Onko politiikka pelkästään pelleilyä?

”Klovnit tulevat!” Näin voisi huudahtaa – ja itse asiassa niin taidettiin tehdäkin – Italian vaalituloksen jälkeen. Eihän siinä kauaa mennyt saadakseen lukea, jotta toinen pelle ei kuulemma pahastu edes nimitettäessä pelleksi. Toinen kärsii vain ikäisekseen korkeasta testosteronitasosta. Kotimaassamme ollaan kuulemma raadollisempia. Täällä mielummin uhkaillaan kuin tekeydytään pelleiksi. Ironisinta kyllä, parasta komikkaa on se tahaton komiikka.

Lähdin pohtimaan, josko politiikka on kaikkinensa kuitenkin vain pelleilyä. Ei siis mitään 70-30 pelleilyn ja vakavasti otetun yhteisten asioiden hoitamisen välisestä suhteesta, vaan suorilta lukemilla 100-0. Perustin pohdintani ensin siihen, että nyt pureskellaan kynsiä suolopitoisten pisaroiden materialisoituessa kulmakarvojen ja hiusrajan väliselle alueelle katsottaessa Milanon pörssikursseja. Onko vaalituloksella mitään merkitystä? Onko se siitä kiinni, että pääministerinä on vasten kansan tahtoa oleva supliikki marionetti vai vapaaehtoisesti klovnin kirsikkanenään sonnustautunut vallanpitäjä?

Mitä tämä julkisuuskuvastaan sofistikoituneempaa ylläpitoa harjoittava teknokraatti Mario Monti on saanut aikaan? Tuhannen päivävauhtia kuolevia pk-yrityksiä Italiassa, happamien yritysluottojen vuosikasvun ylittäessä 17%, talouden supistumista yli 2% vuositasolla, julkisen talouden velkamäärät kasvussa ja melkoista talletuspaon kasvua. Väitän, että näihin saavutuksiin yltää kyllä moni klovnikin.

Sitten hain verrokkeja kotimaasta. Tähän tupsahti kuin tilauksesta viikonlopun aikana kirjoitus, jotta pääministeri käyttäisi uhkailua. Jos lastentarhassa hoitajat käyttävät tällaisia menetelmiä niin eipä siinä kauaa työt varmaan jatku asian tullessa ilmi, mutta pääministeritasolla tämä on ”no problem, business as usual”? Pyrin kuitenkin muistamaan, ettei tästä ole näyttöä. Uhkailun ideahan perustuu siihen, ettei uhkailtu ilmiantaisi uhkailijaa. Jos siis uhkailua on käytetty, eikä mitään tapahdu niin silloinhan uhkailu on onnistunut. Jos taas asia tulee kuitenkin ilmi niin kyseessä on amatööritason ”Lehman-mörökölli tulee ja syö teidät suuhunsa” -tyylinen pelleily. Odotankin, että nyt kotkotetaan hetken aikaa ja lopulta saamme lukea, että valtioneuvostossakin edetään menetelmin, joissa ei rikoslakia rikota.

Vaan vainu sanoo toisin. Lähtökohdiltaanhan nykyinen hallitus on sieltä-täältä poimittu sekametelisoppaviritelmä, jonka ainoa toimiva funktio tuntuu olevan vain tukipakettien kirjoittelu pitkin eri euromaita. Ja kun paine kansalta kasvaa, että jo saisi riittää tämä pelleily niin turvaudutaan kyseenalaisiin keinoihin, jotta rintamalinjat pysyisi, ja se vastaisi hyvin pääministerin odotuksia. Teipataan häiriöministereiden jalat ministerituoleihin kiinni. Päiväkodissa tällainen menetelmä ei siis vetele, sirkussäännöissä komiikan eteen pitää kuitenkin joustaa.

Tällä yleisellä euroalueen menolla on ollut vain ajan kysymys, milloin kansa haluaa mielummin vaikka pellet ohjaksiin. Kreikassa saatiin vielä punnerrettua teknokraatin päälle ”italialainen avioliitto”, mutta nyt itse Italiassa on käymässä toisin. Ja vaikka tästäkin eurokraattien esteestä selviää niin uudet vaalipommit ovat tekeillä. Ehkei nyt vielä syksyllä Saksassa, mutta vaikka Ranskassa ei ole valittu presidentti koskaan menettänyt näin nopeasti suosiotaan kuin mitä François Hollande on saanut ajoiksi. Kannatuslukemat näyttävät jo, että alle kolmannes ranskalaisista pitää häntä hyvänä valintana. Kansa haki suunnanmuutosta Sarkozystä Hollandeen, mutta sitä ei tullut. Seuraavaksi voisi klovnitkin pärjätä. Espanjassa ja Kreikassa ovat niin ikään poliittiset räjähteet kasattu sytytystä vaille valmiiksi. Kypros kyselee upporikkaalta Kreikalta, jotta josko tämä voisi vipata pari miljardia.

Siis tällä menolla on vain ajan kysymys koska EMU kaatuu. Silloin meidänkään ei tarvitse enää pelleillä hallituskokoonpanojen kanssa.

Optimistina siis näen, että jossain kohtaa ne lukemat ovat edes se 70-30. Sitä odotellessa kannattaa ottaa toki kaikki ilo irti tästä farssista. Tosikot taitavat valita Albert Camus’n Sivullisen.

0
susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.
Sähköpostiosoitteeni nykyisin: henri.myllyniemi@pp.inet.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu