Poliittisen tahdon voimannäyte

Kolme vuotta Kreikan kanssa tuloksetonta – näin kai voidaan nykytilanteesta sanoa, vaikka oikeammin pitäisi muotoilla ”haitallista” – harhailua sai odotetusti jatkoa. Jos kolmessa vuodessa ei ole kukaan siellä keksinyt, mikä on ongelmana niin olisin ollut aika ihmeissäni jos heurekat olisivat kaikuneet Brysselin komplekseissa vain viikon sen jälkeen, kun IMF ja europorukat olivat tukkanuottasilla. Tämä olikin poliittisen yhteisymmärryksen mestariluomus. ”Meillä ei ollut suuria poliittisia erimielisyyksiä”, totesi euroryhmän pj. Jean-Claude Junckerkin.

Mikä ymmärrys nyt sitten puuttuu? Kassakirstuministerit saivat toljotettavaksi pumaskaa, jossa todettiin, että euromaavelkojien on yksinkertaisesti alaskirjattava saataviaan Kreikalta, piste. Näin yksinkertaista se on. Jos poliittista yhteisymmärrystä olisi löytynyt niin se tarkoittaisi yksinkertaisesti vain sitä, että EU:n perussopimus nostetaan pöydälle avattavaksi ja jäsenmaissa hyväksytetään siihen muutos: jäsenmaiden suora rahoittaminen on sallittua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Tämän lisäksi tietysti mm. Saksan parlamentti joutuu ruuvaamaan lakejaan niin, että Saksa nyt voi jatkossa luotottaa mitä tahansa tuhoontuomittua projektia, eikä sen tarvitse sen kummemmin pohtia lainojensa takaisinsaantia. Jos Juncker puhuu niin totta kuin vain voi, niin nämä molemmat tapaukset ovat enemmän tai vähemmän läpihuutojuttuja. Tuumasta toimeen vain.

Europäättäjät ovat tästä kaikesta poliittisesta yhteisymmäryksestään huolimatta ajautuneet kovaan törmäyskurssiin IMF:n kanssa. Meidänkin valtiovarainministeri on hehkuttanut tunnollisesti IMF:n tietotaitoa rahoituskriisien ratkaisemisessa. Nyt euroministerit ovat kuitenkin sitä mieltä, että he hoitavat homman paljon tyylikkäämmin, ja että IMF voi aivan hyvin suksia suolle ilmapiiriä hapantamasta. Europorukoiden CV:hen voi hyvinkin nimittäin laittaa, että kolme vuotta mennyt ja tulokset alkavat jo näkyä. Joku voi tietysti olettaa, että tämä on hyvää myyntivalttia vakausrahastoille. Kansainvälisiä rahoittajia haetaan siten, että kansainvälinen valuuttarahasto savustetaan pihalle. Tähän kun vielä yhdistetään Ranskan luokitusuutiset, jotka johtavat jo vakausrahastojen luokituksien pohdintaan niin voisi olettaa kaupan käyvän?

Kuningasajatus onkin nyt suuri toive. Se on toive siitä, että pari vuotta lykkäämällä ongelmaa hamaan tulevaisuuteen se ehkä ei olisi jatkuvasti esillä näyttämässä miten pihalla europäättäjät ovat olleet – ja mitä ilmeisimmin tulevat myös olemaan – Kreikan kehityksestä. Koska parissa vuodessa Kreikan kohdalla tuskin tapahtuu mitään niin jospa tällä linjalla jatkettaessa hienosäädetään Kreikan valtion velkatavoite 120 prosenttiin bruttokansantuotteesta saavutettavaksi vaikka jo vuonna 3020?

Ehkei silloin tarvitse kokoustaa joka ainoa viikko ja olla kertomassa sitten poliittisesta yhteisymmärryksestä. Jotkut tarkkailijat kun voivat olla sitä mieltä, että tässä on poliittisen painekattilan kestävyys koetuksella. Yhteiskuntarauhankin puolesta näyttää melko huteralta näiden kriisimaiden kannalta.

Eli, suuria poliittisia erimielisyyksiä ei ollut. Siitä syystä päätöksiäkään ei saatu ajoiksi.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu