Euroalueen loppupelit

Minulla oli tänään suuri ilo ja kunnia käydä epävirallista, mutta hyvin pohdittua keskustelua euroalueen tulevaisuudesta, sekä kotimaamme ongelmapisteistä. Tuntui hämmentyneeltä, kun kohtasin kysymyksiä, joita olen itsekin pähkäillyt. Kauanko Draghin puheet (kts. Lunastus ja FT:n vuoden henkilö: Mario Draghi) kestävät ja markkinat ovat ”rauhalliset”? Periaatteessa torni voi kaatua vaikka aamulla, mutta todennäköisesti sirkus kestää tämän vuoden.

Keskustelussa toisaalta tuli kovat argumentit esille: OMT, vaikka sitä onkin kehuttu nerokkaaksi Trichet’n SMP:n verrattuna sisältää ne kiusalliset pakkotoimet. Juuri ne samat, mitkä ovat syösseet Kreikan pelastuskelvottomaan tilaan. Näin esimerkiksi Espanjan huhuillessa apua ja avun myöntäminen todennäköisesti luo vielä viimeisen markkinanousun, kunnes pohja pettää makrotasolla alta. Alkaisi eräänlainen euroalueen loppupeli, endgame.

Millä tähän vastataan? Näen itse neljä erilaista mahdollisuutta, jos kohta en osaa oikein arvioida mitä loppujen lopuksi lähdetään toteuttamaan. Ensimmäinen on tulonsiirtounioni, toinen pääomakontrollit, kolmas EMU-alueen hajoiaminen ja neljäs tolkuton rahan printtaaminen.

Tulonsiirtounioni

Tulonsiirtounionissa euroalueen sisäisiä vaihtotaseiden epäsymmetrisyyksiä paikkaillaan suoraan liitovaltion sisällä. Ylijäämämaista siirretään varoja alijäämämaihin. EMU-maiden muodostama liittovaltion ulkoinen vaihtotase on osapuilleen tasapainossa, joten siinä mielessä tämä on teknisesti toteutettavissa.

Ongelmina on, että kuinka paljon se syö ylijäämämaiden resursseja, eritoten jos ajatellaan alijäämämaiden vastaanottamien lahjoitusten häipyvän räväkän korruption myötä. Kestäisikö poliittinen kantti? Vai kävisikö tässä niin, että liittovaltiota pidetään verbaalitabuna, nyhjötetään kohti sitä mahdollisimman huomaamattomasti? Entäpä, jos jossain tämä hivuttautuminen huomataan ja sille kehitykselle painetaan jarrua? Olisiko tulos silloin kaameita tappioita keskeneräisen projektin purkautuessa?

Vaikka tietty osa kansasta olisikin valmis tulonsiirtounioniin myös täällä Suomessa niin ei tämä ole välttämättä edes edunsaajamaiden idealistalla. Nykyiseen elämänmenoon ei kuitenkaan ole varaa: sen näkee katsomalla, miten EMU-maat yhteensä nettovelkaantuvat jatkuvasti. Jostain pitää säästää kuluja. Mistä nämä haetaan? Maksajamaiden sisäisellä devalvaatiolla? Avustettavien maiden vyönkiristyksillä?

Liittovaltiomallissa ei kuitenkaan voida pitää Yhdysvaltoja esikuvana. Euroopassa työvoiman liikkuvuus on jo ihan erilaisten kielten vuoksi hyvin nihkeää. Pääomat virtaavat maasta toiseen, jossa julkista rahaa tuodaan tilalle, mutta työvoima ei juuri liiku. Syntyy massatyöttömyysalueita, todennäköisesti levottomuuksia, harmaata taloutta – kaikkea, mikä rasittaa ylijäämämaiden verovelvollisia niin pahasti, että jokin lenkki pettää. Muistakaa toki, että sen paremmin suomen kielellä kuin kuuluisalla pakkoruotsilla ei juuri tee mitään vaikka Kreetan saarella työskennellessä. Lisäksi perheet, sukulaiset, ystävät, kulttuuri ja sen sellaiset seikat juurruttavat työvoimaa pahasti.

Pääomakontrollit

Kiinteäkurssisessa valuuttarakenteessa, jollainen eurokin on eri valtioiden sisällä vapaiden pääomaliikkeiden, mutta kohtuullisen jäykkien työvoimaliikkeiden yhdistelmä ei siis toimi. Pääomakontrollit voivat tulla käyttöön. Eurot pitää karsinoida eri maille ja niitä ei voida siirtää maasta toiseen. Tällöin tasaavaa tulonsiirtoa ei tarvita, ei ainakaan kovin suuressa mittakaavassa.

Luonnollisille henkilöille tämä ei ole kovin suuri lisävaiva. Varatessasi lomamatkan Espanjaan sinun tulee vain muistaa laittaa anomus vetämään, jotta paljonko olet ajatellut ottaa valuuttaa mukaasi. Näin kontrolliin muodostuu nykyiseen TARGET2-järjestelmään, eikä epätasapainot pääse kasvamaan kovin suuriksi. Kontrolliin toki liittyy myös rajoitteet, jos pääomavirrat hakeutuvat liiaksi epätasapainoon.

Tämä tietysti kuullostaa sinänsä hyvin höhlältä idealta tässä vaiheessa, mutta tälläkin on puolensa: se lisää sisämarkkinoiden kysyntää ja se voi olla avain ns. veroparatiisien haittojen torjuntaan. Miettikääpä tapaus lääkäriasema Mehiläistä. Jos Suomen haara olisi myöntämässä lainaa konsernin toiseen päähän niin se ei niin vain onnistukaan. Kohde toisaalla ei ole Suomessa, joten lainapääoman tulisi ylittää pääomakontrollin raja. Näin konsernin Suomen siiven tulosta ei saisi tällä tavoin peukaloitua surkeaksi, vaan tulos olisi hyvä ja hyvästä tuloksesta maksetaan vero Suomeen.

EMU:n hajoaminen

Tämä on yksi lopullinen ratkaisumalli. Tähän voidaan päätyä niin, ettei mitään muuta keinoa kokeilla; taikka niin, että jotain kokeillaan, se epäonnistuu ja nuotit niputetaan. Oleellisempaa on pohtia, että tehtäisiinkö tämä varmuuden vuoksi niin suunnitellusti kuin voidaan, vai hajoaako koko rakennelma täysin arvaamattomasti.

Jotain vihjeitä seuraamuksista on saatu tässäkin. Noin vuoden päivät sitten Saksasta kuului Schäublen ja Merkelin toimesta viestiä, että jos Kreikkaa ei kiinnosta roikkua mukana niin saa sitä lähteäkin. Viime kesällä markkinapelot olivat pitkälti EMU:n hajoamisesta johtuvia. Kreikassa paritkin vaalit sekoittivat pakkaa, eikä nykyistä hallitusta voida pitää vielä mitenkään kestävänä.

Eräs asiantuntija piti keskustelussa Kyprosta suurena ongelmana. Minusta se voi olla sitäkin, mutten pidä mitenkään mahdottomana, etteikö nuo europäättäjät osaa markkinoida veroparatiisin tappioiden kuittaamista hyvänä asiana. Laitetaan nyt silti mieleen, ettei tuotakaan ihan läpihuutojuttuna voida pitää. Mitenköhän Suomessa? Yksityinen sijoittajavastuu = yksityisten sijoittajien tappiot korvataan lupauksen antaneiden äänestäjien verorahoilla? Veroparatiisit kuriin = Tungetaan rahaa veroparatiiseihin, ettei tule paha mieli?

Tässä kohtaa keskustelu eteni jo suomettumisen ruotimiseen. Aihehan on aika lailla tabu. Vastaavanlaisia muitakin tällaisia kiellettyjen keskusteluiden aiheita on, kuten nyt maahanmuuttoteollisuus.

Rahan printtaus

Mikään ei estä euroalueen kokeilemasta voittaa viheliäinen talouden aneemisuus ja deflaatiovaara reippailla setelirahoituskeinoilla Japanin malliin. Inflaation puolelle tuskin mennään. Olen sivusilmällä seuraillut espanjalaisyritysten räpiköimistä. Valtiolainathan ovat kurissa valuuttasodan ja EMU-hajoamisen välittömän vaaran hälvenemisen vuoksi tulleet kauniisti alas. Yrityspuolella sen sijaan tökkii.

Siinä missä Yhdysvalloissa jopa roskalainaluokkaiset yritykset myyvät joukkovelkakirjojaan kuin viimeistä päivää niin Euroopassa on verrattain kovan asteen luottolama edelleen päällä. 23.1.2013 Kauppalehdessä oli tutkittu pk-yritysten näkymiä. Suomessa nähtiin selkeästi kahta trendiä: rahoitus hankaloituu ja hinta kasvaa.

Espanjalaisfirmoilla lainakorot ovat olleet suurin piirtein samalla tasolla, vaikka valtiolainojen puolella onkin helpottanut. Myös luottojen kysyntä on perin alhaalla. Espanjan firmat ovat keskimäärin hieman trimmanneet velkojaan pois. Katsomalla yritysten velkakuormaa ja niiden nettotulosta saadaan laskettua suhdeluku: monessako vuodessa yritys voisi operatiivisella liiketoiminnallaan maksettua velkansa pois. Lukema oli yli 15 aiemmin, mutta nyt enää ”vain” 11 vuotta.

On siksi epäselvää, auttaako rahan printtaaminen mitään. Pankit periaatteessa jo pursuavat rahaa, mutta sitä ei tarvita reaalitalouden puolella. Entä jos tämä löysä raha hakeutuisi ensin osakemarkkinoille, sitten niiden ollessa hyvin pumpatut – siirtyisikö raha hyödykemarkkinoille? Tulisiko tällä tavoin yrityksille lisää murheita kohonneiden raaka-ainehintojen muodossa? Sieltä kustannukset siirretään hintoihin, ja kellä on varaa ostaa näitä kallistuneita tuotteita palkka-aleiden viuhtoessa pitkin euromaita?

Milloin alkaa tapahtua?

Endgame voi saada aina uusia käsikirjoituksia. Ainakin toistaiseksi europäättäjät ovat hämmästyttäneet ainakin minut poikkeuksellisella luovuudellaan. Näillä näkymin pidän todennäköisenä sitä, että tässä mennään ainakin tämä vuosi näin, mutta eräs asia minua askarruttaa.

Nimittäin jos osinkorallin jälkeen tulevassa myyntiaallossa lähdetään jo asettamaan positiot loppupeliin niin jääkö myyntiaalto tulematta? Silloinhan olisi tiedossa esimerkiksi Espanjan avunhaku ja sitten tuon avun myöntäminen. Mennään hetken aikaa vielä hyvissä tunnelmissa. Saksan vaalitkin hoituvat Merkelille.

Mutta loppuvuodesta havaitaan, että Espanja vajoaa edelleen yhä syvempään kaaokseen. Sen poliittiset voimat ovat selkä seinää vasten. Antamani 1-1½ vuoden haarukka voi siis olla ylioptimistinen. Ja asiaa enempi perehtyneet povaavat jo Kyprosta suuempien tapahtumien lähtölaukauksen antajaksi.

Olenkohan minä liian hilpeä ja optimistinen… persuksi?

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu