Euroalueen talouskriisin suvantovaihe päättymässä?

EKP:n pääjohtaja Mario Draghin vakuuttelupuheet ovat lieventäneet paitsi Espanjan niin myös Italian julkista rahoituspainetta. Kreikan jo kolmas tukipaketti on mahdollinen, mikäli Kreikka onnistuu leikkauttamaan yksityisten velkojiensa saatavia vielä lisää. Tämä ei ole täysin varmaa, mutta oletettavaa toki on, että velkaleikkauksen mennessä täpärästi mönkään euroalueen tukijamaat lieventävät lisää ehtoja, jotta IMF saadaan pysymään mukana. Portugalistakaan ei ole kuulunut tavanomaisen totutusta huonompia uutisia ja Kyproksen mafiosojen pelastaminen ei tule kovin kalliiksi. Ties kuinka monetta kertaa kriisi on jo julistettu lopullisesti voitetuksi, mutta EU-komission johtaja Jose Manuel Barroso tuleekin oudolla tavalla heinäsirkkakalvoineen esiin. Italia ei nyt varsinaista ultimaattumia saanut, mutta vakavanoloisen varoituksen.

Syy on Italian syrjäytetyn pääministeri Silvio Berlusconin pyrkimys palata Italian politiikan estradille. Tämä onnistunee ainakin joissain määrin, ellei rikosoikeus tule toisiin aatoksiin. Berlusconihan on jopa väläytellyt Italian euroeroa, ja vaikka Berlusconista nyt ei koskaan tiedä niin oletettavasti kyseessä on enempikin ”hyvien” neuvotteluasemien hankkimisesta. Suomessa tällaista ei osata, kun hermoheikot talousgurumme pelkäävät jopa Madeiran viiriäisten ajatuksia meistä, jos joskus uskaltaisimme pitää tavoitteistamme kiinni. Berlusconin toimista johtuen osa Italian velkojista ei jättänyt mitään sattuman varaan. He noudattivat strategiaa ”myy ensin, pohdi sitten”.

Tässä vaiheessa ei missään nimessä ole paniikkireaktiosta kyse, vaan pikemminkin osoitus siitä miten kriisi edelleen kytee vain odottaakseen roihahtamista uudelleen. Espanjan pankeissa tuskin on tapahtunut mitään hyvällä tavalla mullistavaa, ja itse asiassa koko euroalue on vajonnut nyt taantumaan. Jälkimmäinen tekijä ei tietenkään helpota kelvollisen ratkaisun syntyä. Kreikan poliittinen tilanne on entistä räjähdysherkempi, vaikkakin median strategia ”poissa otsikoista, poissa mielestä” antaakin vääränlaisen ja tyynen kuvan.

Samalla lailla Katalonian kanssa kävi. Artur Mas ajatteli hankkia hyvät neuvotteluasetelmat ja saada ennenaikaisilla vaaleillaan selkeän enemmistön. Vaan toisin kävi. Katalonialaiset kävivätkin uurnilla hakemassa entistä radikaalimmat ainekset esille ja vaarana onkin se, ettei Katalonian itsenäistymisaikeet jääkään vain neuvottelustrategisiksi tavoitteiksi, vaan alueella ruvetaan toden teolla tuumasta toimeen.

Kun sekä Kreikkaa, että Espanjaa ruvetaan ”ohjaamaan” liittovaltion häpeäpaaluihin niin reaktioista voi oikeastaan odottaa minkälaisia tahansa. Ja mikäli Berlusconi palaa Italian pääministeriksi niin tuskinpa hänkään ottaa muiden italialaisten tavoin nöyryyttävät taloussuitset suuhunsa.

Entäpä meillä Suomessa? Eräät tahot voivat toki olla iloisia siitä, että talousohjaus lähtee valtakunnan rajojen ulkopuolelle, ja että me todellakin saamme lähes kymmenen miljardin euron vuotuiset säästöt ajoiksi, kun itse emme moisiin kykene. Sen sijaan nähtäväksi jää, kestääkö United (Police) States of Europen pohjoinen lypsyperiferia samanlaisia työttömyyslukuja kuin mitä Kreikka ja Espanja parhaillaan saavat tuta. Näitä ei nimittäin toisistaan eroteta tässä rytäkässä.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu