Kaikki joukolla jäätä särkemään?

Aloitan tämänaamuisen kirjoitukseni hieman filosofisella ja käytännön pohdinnan sekoituksella. Kuvittele sellainen tilanne, että kalenterivuonna 2013 sinulla olisi aikaa järjestää asiat niin, ettet sitä seuraavina vuosina kuluvalla vuosikymmenellä käytä lanttiakaan mihinkään. Mitä tekisit? Yksi mahdollisuus olisi hankkia ase, paljon ammuksia, tiiliä takan muurataksesi ja hakeutuisit jonnekin erämaan liepeille rakentaaksesi jonkinlaisen asumuksen. Esimerkiksi et voisi asua kerrostaloasunnossa missään kaupungissa, koska juoksevasta vedestä, lämmityksestä ja sähköstä joutuisit maksamaan. Ja sehän ei kuulu säästäjän toimenkuvaan.

Tätä ideologiaa hyvin kärjistetysti euroalueella nyt kuitenkin ajetaan. Pointtihan ei ole siinä, että juuri sinun tulisi säästää, vaan kaikkien. Kauanko postinkantajalla, parturilla tai kauppiaalla olisi mahdollisuuksia ylläpitää toimintaansa kun kukaan ei postita mitään, leikkauta hiuksiaan tai osta yhtään mitään? Kenellä olisi niitä töitä? Lopputulemana tällaisessa skenaariossa, se äärimmilleen toki vietynä, tarkoittaisi sitä; että jokainen meistä käyttäisi aikaa osapuilleen joka ainoa päivä ravinnon hankkimiseen, lämmityksen varmistamiseen ja totta kai lepäämiseen. Elelesimme todellakin suu säkkiä myöden, eikä kukaan olisi killinkiäkään velkaa koskaan kenellekään. Ei tarvitse huolia omaisuuserien kuplista tai tilinhoitomaksuista.

Ehkäpä tämä ei kuullosta kovin onnelalta. Ja koska muutoin tällainen visiointi voidaan heittää ”höyrypäisen persun” mölinäksi, annankin jättipankki Morgan Stanleyn päiväkatsausten marraskuun lopulta kertoa, mitä on itse asiassa tapahtunut ja mitä sopii odottaa jatkossa.

Morgan Stanleyn puolelta todetaan, että yksityisten ja julkisten talouksien säästämis- ja velkaantumisaste kokonaisuudessaan voi olla yhdellä valtiolla vinossa. Esimerkiksi Yhdysvallat lainaa muualta edelleen toimintansa pyörittämiseen. Sen sijaan suljetussa taloudessa – eritoten koko Tellusta tarkastellessa – kaikkien näiden vinoumien summa on tietenkin nolla. Jätämme toki huomiotta niin avaruuteen ammutut satelliitit ja muut härpäkkeet, mutta myös esimerkiksi raaka-aineita sisältävien asteroidien ja meteoriittien iskeytyminen suljettuun talouteemme.

Morgan Stanley huomaa yhden mittavanlaatuisen eron tässä ”kaikkien tulisi säästää” -hehkutuksessa. Yhdysvalloissa kotitaloudet ovat toki säästäneet, mutta heidän nettovelkaantumisen taittuminen ei ole tapahtunut ”oikeaoppisesti” säästämisastetta lisäämällä, vaan vanhojen velkojen laiminlyönnillä. MS näkee, että vaikka yhdysvaltalaiset kotitaloudet ovat vähentäneet nettovelkakuormaansa 876 miljardilla dollarilla kaikkien aikojen huipustaan niin suuri ansio tässä on yli tuhannen miljardin dollarin edestä pystyyn jätettyjä velkoja. Tämä erotus kun lasketaan niin kotitaloudet ovatkin hamunneet kuitenkin uutta velkaa satoja miljardeja dollareita.

Toinen huomio kiinnittyy Federal Reserven toimintaan. Julkinen talous on haukannut miinusta, jotta yksityisellä puolella olisi rahaa millä mällätä.

Nyt vertailuun tulee sitten euroalue eli euromaiden kotitaloudet ja EKP. Virallisen ideologian mukaanhan talous saadaan säästämällä kuntoon. Ja kuten varmaan huomaatte, kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan että ihan joka kolkassa ruvetaan säästämään. Toisaalta, asiasta on enempikin vain tehty päätöksiä, mutta niitä ei olla kaikkia vielä toteutettu.

Euroalueellahan ei laiminlyödä velkoja, kuten Yhdysvalloissa on tehty. EKP ei ota riskiä, kuten Yhdysvalloissa Federal Reserve, joka on harppausaskelten tavoin kohonnut Yhdysvaltain velkoja-asteikolla.

Otan vielä lopuksi pari pientä esimerkkiä siitä, mitä velkojen anteeksiantamattomuus tulee merkitsemään. Ensimmäinen on Kreikan velkojen takaisinosto. Kreikkalaispankit ovat enempikin suostuneet tähän, koska ne saavat pääomaruiskeen menetysten tilalle. Tämä pääoma tulee luonnollisesti euromailta, eli tarkemmin sanottuna vakausrahastoilta. Toinen esimerkki on Espanjan roskapankki Sareb, joka yrittää myydä sontaa säkissä höynäytettäville yksityisille. Mikäli näitä hölmöjä ei olekaan tarpeeksi niin kelle espanjalaispankkien jättitappiot kaatuvat? Nythän on ideana se, että vain 40 miljardia pitäisi käydä muiden euromaiden taskuilla, mutta jos Sareb epäonnistuu pahanpäiväisesti (minä en sijoittaisi siihen senttiäkään) niin voinette arvata käydäänkö Reglingin kassalla enempikin.

Nyt siis kaikki joukolla jäätä särkemään ja säästämään. Talvisinkin se juomavesi on jostain tehtävä.