Poliittinen kriisi ohittaa talouskriisin

Euroalueen taloudellinen kriisi sai rauhassa pahentua ilman, että europäättäjät olisivat sisäistäneet ongelman syyt tai sen laajuuden. Yksiselitteisesti tämä selviää sillä, kun tarkastelee miten kriisinhoito on epäonnistunut. Kun taloudelliset argumentit pitää tämä kojeisto kasassa katoivat, oli tilalle tuotava poliittinen tahto, ja maasta riippuen määriteltyä poliittista unionia. Meille sen kerrotaan olevan pankkivalvontaa, kun jollekin muulle se on yhteisvelkoja eurobondien muodossa. Mahdollisesti täysin irrallaan tästä uudesta perustelusta, juuri poliittisen repeämisen vaara on kasvanut.

Demokratia on toinen vakava kriisistä kärsivä käsite. Ei liene suurta merkitystä pohtia kumpi rintama on vakavampi. Taloudellinen puoli on yhtä lailla kykenevä horjuttamaan vakavasti solidaarisuutta ja yhteistyökykyä. Taloudellisella puolella paukut ovat käytännössä enää EKP:lla. EKP:n tukiosto-ohjelmat (SMP) ja melko pitkäaikainen lähes ilmainen raha (LTRO) ovat olleet näitä pikkupapatteja. Uusin, nimeltänsä OMT, on sekin aiempien tapaan ”ostamassa aikaa.” Mutta mille?

Toiset sanovat, että poliittisille päättäjille saada tilanne hallintaansa. Tässä kirjoituksessa kumoan tämän kuvitelman. Näin ollen EKP:n operaatioille ajan ostaminen tarkoittaa vain sitä, että EKP:lla on enemmän aikaa ostettuna itselleen. Kun aika taas on loppumassa niin aikaa ostetaan lisää. Ajatus siitä, että velkoja hoidetaan inflaatiolla on järjetön. Kreikan, Espanjan ja jopa Portugalin työttömyyslukuja katsellessa tätä ei tule tapahtumaan. Euroalueella kokonaisuudessaankin työttömyys pahenee. Inflaatiolla on myös muita ”vihollisia”, joita ovat Basel III ja transaktiovero. Pankkien valvonta kuulunee tähän myös, joskin sen mekanismista on vielä liian ristiriitaisia tietoja, jotta sen vaikutusta voisi arvioida. Ehkä parhain esimerkki euroalueen tulevaisuudesta tulee Japanista, joka on tehnyt määrällistä kevennystä nyt usean vuoden ajan, eikä velat ole mihinkään sulaneet inflaation seurauksena.

Vaan mihin poliittisten päättäjien aika on saanut aikaan? Kreikan kohdalta pakka on täysin sekaisin. Espanjassa Kataloniassa tyytymättömyys lisääntyy. Vaikka Galician maakunnassa pääministerin Partido Popular (puolue) saikin hyvän ääniosuuden niin kokonaisuudessaan äänestysaktiivisuus ei noussut kovin korkealle.

Itsenäistyykö Katalonia? Kyynisyys on sen verran vahvaa tässä vaiheessa, etten pidä katalonialaista Artur Masia minään muuna kuin opportunistina. Mikäli näin on, eikä katalonialaisten toiveita täytetä, voi kuppi kellahtaa nurin. Espanjan keskushallinto ei ole ainoa ongelma ja on ilmeistä, että keskushallinto kumoaa kansanäänestyksen itsenäisyydestä perustuslakiin vedoten. Yhtä lailla tähän vaikuttaa myös se, että miten mahdollinen itsenäinen Katalonia nähdään muualta Euroopasta käsin. Tunnustettaisiinko itsenäinen Katalonia ja merkittäisiinkö se EU- ja euromaaksi? Demokratian kannalta vaarallista on evätä kansanäänestys.

Belgiassa hollanninkieliset flaamit saivat niin ikään itsenäisyyttä ajaville ryhmille tuntuvaa kannatuksen kasvatusta. Bart De Wever voitti vaalit ja hänestä tulee Antwerpenin pormestari. Niin suurta kannatusta ei De Weverin puolue saanut, että se voisi muodostaa enemmistön yksinään. Toistaiseksi Belgiassa tilanne jatkuu nykyisellään. Myrskyvaroitus on kuitenkin annettu.

Italian Venetsiassa on sielläkin järjestetty marsseja ja kulkueita itsenäisyyden puolesta. Avioliiton kestävyys on nyt todella testissä monessa paikkaa euroaluetta. Ei liene epäselvää, että nämä johtuvat taloudellisesta tilanteesta. Ironista tässä on se, että kun europäättäjät julistavat nyt enemmänkin poliittista tahtoa niin juuri sillä saralla matto on lähtemässä jalkojen alta. Brititkin ovat jo käytännössä katsoen jo irti EU:sta. Europäättäjät kavahtavat sanaa kansanäänestys. Suomessakin voisi kysyä, että hyväksyvätkö he vastuiden nostamista tehottomaksi osoittautuneisiin tukiohjelmiin ja tukirahastojen kapasiteetin moninkertaistamisen.

Katsokaa itse, muuttuuko kehon kieli, kun käytävältä saavutaan yleisön eteen järjestämään seremonioita.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu