Draghikin turhautuu

Tapahtumarikkaan viikon päätteeksi on jälleen kerran aika pohtia tulevaa. EKP:n kuukausittaisen kokouksen yhteydessä pistin merkille, miten Mario Draghikin jo turhautuu poliittisten päättäjien neuvottomuuteen. Yksi viesti tuli ainakin selville: rahapoliittisin keinoin Draghi ei usko tästä kriisistä selviävän. Sen sijaan hän hienovaraisesti vihjaisi, että miten säästöohjelmia tulisi noudattaa. Hän ilmaisi myös huolensa, jos vajeiden hillitseminen ei jatku. Tässä kohtaa Draghi näpäytti poliittisia päättäjiä. Osasyynä voi olla näiden sotkeentuminen EKP:n toimintaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel kun melko poikkeuksellisesti otti aiemmin kantaa EKP:n korkotasoon.

Nimittäin tuo näpäytys tuli tällaisessa muodossa: ”Puhutaan vain veronkorotuksista sellaisissa maissa, joissa on jo valmiiksi korkea verotusaste. Ei ihme, että tulokset ovat ristiriitaisia.” (oma käännökseni)

Draghi ilmeisesti toivoisi ennemminkin sitä, että euromaat katselisivat budjettejaan niin päin, että mistä voidaan luopua. Suomessakin olemme varmasti huomanneet, miten tuloksettomasti julkisen hallinnon kuluja saadaan sovitettua tuloihin. Täälläkin on enempikin turvauduttu mm. arvonlisäveron korotukseen, joka on päätynyt sekin Euroopan komission talouskatsauksiin. Niistä kirjoittelin toisaalle.

Vaikkakin euroalueen talouskuntoa katsellaan likimain ainoastaan sitä silmällä pitäen, jotta paljonko euromaiden raha maksaa, olisi syytä huomioida muutama vähemmän mairitteleva seikka. Se, että valtiolainojen korot ovat kääntyneet laskuun voi johtua monestakin syystä, mutta pahimpina ilmiöinä pidän deflaatiota ja sitä, että Euroopassa on turvallisesta kauppatavarasta huutava pula. Koska EKP on ilmaissut valmiutensa ostamaan valtiolainoja niin ne ovatkin ainoat kauppaansa tekevät paperit. Yritysten osalta Etelä-Euroopassa on täysi luottojumi päällä.

Draghi otti tähänkin myös kantaa. Hän kertoi, että EKP aikoo tutkia mahdollisuuksia parantaa rahoitusalaan kuulumattomien yritysten rahoitusongelmia. Hän jopa mainitsi, että näiden osalta markkinat ovat kuolleet – ja ovat olleet sitä jo pitkän aikaa. Ja kyllä, hän nimenomaan käytti muotoa ”kuollut”. Niin eläväistä se yritysten näkymä on. Espanjalainen yrittäjä maksaa reipasta preemiota verrattuna saksalaiseen yrittäjään.

Olen pidemmän aikaa pitänyt Draghia oikeastaan ainoana täysjärkisenä hahmona eurokriisin henkilögalleriassa. Nyt pitää tarkistaa kuvaa, sillä hänen reseptinsä tuntuisi olevan se, mitä tässä on kolme vuotta vahingollisesti tehty: heikentäviä uudistuksia ja samaan aikaan massiivisia säästökuureja. Työttömyysluvuissa tehtaillaan likimain joka kuukausi uusia ennätyksiä ja kasvunäkymiä runnotaan koko ajan alas.

Ja vielä kun markkinapaine pysyttelee poissa niin toiminnasta lipsutaan. Kun velkaa saa taas halvalla niin kauhotaan kaksin käsin ja jätetään epäsuositut uudistukset tekemättä. Muutaman henkilön jatkokausi on paljon tärkeämpää kuin muutaman kymmenen miljoonan ihmiskohtalo. Tällaisesta eurooppalaisuudesta en ole ylpeä.