidaan purkaa huoltosuhdepommia.

Sen sijaan ongelmiakin löytyy. Kuntien tehtäväkenttä menee mahdottomaksi. Ilmeisesti tarkoituksena onkin nyt ajaa valtaosa kunnista niin toivottomaan tilanteeseen, ettei mikään muu ”auta” kuin tehdä pakkoliitoksia. Lähtökohtaisesti asioita voi hoitaa myös kuntien välisellä yhteistyöllä. Jos lakitekstissä sanotaan terveydenhuollon toteutumisesta jotain niin tämä on silloin hoidettava. Harvaanasuttujen ja asukasmäärältään pieniä kuntia ei liittämällä saada tuotettua terveyttä. Hävikki voisi hyvässä lykyssä hieman helpottaa vaikkapa hallintoa yhdistämällä (karsimisen kautta). Sen sijaan näissä kunnissa asuvien terveydenhuolto eriarvoistuu entisestään.

Ymmärrän pointin liitoksissa siksi, että asukasmäärältään pienen kunnan tila voi muuttua dramaattisesti vaikkapa vain yhden vaikeasti sairastuvan kuntalaisen vuoksi. Laajempi asukaspohja siten automaattisesti tasaisi riskejä. Riskien hajauttamisessa moni suomalainen toimii kuitenkin toisin. Hän hankkii itselleen vakuutuksia, eikä kirjoita naapurin kanssa sopimuksia, joissa sitoudutaan jeesaamaan pahan sattuessa.

Toinen kylmästi talousnäkökulmasta katsottuna pakkoliitoksia myötäilevä linja on nykyinen tilanne, jossa moni käy töissä suuressa kunnassa, mutta asuu lähellä pienessä kunnassa. Isojen hinku onkin saada reviiriä laajennettua, jotta myös kunnallisvero saadaan kerättyä ison kunnan kirstuun. Suuren kunnan palvelun tarjonta on kuitenkin miellyttävän lähellä, oikeudenmukaisuuden vinkkelistä katsottuna rajoja pitäisi siirtää?

Suurissa kunnissa, kuten vaikkapa täällä Turussa, asutaan tiiviisti ja kauttaaltaan suomalainen perheprofiili on muuttunut lapsiperheistä sinkuiksi. Tuskin kovinkaan moni väen vängällä haluaa asua ahtaasti ja kalliilla, kun valita voi – joskin hieman kauempaa – väljän ja huokeamman asumisen. Suomalainen ihanne on se punainen tupa ja perunamaa, mutta kivahan se olisi jos vaikkapa erikoissairaanhoito olisi kohtuullisen liki.

Eipä siinä suurelle kunnalle jää oikein muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kilpailemaan asumiskustannuksissa. Mutta miten saada niitä selkeästi huokeampia vuokra-asuntoja sinkuille? Rakentajafirmojen työ maksaa kuitenkin jonkin verran, ja tarjonnan lisääntyminen toisi mukanaan yleistä hinnanlaskua. Tällaista kehitystä ei haluta. Se nähtiin Yhdysvalloissa miten kävi, kun asuntolainan vakuutena ollut asunto lähti hintapulkkamäkeen. Ja kaiken lisäksi: pitäisikö kunnan lähteä rakentamaan omalla väellä houkuttelevampia asuntoja, jotta kunta voisi kilpailla asukkaista tasapäisesti. Kuuluuko rakennusbisnes lainkaan kunnan tehtäväkenttään?

Ilmeistä kuitenkin on kunnille määrättyjen tehtävien runsaus ja siihen myönnettyjen varojen riittämättömyys. Tämä tulee johtamaan monen kunnan rajuun velkaantumiseen, eikä ylivelkaisuuden Euroopassa kovin lupaavalta näytä edes talouskasvun hoitava vaikutus. Tällä hetkellä kunnallisvaalien lähestyessä valtion talousarvio tehtiin hyvin ruusuisen oloiseksi, jotta hallituspuolueet voivat antaa mielikuvan hyvin hoidetusta taloudesta.

Kaikkea muuta. Kun tässä tilanteessa olemme jo nyt, tein lopulta päätöksen laittaa itseni likoon ja suostuin Perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaaksi Turussa. Jatkossa blogiani hyödynnän myös ”kampanjan” muodossa, mutta en tyystin unohda kirjoitella myös koko euroalueen hätätilasta.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu