Lunastus

EKP lähti uhkapeliin täydellä bluffilla. On sinällään se ja sama ketä tässä loppujen lopuksi bluffataan, mutta asia on aiheellista ottaa esille jo pelkästään siksikin, että Suomi on mahdollisten hämäämisyritysten kärsijänä. Eikä tuo riski ole mitenkään vähäinen. Vanhoja merkkejä eli historiaa tutkimalla on jopa täysin ilmeistä, että suomalaisia viedään kuin kuutiodesimetrin todentamiseen soveltuvaa astiaa.

EKP:n bluffi piilee yksityiskohdissa. Yleinen linjanveto on, että EKP on ilmoittanut valmiutensa toimia kuten viimeisen lainaajan tuleekin: rajoittamattomalla määrällä. Nationalistiset kansat Etelä-Euroopassa voivat kuitenkin olla täysin eri mieltä. Silloin riskikasa kipataan kaatopaikalle: siis euroalueen paremmin menneiden maiden niskaan. Suurin syy on tietysti se, että EKP on Saksaa, Hollantia ja Suomea myötäillessään todennut avun olevan tiukkojen ehtojen takana. Miten Espanjan pääministeri Rajoy tämän sitten myy espanjalaisille? ”Katsokaa, otamme avosylin vastaan Troikan ja sen talouden tuhoavat ohjelmat, ja pääsemme nauttimaan vähintäänkin yhtä auvoisesta Euroopasta kuin mitä Kreikkakin”?

Markkinapuolella vanha kertaus toimii edelleen: kursseja nostavat ylisuuret odotukset ja katteeton optimismi ja laskut tulevat sitten, kun totuus taas valkenee. Markkinat ovatkin nyt jo hinnoittelemassa Espanjan tukiohjelmaa sisään. Rajoy ei ole kuitenkaan vielä siunannut kansansa ja IMF:n avioliittoa. Ja mikäli viime päivien markkinaeuforia jatkuu tätä ei myöskään tule tapahtumaan. Espanja ei antaudu ehdoitta ilman tuntuvaa markkina- tai euromaiden johtajien painostusta. Kun tämä ”totuus” aikanaan valkenee dopamiinihöyryissä sekoilevissa sijoittajissa niin krapulasta sopii odottaa melkoista.

EKP on jo osittain ilmoittanut Pohjois-Euroopan bluffiaikeista. Höllentämällä vielä lisää rahaa vastaan kelpaavien vakuuksien laatua voidaan jo laskea kelpuutettavaksi parikin kertaa käytetyt embot, kunhan niissä nyt joku nurkka on vielä puhdas. Tästä espanjalaispankkien vakuusongelmasta tuli aiemmin kirjoitettua Nomuran analyysin pureksinnassa. Tällä tavoin EKP ei joudu repoilemaan espanjalaispankkien kanssa. Ihmeellistä tässä kylläkin on se, että jos EKP pitää kaiken maailman roskalainoja taattuna tavarana niin näillä pankeilla ei luulisi olevan mitään vaikeuksia myydä ehtaa tuotettaan myös vapailla markkinoilla. Tällöin me suomalaisetkin välttyisimme suurilta osin riskeiltä.

Talous-Sanomien Jan Hurrilta kysyin miten EKP:n asettuminen samanarvoiseksi muiden velkojien kanssa (pari passu) oikein mahtaa lopulta luonnistaa. Hurri ilmaisi syvän epäilyksensä. Ettäkö rajoittamattomasti tullaan väliin ja velkasaneeraustilanteessa vedetään koko keskuspankin pääoma muutama sata miljardia euroa pakkaselle? Tämä on ihan ok saksalaisten kannalta? Hurrin mielenkiintoinen näkemys onkin se, että jos EKP rupeaa nielemään tappioita niin mitä muuta tuo toimi silloin olisi kuin eräiden euromaiden suora rahoittaminen? ”Otitte velkaa, jota teidän ei tarvitse maksaa takaisin”, siitähän tuossa olisi kysymys.

Entä mitäpä tapahtuu silloin, kun uuden OMT:n maat ajautuvat tavoitteissaan muiden euromaiden tuomilla esimerkeillä poissa raiteiltaan? Esimerkiksi Espanja on jo nyt alinomaa synkentänyt näkymiään ja lipsumistakin on jo nyt sallittu. Lopettaako EKP ostot, jolloin se on haalinut kuraa sammioihinsa kaksin käsin, vai bluffataanko Pohjois-Eurooppaa lisää ja jatketaan osto-ohjelmia kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Kaiken huipuksi bluffiin sopii myös EKP:n lupaus pitää OMT:ä steriloituna. Mitenköhän tämän kanssa mahtaa käydä? Periaatteessa kuvio toimii siten, että kun EKP lykkää rahaa espanjalaisemboja vastaan niin sen pitää poimia saman verran rahaa jostain muualta. Yksinkertaisin toimi on tietysti myydä jotain EKP:n omistamaa ulos, jolloin raha palaa EKP:lle. Mutta onko EKP:llä mitään myytävää siinä määrin, että esimerkiksi Espanja-Italia -ohjelman edessä pitää ostaa yli 2000 miljardilla eurolla velkapapereita? Tällaisen lupauksen Draghi on antanut. Voiko EKP sitten repoilla? Hurrin mielestä joku tällainen kuvio on täysin mahdollista. Siinä on vain se hassu puoli, ettei markkinoiden mielestä riski poistu espanjalaisveivaajilta.

Silloin EKP:n tulee myöskin lunastaa lupauksensa. EKP:n tulee jakaa akuankka-rahaa Ankkalinnaan. Onneksi eritoten euroalue on niin täysin omavarainen energiansa puolesta, ettei sen tarvitsekaan käydä mitään kauppaa alueen ulkopuolen kanssa. Sarkasmillakin on rajansa, joten niiden henkilöiden, joiden argumentaatiotaso riittää nipin-napin siihen, jotta ”katso miten kurssit rallaavat – kaikki on hyvin” toivoisin ennemminkin kaiken ratkaisevia vastauksia esittämiini asioihin. Vai onko kenties asiat sittenkin niin päin, ettei pro-europorukoilla ole antaa toimivaa vaihtoehtoa?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu