Vieläkö haluamme ummistaa silmämme?

”Hakkaa haarukalla”, se oli aika pysäyttävää. Tämä kehitys on juontanut juurensa jo niiltä ajoin, kun itse 80-luvun alussa aloitin koulutaipaleeni. Minulla oli onneksi sellainen opettaja ala-asteen viimeisillä luokilla (terveiset vaan herra Orellille), että selvisin osittain pois syrjäytymiskierteestä ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevasta pienrikollisen ja laitospotilaan polulta. Osittain siihen vaikutti totta kai monet muutkin asiat, sattumaa unohtamatta.

Mitä herra Orell teki sitten, kun olin suoraan sanottuna hyvin ilkikurisesti käyttäytyvä pentu? Kerran hän otti niskasta minua kiinni ja raahasi minut rehtorin puhutteluun ulkona pidetyltä voimistelutunnilta niin, että varpaani hädin tuskin kosketti maahan koko matkan aikana. Se muuten koski. Mutta se aiheutti niin epämiellyttävän tunteen minulle, että pikkuhiljaa opin edes kahdesti miettimään mitä voi sanoa ja mitä ei, ja miten voi käyttäytyä ja miten ei. Olen siis kiitollisuuden velassa. Siksi kiitän tässä julkisesti. Kiitos, herra Orell.

Koulussa oppi nopeasti, millä tunneilla pitää käyttäytyä kuin enkeli ja millä tunneilla opettaja on täysin voimaton. ”Mähän voi tehdä mitä vaan, eikä toi mahda mulle mitään!” Jos kohta olen pariinkin otteeseen kehottanut harkitsemaan muunlaista lähestymistapaa, että kuritoimenpiteet saisi antaa heti, toki oikein ”annosteltuna”, niin moni tilanne ei pääse koulussa tai jopa päivähoitopaikassa lastentarhassa todella pahaksi.

Vanhemmilla on oma osuutensa. Toiset ovat paljon poissa kotoa yrittäessään hankkia elantoa perheelle, toiset eivät ole läsnä kuin fyysisesti. Jokaisella osa-alueella voisimme koittaa parantaa hieman. Katsotaan, mihin suuntaan mennään ja mihin asetetaan tavoitteet. Näin tämä ei voi jatkua, että nuorisoterroristit saavat häärätä miten haluavat. Se tulee tuhottoman kalliiksi. Silloin pitää vain järjestää laitospaikkoja ja velkaa tulee joka kunnalle. Tätä menoa meillä on muutaman vuoden kuluttua enemmän ihmisiä laitoshoidossa ja loput varmaan sitten vahtii näitä. Vinkiksi voin kertoa, ettei kauppatase juuri oikene tämänlaisella toiminnalla.

Kuntien kohdalla alustavana ja jalostamattomana ideana on siirtyä auttamaan siinä varhaisessa vaiheessa. Oireiden tehoton ja kallis hoito ei ole kestävää. Minä sanoin ”kiitos ei” opettajan koulutukselle ja Suomessa joku muu opettaa matematiikkaa ja fysiikkaa minun tilallani. Toivon hänelle jaksamista siinä ammatissa, jossa voi joutua jopa pelkäämään henkensä puolesta. Loppuunpalaminen on uskoakseni monella opettajalla hyvin lähellä.

Joten arvon kansanedustajat, säätäkääs nyt sellainen laki, että saadaan järjestys palautettua niin lastentarhoihin kuin kouluihinkin. Säästettäisiin reippaasti kustannuksissa, jotka laitokset aina erityisopetuksesta vankiloihin nykyisin tuovat. Oppilailla olisi mahdollisuus oppia eikä suojautua muiden lasten ja nuorten aggressiopurskeilta.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu