Aarresaaret – miehet, jotka ryöstivät maailman

Tämä on kirja-arvio. Kirjan on kirjoittanut Nicholas Shaxson ja kustantanut suomeksi Into-kustantamo. Kirjan ajankohtaisuus pureutuu kipeästi nykyaikaan, jolloin Kyproksen pankkitukipäätöksistä väännetään kättä. Antoiko kukaan veroparatiisien hyysäämiseen suostumuksensa? Jos pysähdyitte miettimään ja vastasitte kieltävästi, olette huijareita tai tulleet huijatuiksi.

Suomalainen ei juuri tiedä mikä on inflaatio, mikä deflaatio ja mikä on korko? Ilman näiden talouskäsitteihden tiedostamista voi hyvin huudella veroparatiiseja kuriin. He kyllä tekevät kaiken sinun puolesta; he ajattelevat ja he toimivat. Sinun osaksesi jää vain maksaa koko sotku. Jos jostain oudosta syystä ajattelet, että se ei ole oikeudenmukaista niin lue eteenpäin tai lue Aarresaaret.

Sijoitatko yli 200 000 firmaa toimimaan samaan katuosoitteeseen? Missä näiden firmojen kirjanpito on ja ennen kaikkea: kuka niitä saa lukea? Missä ovat toimenpiteet näiden kukistamiseksi?

Miksi maksamme kehitysrahoja paikallisille sotapäälliköille vahvistaakseen heidän valtaansa ja mahdollistaaksemme moninkertaisen pääoman siirtämisen kehitysmaasta pois? Johtuiko koko globaali kaaos Lehmanista, kreikkalaisten ”laiskuudesta” vai jostain muusta?

Aarresaaret on haastava lukekokemus. Ei pelktästään teknisen määritelmälitanian mukaan, vaan myös siksi, että se pakottaa monia tahoja tarkistamaan näkemyksiään. Laissez-fairen kannattajat kiusaantuvat lukiessaan kirjan sivuilla esilletulevasta oikeudenmukaisuuden puutteesta, vasemmiston on ikävä nähdä de facto valtioiden luontainen voimattomuus ja myötäsukaisuus veroparatiiseja kohtaan. Lahjonta, painostus, huoraaminen, kiristöminen ja uhkailu ovat kaikki niitä keinoja, jotka tulevat vastaan kuvaillessaan veroparatiisien toimintaa. Ne, jotka huutavat veroparatiiseista eivät tiedä juuri mitään. Ne, jotka tietävät, ovat täysin vaiti.

Aarresaaret on kansantajuisuusasteikolla kohtuullisen ja hyvän välimaastossa. Tämä johtuu osittain siksi, ettei kaikkia rahoitusalan instrumentteja käydä lävitse (parantaa kansantajuisuutta). Sen sijaan ne ehkä tulisi käydä, koska tietoa on kovin vähän, ja ilman tietoa myös kansantajuisuusaste jää vähille. Kirja nimittäin ilmoittaa epäsuorasti tietämyksen puutteen yhdeksi veroparatiisien mahdollistajaksi.

Kirjassa on valitettavan usein tempollisia taukohetkiä. Joitain asioita on vain pakko selvittää ja näihin vaatimuksiin vastattaessa lukukokemus tuntuu töksähtävän. Ajatus karkaa helposti kirjaa lukiessa, siihen kannattaa kiinnittää siten erikoishuomiota. Lukijaa kuljetetaan mantereelta toiselle, ajasta toiseen, trustista CDO:hon (Collaterized Debt Obligation). Kaiken tämän sekamelskan vuoksi kirjaa onkin ehkä mahdotonta jäsennellä paremmin, vaikka nimenomaan siinä tuntuu ensilukukerran olevankin pahimmat puutteet.

Tiedon puute on on synnyttänyt tämän
kriisin ja pitkittänyt sitä
”, sanotaan kirjan sivuilla suorassa lainauksessa. Miten varauksemattomasti voinkaan allekirjoittaa tämän. Ilman tietoa me teemme äänestyspäätöksemme muilla perustein, ja kun eräässä veroparatiisissa äänioikeutetuksi lasketaan Shell, McDonald’s, Coca-Cola Company ja sen sellaiset niin, että näiden ääniosuus ohittaa reippaasti luonnollisten henkilöiden ääniosuuden voidaan kyseenalaistaa demokratia. Se kyseenalaistetaan monessa muussakin mielessä kirjan sivuilla.

Yksi tapa hankkia lisää tietoa ja pyrkiä tekemään itselleen parempaa huomista on tehdä kuten arvioija: upottaa useampi vuosi kauttaaltaan kriisin seuraamiseen (jopa sosiaalisten suhteiden kustannuksella!). Toinen tapa on ainakin ajankäytöllisesti hienotunteisempi: ”ensitajuamisen” jälkeen hieman ja vähän kerrallaan. Tämä tapahtuu automaattisesti lukiessaan uutisia. Kirja tarjoaa tähän vaihtoehtoon omat mahdollisuutensa.

Valitettavasti kirja on paikoittain hyvinkin raskasta luettavaa. Se on sääli, sillä asia on sen sivuilla vähän perkeleen hyvä. Toisaalta, jos tekstiä kevennettäisiin niin asiasisällön puolesta kävisi heikommin. Pitää hallintarekisterikin (muiden muassa) selvittää, että mistä on kyse. Eikä vähiten siksi, että tätä ollaan ajamassa Suomessa koskemaan myös kotimaisia sijoittajia. ”Omistiko puoltanut ministeri kyseisen lafkan osakkeita?” Ilman hallintarekisteriä tarkistus on helppoa, sen kanssa mahdotonta.

Avoimuus kuuluu poliittiseen teatteriin, ei veroparatiisien normaaleihin käytäntöihin.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu