Miksi hylätä oikea politiikka?

Kreikalle velkasaneeraus (yksityiset tahot), Kreikan lainojen juoksuaikojen pidentäminen ja korkojen madaltaminen (julkisten tahojen velkasaneeraus), Espanjan höllätyt alijäämätavoitteet ja nyt samaa pohditaan Portugalille ja Irlannille. Miksi ihmeessä? Jos kerran eurokraatit ovat niin vuorenvarmoja olleet talouskurin olevan pahalta maistuva, mutta taatusti tehoava lääke, niin eikö siitä lipsuminen ole väärää politiikkaa?

Tällaisia harha-askeleita talouskuripolitiikasta on kuitenkin tehty ja niitä nyt pohditaan otettavaksi enemmänkin. EU:n talouskomissaari Olli Rehn tosin muisti kirjeessään mainita, ettei IMF:n fiskaalikerroinlaskelmat ole kovin avuliaita. Uusimpana ulostulona on IMF:n aikanaan Irlannille apupakettia sorvaamassa ollut Ashoka Mody kertomassa, että kansainvälinen troikka on kämmännyt perinpohjin vaadittuaan silkkaa itseruoskintaa.

Eurokraattien lääke on todellakin tehonnut. Katalonian itsenäistymisaikeet, Kreikan uusnatsit ja Italian vaalitulos lienevät kaikki euroköörin haluamia etappeja. Siinä sivussa tehdään Euroopan ennätystä yhtäjaksoisen taantuman kestossa Kreikassa ja jopa Ranska putoaa kuin kivi. Julkiset velat kasvavat, työttömyys lisääntyy ja kaikista ilahduttavinta on uusien maiden kellahtaminen apupakettien ihanaan maailmaan, entisten kanta-asiakkaiden lisäksi.

Mutta jospa asiaa ajattelee todellakin niin, että tämä vyönkiristely tässä taloustilanteessa onkin suuri virhe? Miksi siihen on silloin alun alkaen lähdetty? Syinä pidän sitä, että silloin voidaan jostain maasta lähteä paukuttelemaan henkseleitä luottoluokitusdarwinismin tapaan. Toiseksi tällöin voidaan esittää olevansa solidaarinen, vaikka se oikea solidaarisuus olisi ollut riittävät velkasaneeraukset heti kättelyssä.

Näin ollaan voitu sumuttaa eritoten pohjoisia lystin maksavien maiden äänestäjäkuntaa.

Katsokaas, se menee sillä tavoin, että kun tuossa Portugalikin näillä näkymin tulee tukiluukun jatkoasiakkaaksi niin maan julkisenkin puolen velka leviää käsiin jos perinteikkäästi leikitään tukipaketeilla. Maa on maksukyvytön. Sen velkoja pitää leikata, jotta lainanhoitokulujen sijaan rahaa käytettäisiin maan omien asioiden parantamiseen.

Ja koska IMF on nyttemmin Christine Lagarden aikakautena ruvennut vaatimaan tarkempaa huomiota julkisen velan tasoon niin paljon muuta ei voida tehdä kuin ruveta alaskirjaamaan Portugalinkin lainoja. Jos se tehdään taas yksityisille niin silloin ”Kreikka on poikkeustapaus” vesittyy – ja tämä eittämättä levittää kovan pakokauhun markkinoille. Jos se taas tehdään julkisille velkojille (ml. Suomi) niin korkoeroilla tienaaminen on laiha lohtu, kun lainattu pääoma sulaa.

Me suomalaiset olemme äänestäneet 2011 sellaisen porukan tuonne viskelemään meidän rahoja pitkin maita ja mantuja, että takaisin niitä ei enää saada. Olemme sen sijaan saaneet yhtäjaksoista epävarmaa Eurooppaa. Nyt meidän tulee laittaa painetta sille, että Suomi muuttaa tämän itsetuhovietin mukaisen talouskurjimuksen. Niellään tappiot, kun me ne kerran olemme väen vängällä itsellemme hamunneet ja päästetään sen jälkeen Eurooppa taas jaloilleen.

Ei tämä ikuinen kriisikään nyt niin järin hienoa ole.

susijumala

Olen niukasti alta viisikymppinen toimittaja, Kreikan mantereella elellyt paluumuuttaja, makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja. Sähköpostiosoitteeni nykyisin: <a href="mailto:henri.myllyniemi@pp.inet.fi">henri.myllyniemi@pp.inet.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu