Eurobudjetti: paljon huonoa – nolla hyvää puolta

Herman Van Rompuy on lähtenyt uudelleen yhteisvastuun linjalle. Aiemmin nolon hylkäyksen saanut idea eurobondeista on nyt maskeerattu niin, että Saksassakin nyökkäillään jawohlien kanssa. Suomeltakin sopii odottaa hyväksyntää, koska muuten meidät poloiset tulkittaisiin häiriköiksi. Hyvä vai paha asia?

Kuvittele, että olet nälkäisenä käymässä ruokapöytään. Pöytä on katettu ja ateria odottaa siinä. Ruuan tuoksu herättää aivot ja kuolan eritys käy villinä. Juuri kun olet laittamassa ensimmäistä suupalallista suuhun iskeytyy valtava iskuhaka läpi seinän, ruhjoo sinua ja tempaisee sinut ulos talostasi. Tällainen voi hyvinkin olla kalan arkipäivä.

Näyttääkö talouskuriin ohjaava luonnos yhteisestä eurobudjetista samalta kuin kalan silmissä herkullinen kastemato?

Koska kukaan tuskin haluaa olla häirikkö niin voimme ohittaa sellaiset hassut kysymykset kuten vaikkapa sellaisen, että me nostamme parilla prosenttiyksiköllä verotusta sen vuoksi, että irlantilaiset saavat pitää alhaisemman yritysverotuksensa. Tai sen, että hollantilaiset nostavat eläköitymisikää ihan vain siksi, että ranskalaiset pääsevät muutamaa vuotta aiemmin eläkkeelle, ja heidän eläkeiän lasku tulisi kompensoitua. Reilu peli kaikin puolin.

Vaan voisiko ns. kriisimaat olla häirikköjä ja olla skeptisiä sen suhteen, että joku muu tulee nuuskimaan heidän taloudellista itsehallintoaan?

Vastaus on: ei välttämättä. Loogisesti päätellen ja empiiriseen dataan perustuen voisi jopa sanoa, ettei tämä ole este. ”Espanja ei ole Uganda.” Jos Espanja kaatuu niin sitten tulee jättitappiot esimerkiksi Saksalle. Nyt ideana on enempikin se, että saadaan jonkinlainen painostuskeino pysyä talouskurissa, muuten voi jäädä vaikka ilman eurobudjetin rahoitusta. Mutta ajatellaan nyt ihan loppuun asti. Millä tavoin budjettivarojen jäädyttäminen edesauttaa kriisimaata, jos se ei pysty budjetoiduilla varoillakaan talouskurissa? Silloin palataan yhtä lailla tilanteeseen, jossa kaatuva euromaa aiheuttaa jättitappiot. Aivan hetkittäin jopa EU-lähteet epäilevät pahoin Espanjan pysyvän uusimmalla budjetillaan ensi vuoden taloustavotteissa. Mutta jos heidän budjettiaan tilkitään vaikka suomalaisten rahoilla niin ehkä he selviävät, ja sitten ei tarvitse niin hirveästi vaatia uudistuksia Espanjassa.

Yhteisen budjetin allekirjoitus on sekin valtiosopimus, eli kansaa ei tarvitse vaivata. Riittää, että nämä ajetaan euromyönteisten hallitusten tuella lävitse. Kansalta ei kannata kysyä siksi, että sieltä voisi tullakin kielteinen vastaus. Nyt kaikissa kolmessa euromaassa on vaihtunut hallitus melko selkein lukemin sen jälkeen, kun tukiohjelmaan on ajauduttu. Mikään ei ole silti muuttunut ja sellainen voi hieman aiheuttaa turhautumista. Nykyisin jopa Ranskan ja Espanjan valtikat ovat suosionlaskun käsissä. Ranskassa presidentti Hollanden kannatus on hiipunut ja Espanjassa pääministeri Rajoyn kannatus on suorastaan rojahtanut. Portugalin ja Kreikan tilanteet ovat nekin hyvin tulenarat. Irlannissa on sen sijaan rauhallisempaa ja maa voi todellakin päästä montusta ylös. Eri asia voi olla sitten jatkossa, kun tämä soppa kuumenee.

Talouskurin verhon taakse naamioitu yhteinen budjetti onkin enempi illuusio. Erityisen vaarallinen kastemato tämä on reittausdarwinismin sokaisemille tahoille. Syöttiin tarrauduttua se on sitten menoa. Onkin jännittävää seurata, mikä Suomen hallituksen kanta tähän tulee olemaan.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu