Kun mustaa maalataan valkeaksi

Koti- ja asuinmaakuntani SDP:n kansanedustaja kertoi eilen meille, miten ylivelkaantumista voidaan hänen mielestään tehokkaasti estää. Tehokas estäminen ei ole velan myynnin lopettaminen tai edes sen tuntuva rajoittaminen pahasti ylivelkaantuneelle. Tehokasta on hänen mukaansa sekavan ja moniselitteisen sopimuksen laadinta ja hyväksyntä. Se kerrotaan, ettei tällä ratkaista nykyistä kriisiä. Näistä syistä johtuen sopimus on hänen mielestään ehdottoman hyvä, järkevä ja perusteltu.

Sopimuksessa tähdätään hänen mukaansa talouspuolella vakauteen, yhteensovittamiseen, ohjaukseen ja hallintaan. Vakauden olen itse käsitellyt monen monituista kertaa. Olen todennut heikoilta tuntuneiden päätösten vain enemmänkin luoneen epäluottamusta. Talouden eri sykleissä on tapana ollut aiemmin toteuttaa erilaista talouspolitiikkaa. Hyvinä vuosina yksityisillä sijoittajilla on runsain mitoin valittavana houkuttelevia investointeja. Näitä sijoittajia ajaa tuotto ja voitto. He ihan itse päättelevät mitkä kohteet ovat hyvästä ja mitkä huonosta.

Hekään eivät ole erehtymättömiä. Sijoituspäätöksiin kun vaikuttaa monenlaista psykologistakin tekijää. Jos tuottokäyrät osoittavat yläviistoon niin syntyy helposti kuvitelma, että näin tulee tapahtumaan myös jatkossa. Syntyy erilaisia kuplia. Esimerkiksi Espanjassa rakennettiin euron ”hyvinä vuosina” enemmän kuin Saksassa ja Ranskassa yhteensä. Hinnat kaksinkertaistuivat. Se oli liikaa.

Kuplista syntyykin ennemmin tai myöhemmin jäähtyvät talouskelit. Yksityiset sijoittajat tulevat varovaisiksi ja investoinnit jäävät tekemättä. Työpaikkoja katoaa. Perinteisesti tässä vaiheessa julkinen puoli puuttuu peliin ja rupeaa itse investoimaan, kun kukaan muu ei suostu. Pitääkseen yllä kansalaisten ostovoimaa ja yhteiskuntarauhaa julkinen puoli toteuttaa tämän velalla, eikä pelkillä veronkorotusten tuomalla lisärahalla. Tällä tavoin toimitaan nyt Yhdysvalloissa. Pankkien ja valtioiden ”viheliäinen sidos” ei olekaan niin viheliäinen.

Tarkastelen hieman Espanjan muita talouslukuja ennen kriisiä, joskin kovin ylimalkaisesti. Tämä ”viheliäinen sidos”, josta paljon nykyisin puhutaan ja aivan erityisesti Espanjan kohdalla, on se, että hyvinä vuosina Espanjan julkinen velka oli kovin alhainen. Kun kriisi iski niin Espanjan valtio tuli hätiin. Sen alijäämä ja velkaantuminen lähti kasvuun. Yleisellä tasolla maa ainakin näyttäisi toimineen Yhdysvaltain tavoin. Mikä siis on pielessä?

Yhden eron Espanjan ja Yhdysvaltojen välillä löytää nopeasti. Espanja on maksukyvyttömyysuhan alla. Espanjan kuningaskunta ei välttämättä pysty suoriutumaan veloistaan. Yhdysvalloissa liittovaltio voisi periaatteessa tehdä samalla tavalla konkurssin, mutta siellä Federal Reserve ilmoittaa tämän tästä yhä uusista velkakirjojen ostoista. Federal Reservellä on painokoneet, Espanjan keskuspankilla ei ole (tai siis heillä ei ole lupaa käyttää sitä).

Tämä Yhdysvaltojenkaan metodi ei ole ongelmaton. Japani on nyt kahdeksan kertaa laulattanut painokoneita. Verrattaessa tilannetta Espanjaan huomaa kuitenkin nopeasti, ettei Espanjalla juuri paljon huonommin voisi mennä. Yli puolet nuorista on työttömänä, ja olleet jo pidemmän aikaa. Ylläolevan johdosta lisää talouskuria merkitsee lisää työttömyyttä. Minusta tällä ruokitaan enempikin epävakautta.

Yhteensovittamisen puolelta on empiirisiä tuloksia. EKP euron alkuvuosina sanoi yksiselitteisesti, että kaikki euromaat ovat riskittömiä. Korot tuotiin alas ja ne yhteensovitettiin. Tämä näkyy oheisessa kuvassa. Korko on kansanomaisesti ”rahan hinta”. Kun hinnat tulevat alas niin kysyntä vilkastuu. Ja kun kysyntä vilkastuu lainarahaan niin todennäköinen seuraamus on ylivelkaantuminen. Kaikki investoinnit kun harvoin tuovat järkeviä tuloksia. Euroalueen huolena onkin olleet korkeat korkotasot. Ennen euroaikaa näillä on tuo yksi viheliäinen ero: euromaina ne ovat maksukyvyttömyysuhan alla.

Ohjauksesta totean, etten oikein luota näihin kippareihin. Kriisiä on hoidettu tehottomalla ja vahingollisella tavalla. Poliittisen ideologian vuoksi monet ovat menettäneet työpaikkansa ja henkensä. Ohjauksella pyritään viemään ne perinteiset toimiviksi osoittautuneet keinot, joilla eri kansat ovat talousahdingoista päässeet irti. Tämä epäluottamus koskee siten myös hallintaan.

Minusta sopimus on kaikin puolin kelvoton. Se on turha (sitä ei noudateta) tai jopa vahingollinen (sitä tulkitaan väärin esim. rakenteellisten vajeiden suhteen). Jos sitä tulkittaisiin kuitenkin ”oikein” niin siihen ei nykymuotoista sopimustekstiä edes tarvita, vaan sen voi helpostikin muuttaa muotoon, josta poistetaan uhkaavat momentit.

Tämä on minun perusteltu näkemys, ilman kappale kappaleen perään jaarittelua pelastusveneistä. Viittaamani sopimussuitsutus löytyy tämän linkin takaa.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu