Käsikirjoitus vuodelle 2013

Seuraavan kalenterivuoden talousrintamalinjat ovat mielenkiintoisimmat Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Aasian puolella Kiinan metamorfoosi on toki seurantalistalla, vaan odotukseni ovat yllätyksettömiä. Yhdysvaltain talousjyrkänteestä (Fiscal Cliff) on puhuttu paljon, ja Euroopan ongelmista nyt tietää jokainen.

Yhdysvaltain tilanne on siksi pienenä kysymysmerkkinä, koska talousjyrkänteen osalta kaikki tuntuvat olevan rauhallisia. Yhdysvalloissa nähtävää vaimea kasvua ei haluta missään nimessä vaarantaa, vaan hennon varovaisesti puhalletaan happea hiillokseen. Tällaiseen tuudittautumiseen suhtaudun aina varauksella.

Miksei voisi yhtä hyvin ajatella niin, että tultuaan juuri uudelleenvalituksi presidentti Obama ottaa mielummin ongelmat vastaan nyt eikä taas vuosien päästä juuri vaalien alla? Velkarytinä nyt ja sitten jatkossa talouskasvua takaisivat todennäköisesti paremmat poliittiset eväät.

Jonkinlainen lopputulema asiasta kuitenkin saadaan, vai saadaanko? Odotan ennemmin sitä, että puheet kovenevat ja panokset kasvavat. Lähiviikkoina tiedämme enemmän. Missään nimessä en sulje pois markkinahäiriöitä.

Vuoden alkupuolella näemme myös Italian vaalit, joissa henkilöihin on keskitytty enemmän ja Italian politiikkaan vähemmän. Montit ja berlusconit ovat totta kai esillä, vaan suurempana mysteerinä pidän sitä, miten Italian kansan tahto tulee näkymään. Vasemmalta puolelta odotetaan nyt suurta äänisaalista, mutta jos tämä porukka kääntää takkinsa ja rupeaa nuolemaan EU-johtajia niin italialaiset eivät katsele tällaista peliä yhtä tyynesti kuin suomalaiset. Italian ”tyyneys” juuri nyt saattaa hyvinkin johtua vain siitä, että italialaiset katsovat rettelöinnin nyt turhaksi: pianhan sitä pääsee antamaan äänensä niille, jotka vastustavat tiukkoja vyönkiristysohejlmia.

Tämä puolestaan tarkoittaisi mitä ilmeisimmin sitä, että Italiakin ajautuisi jonkinlaisen tukiohjelman varaan. Italian julkinen velka on mammuttimainen ja se ei tule kestämään rajua korkotason nousua. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin heinäkuiset puheet lainakorkojen katosta (tai niin nämä puheet on tulkittu) voivat siten koskea myös Italiaa. Se kuitenkin vaatii talousohjelman seuraamista, ja on varsin ilmeistä, että ohjelman tulee olla lempeä italialaisille. Alati tiukkeneva vyönkiristely yhdistettynä nöyryyttävään talousalistumiseen voi kiehahtaa kannen alla pahanpäiväisesti.

Kreikan kohdalla viikko sitten kuulimme, miten ”Grexit” on poissa laskuista, kun europäättäjät ilmoittivat kymmenien miljardien tukierän maksamisesta. Nyt tuo on kuitenkin taas palannut valtiovarainministeri Stournaraksen retoriikkaan. Rivien välistä olen lukevinani, että Stournaras ystävällisesti kertoo, ettei nämä rahat välttämättä riitäkään, vaan että muiden euromaiden on syytä varautua levittämään lompakkoaan hieman lisää. Espanjankin tila on vielä epäselvä. Portugalin ja Irlannin ohjelmat näkevät päätöksensä, mutta onko jatkoa tiedossa?

Kaikki nämä viittaavat vain siihen, että euromaiden laskusta uhkaa tulla suurempi kuin mitä nyt rahvaalle kerrotaan. Millä liikkein tämä sitten ilmoitetaan on kokonaan toinen juttu. Jos vakausrahaston piikki tulee täyteen niin sijoittajat hermostuvat uudelleen, koska sijoitusten riskitaso on jälleen kerran suurena uhkana. Vastaavasti EKP jos rupeaa kursailemattomaan suoraan rahoitukseen niin Saksan liittokansleri Merkel voi olla ongelmissa syyskuun vaaleissa. Luovuutta siis tarvitaan runsain mitoin ensi vuonnakin.

Euromaiden ulkopuolelta brittien tilanteen seuraaminen on sekin mielenkiintoista. Pääministeri David Cameron kertoi, että ero EU:sta on täysin kuviteltavissa oleva tilanne. Tämä saattoi tietysti ujuttaa aamupasteijat väärään kurkkuun Brysselissä. Cameronilla on siksi haastava tilanne, että konservatiivipuolueen sisällä painostus kasvaa. Painostus puolestaan kasvaa siksi, että brittien Itsenäisyyspuolueen (UKIP) kannatuskäyrät ovat nousussa ja puolue on nyt ohittanut jo kolmantena olevan liberaalidemokraatit. Perinteinen kaksipuoluejärjestelmä voi olla uhattuna. Tämän lisäksi pitää muistaa, ettei brititkään ole immuuneja talousongelmille ja uhkailut luottoluokituslaskuista voivat nekin kirvoittaa kielen kannat. Euroopan sopii varautua myös siihen, että brititkin pistävät ukaaseja pöytään.

Näiden em. asioiden lisäksi on älyllisesti epärehellistä väittää, etteikö mukaan mahtuisi muutama muukin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tiukka käänne. Todellinen kriisi muhii edelleen ja pyrin ensi vuonnakin kirjoittelemaan kaikista uusista käänteistä.

Katsaus ensi vuoteen on samalla joulun ajaksi itsejulistamani kriisirauhakirjoitus. Huilataan muutama päivä; jotta oikein hyvää, rauhallista ja talouskriisitöntä joulua kaikille.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu