Miksi emme pelastaneet Lehmania?

Eilisillan aikana ilmaantui väite, että Suomi olisi kärsinyt 40-50 miljardin euron tappiot yhdysvaltalaispankki Lehman Brothersin konkurssista. Tappio on sijoitetun pääoman menettämistä kokonaan tai osittain. Koska en uskonut Suomesta käsin olleen tuollaisia sijoituksia niin en Arto Granlundin mielestä ymmärrä kv taloudesta mitään. Usein hänen taktiikkansa on latoa syytökset ja jättää vastaukseni ja tarkennusta hakevat kysymykset noteeraamatta. Tällä kertaa asia on sen verran mielenkiintoinen, ettei se koske vain minua tai Granlundia, vaan n. 5,4 miljoonaa muuta suomalaista. Sen lisäksi se koskee mm. ruotsalaisia ja muita meille tärkeitä kansoja.

Lehmanin konkurssin tuomat laskennalliset menetykset voivat olla 40-50 miljardia euroa, tai mikä tahansa luku millä katsotaan olevan pohjaa perustella euron säilyttämisen mielekkyyttä. Euroa perustellaan nyt hintalapulla, jonka suuruus voi olla mitä tahansa. Se kuuluu jo kategoriaan ”maksoi mitä maksoi”.

Jos meidän kannattaa maksaa euron pelastamisesta mitä tahansa, ja jos väitetään Lehmanin konkurssin johtaneen Euroopan talouskriisiin niin eikö meidän olisi kannattanut pelastaa ennemmin Lehman Brothers euromäärällä, joka ulottuisi aina 39 miljardiin asti? EVA:n raporttia on nyt tulkittu siten, että euron kaatumisesta tulisi laskennallisesti meille 89 miljardia takkiin. Siis olisimme selvinneet näiden laskelmien mukaan vähintään 50 miljardia halvemmalla, euro olisi pelastettu ja nyt kaikilla olisi kivaa? Tällä logiikalla tätä minulle nyt yritetään tarjoilla. Olisimme voineet pelastaa Lehmanin tässä mittakaavassa ns. kahvikassalla, pikkurahalla. Kaiken lisäksi tätä tukipakettia olisi voitu kasata talkoohengessä. Seppo-Juha Pietikäinen vihjaa Ruotsin bkt:n pudonneen 5% Lehmanin konkurssin myötä, ja Ruotsin lisäksi kärsijöitä on varmasti enemmänkin. Miksi emme niin tehneet? Olemmeko me hölmöjä?

Yhdysvalloissa keväällä 2008 pelastettiin investointipankki Bear Stearns. Siellä oletettiin ongelmien katoavan sillä. Tuolla pelastamisella yritettiin antaa signaali markkinoille, että voitte olla huoletta, luottamusta nyt vain kehiin, please. Tulevat menetykset oltiin kuitenkin jo leivottu sisään Lehmaniin ja moneen muuhun. Kyse oli systemaattisesta toiminnasta ja Yhdysvalloissa katsottiin paremmaksi ottaa sitten se kertarytinä kuin ainainen kitinä. Heillä on edelleen hieman nihkeä talouskasvu, mutta huolena on ensisijaisesti Euroopassa tikittävä aikapommi ja Kiinastakin tulee tunnelmaa latistavaa makrodataa. Olosuhteisiin nähden heillä menee nyt kuitenkin aika hyvin.

Vaikka Suomi olisi yksinään pelastanut Lehmanin niin taustalta olisi tullut joku muu, mikä olisi pitänyt pelastaa, esimerkiksi Merill Lynch. Sen lisäksi Kreikan ongelmista on puhuttu kuukausittain jo vuonna 2006. Lehmanin pelastaminen ei olisi poistanut Euroopan ylivelkaisuutta. Silti itsepintaisesti jotkut vielä väittävät, että Lehmanin konkurssi aiheutti euroalueen velkakriisin.

Tilanne on kieltämättä yleisellä tasolla samanlainen kuin Yhdysvalloissa noin viisi vuotta sitten. Yhdysvalloista sanotaan, että Euroopan ongelmat varjostavat heidän talouttaan ilmeisesti jopa siinä määrin, ettei Troikan Kreikka-raporttia tuoda julkisuuteen ennenkuin Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat ohitse. Siitä huolimatta he ovat kovana IMF:n osalta, ettei dollariakaan euroalueen kriisin hoitoon. Lisäksi heidän aikanaan pelastama Bear Stearns on kuin meidän pelastama Kreikka: vaikka yhden pelastaa niin toinen huutaa ongelmia pienen ajan päästä.

Yhdysvallat jätti Lehmanin oman onnensa nojaan käsittääkseni näistä syistä: siellä tiedostettiin ongelman laajuus, pelastamisella annetaan moraalikatoa ruokkiva signaali ja se, että he olivat huolissaan myös omasta luottoluokituksestaan. S&P on pudottanut liittovaltion luottoluokitusta ja jos saman tekee Moody’s tai Fitch niin muutaman instituutionaallisen sijoittajan klausuulit laukaisevat velkakirjojen pakkomyynnit. Se on heidän kannaltaan huono asia.

Suomen kohdalla syy jättää Lehman niin ikään pelastamatta olivat osapuilleen samanlaiset. Näitä syitä ei olla vielä hyväksytty euroalueen pelastamistalkoissa. Nyt ehkä on jo päättäjilläkin tiedossa ongelman laajuus. Siitä huolimatta täältä annetaan täysi tuki moraalikadolle, eikä täällä olla lainkaan huolissaan Suomen luottoluokituksesta. Kaikesta huolimatta joku euromaa jää jossain kohtaa pelastamatta. Sillä ei ole merkitystä onko se Kreikka, Espanja tai joku muu maa, ml. Suomi. Sillä on merkitystä, että silloin illuusio euron peruuttamattomuudesta pyyhkäistään sijoittajien silmistä pois, ja että silloin alkaa tapahtua. Silloin selviää onko EVA oikeassa laskelmissaan vai ei. Vaihtoehtoa, että lähtisimme itse pois EMU:sta pienempien laskennallisten menetysten kera, ei haluta edes pohtia.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu