Järjen ääntä hankintalakiin?

Valtiovarainministeri Urpilaisen (sd.) idea saada torpattua veroparatiisifirmat pois kilpailutuksesta on tervetullut. Poru on noussut niin hankintalaista kuin ns. hankintadirektiivistä. Ainakin ensimmäisestä löytyy merkinnät kokonaistaloudellisesta edullisuudesta (§47). Jälkimmäisen kannalta huomio kiinnittyy kynnysrajoihin (17) ja työllistämisvaikutuksiin (28). Sen sijaan kohdan (43) mahdollistava eliminointi edellyttää vähän liikaa.

Varsinainen pommi on hankintadirektiivissäkin kohta (46), jota lainaan tähän sellaisenaan, vahvistus on oma tekele:

Hankintasopimukset olisi tehtävä puolueettomin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen ja joilla taataan, että tarjous arvioidaan todellisen kilpailun olosuhteissa. Tämän vuoksi on syytä hyväksyä vain kaksi hankintasopimuksen tekoperustetta: alhaisin hinta ja kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.

Sovelletaanpa hieman. Kunta A päättää kilpailuttaa viheralueittensa hoidon. Kunta A saa kolme laadultaan ja ympäristönäkökulmat sun muut huomioiden kolme tasavahvaa tarjousta, ja nämä firmat toimivat kunnissa A, B ja C. Ensimmäinen tarjous olkoot vaikka 300 000€, toinen 280 000€ ja kolmas 290 000€. Kunta B nyt sattuu sijaitsemaan Luxemburgissa, mutta kunta C on kotimainen naapurikunta.

Jos sokeasti kytätään alhaisinta hintaa niin valinta on sillä selvä: tervetuloa luxemburgilaisfirman hankkimat puutarhan hoitajat kuntaan A. Jos nyt sitten paljastuukin jonkinlaista rahanpesua, veronkiertoa tai muuta hankintadirektiivin kohdan (43) täyttävää syytä jättää alhaisin hinta pois niin seuraavaksi naapurikunta C saa tarjouksensa lävitse.

Miten kunta A näkee tämän kokonaistaloudellisesti? Kunta A säästää 10 000 €, mutta samalla sen omat puutarhan hoitajat ovat kortistossa ja toimeentulotuen luukulla. Heillä on vähäisempi ostovoima, kunnallisveroa ei kerry niin paljoa, eikä liioin taloudellista toimeliaisuuttakaan kunnan A alueella.

Varmasti löytyy esimerkkejä, joissa kokonaistaloudellisestikin edullisempi tarjous tulee naapurilta, joten tämän kirjoituksen pointti ei ole yllyttää teitä listaamaan näitä esimerkkejä.

Jos mikään muu ei auta niin pitäisikö kunnat ”yksityistää”, jolloin niiltä katoaa julkisen toimijan velvoite hyysätä veropakolaisia? Vai mitä ne hourailut kuntien itsehallinnon säilyttämisestä oikein ovatkaan? Tiivistettynä: olen valtiovarainministeri Urpilaisen kannalla tässä asiassa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu