Draghikin turhautuu
Tapahtumarikkaan viikon päätteeksi on jälleen kerran aika pohtia tulevaa. EKP:n kuukausittaisen kokouksen yhteydessä pistin merkille, miten Mario Draghikin jo turhautuu poliittisten päättäjien neuvottomuuteen. Yksi viesti tuli ainakin selville: rahapoliittisin keinoin Draghi ei usko tästä kriisistä selviävän. Sen sijaan hän hienovaraisesti vihjaisi, että miten säästöohjelmia tulisi noudattaa. Hän ilmaisi myös huolensa, jos vajeiden hillitseminen ei jatku. Tässä kohtaa Draghi näpäytti poliittisia päättäjiä. Osasyynä voi olla näiden sotkeentuminen EKP:n toimintaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel kun melko poikkeuksellisesti otti aiemmin kantaa EKP:n korkotasoon.
Nimittäin tuo näpäytys tuli tällaisessa muodossa: ”Puhutaan vain veronkorotuksista sellaisissa maissa, joissa on jo valmiiksi korkea verotusaste. Ei ihme, että tulokset ovat ristiriitaisia.” (oma käännökseni)
Draghi ilmeisesti toivoisi ennemminkin sitä, että euromaat katselisivat budjettejaan niin päin, että mistä voidaan luopua. Suomessakin olemme varmasti huomanneet, miten tuloksettomasti julkisen hallinnon kuluja saadaan sovitettua tuloihin. Täälläkin on enempikin turvauduttu mm. arvonlisäveron korotukseen, joka on päätynyt sekin Euroopan komission talouskatsauksiin. Niistä kirjoittelin toisaalle.
Vaikkakin euroalueen talouskuntoa katsellaan likimain ainoastaan sitä silmällä pitäen, jotta paljonko euromaiden raha maksaa, olisi syytä huomioida muutama vähemmän mairitteleva seikka. Se, että valtiolainojen korot ovat kääntyneet laskuun voi johtua monestakin syystä, mutta pahimpina ilmiöinä pidän deflaatiota ja sitä, että Euroopassa on turvallisesta kauppatavarasta huutava pula. Koska EKP on ilmaissut valmiutensa ostamaan valtiolainoja niin ne ovatkin ainoat kauppaansa tekevät paperit. Yritysten osalta Etelä-Euroopassa on täysi luottojumi päällä.
Draghi otti tähänkin myös kantaa. Hän kertoi, että EKP aikoo tutkia mahdollisuuksia parantaa rahoitusalaan kuulumattomien yritysten rahoitusongelmia. Hän jopa mainitsi, että näiden osalta markkinat ovat kuolleet – ja ovat olleet sitä jo pitkän aikaa. Ja kyllä, hän nimenomaan käytti muotoa ”kuollut”. Niin eläväistä se yritysten näkymä on. Espanjalainen yrittäjä maksaa reipasta preemiota verrattuna saksalaiseen yrittäjään.
Olen pidemmän aikaa pitänyt Draghia oikeastaan ainoana täysjärkisenä hahmona eurokriisin henkilögalleriassa. Nyt pitää tarkistaa kuvaa, sillä hänen reseptinsä tuntuisi olevan se, mitä tässä on kolme vuotta vahingollisesti tehty: heikentäviä uudistuksia ja samaan aikaan massiivisia säästökuureja. Työttömyysluvuissa tehtaillaan likimain joka kuukausi uusia ennätyksiä ja kasvunäkymiä runnotaan koko ajan alas.
Ja vielä kun markkinapaine pysyttelee poissa niin toiminnasta lipsutaan. Kun velkaa saa taas halvalla niin kauhotaan kaksin käsin ja jätetään epäsuositut uudistukset tekemättä. Muutaman henkilön jatkokausi on paljon tärkeämpää kuin muutaman kymmenen miljoonan ihmiskohtalo. Tällaisesta eurooppalaisuudesta en ole ylpeä.
Puhuit lyhyesti, mutta asiaa, Henri.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta, €uro-alueen (EMU-maat) ydin kysymys on se, että miksi rahaliitto täytyi toteuttaa tällä lailla, että näin erilaiset valtiot yritettiin ”yht-äkkiä” sysätä samaan valuuttaan.
Vaikea uskoa, että sellainen seikka olisi jäänyt €uro-intoilijoilta huomaamatta, kuin maiden talouden erilaisuus. Tuskin oliivien myynnillä saavutetaan koskaan samanlaisia tuloksia , kuin vaikkapa ”mersujen” myynnillä.
Eli rahaliitto olisi pitänyt toteuttaa hyvin pitkällä sopeutumisen siirtymäajalla.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen näkökulma. Mikäli näin tosiaan on niin olisiko syy se poliittisten päättäjien turhamaisuus? Se, että se tehtiin nopeassa tempossa pystyi luomaan mielikuvaa euron arkkitehtinä, mutta jos se olisi kestänyt vaikka 50 vuotta viilailua niin kukaan ei olisi enää mistanut niitä poliitikkoja vuosien päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun katsoi sitä ylen mafiadokumenttia, jossa todettiin aika suoraan, että mafiaraha määrää Euroopassa, sitä miettii, että onko osa EU- ja eurojäsenyyksistäkin oikeastaan ostettu.
Lisää korruptio yhtälöön ja yhtäkkiä järjetön näyttää ihan järkevältä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on, eikä ole ihme, että siinä joku toinenkin turhautuu, eli joka toinen on jo turhautunut.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Erkki Toivanen luo hyvän katsauksen euron ongelmiin ensimmäisen kriisin yhteydessä 6.5.2010:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4292…
Esille nousevat myös tuo pitkä sopetutuminen ja prof. Thygesenin perusteellinen näkökulma.
”Kun kysyin, voisiko Kreikan talous koskaan saavuttaa konvergenssin avulla EMU-kriteerit täyttävän kunnon, Thygesen otaksui sen vaativan ainakin yhden sukupolven uurastuksen elinkeinoelämän rakenteiden ja poliittisen kulttuurin uudistamiseksi.” (Tämä sanottiin v. 2000!)
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Toivasen teksti on kyllä niin aikaansa edellä, ja vielä establishmentin suusta. Ikävää, että vastaavia lahjakkuuksia ei enää tule radiossa tai televisiossa vastaan. Brysselin Koneen juontajat YLE:n radiossa tekevät ihan ok jälkeä, vaikka antavatkin vieraittensa tehdä suurimman osan työstä. Ehkä juuri sen takia pidän ohjelmasta.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä eurokriisin ongelmat alkaa jo nakerttaa pahasti näiden malliopilas maiden talouksia niin uskoisi sen jo olevan se herätyskello että jotain radikaalia täytyy tehdä.Tehdyt pakettit ja lisälainat ja sairas talouskuri on toiminnut just päinvastoin mitä toivottiin ja jos tällä tiellä jatketaan niin Eurooppa on tuhon oma.Odotan kyllä suuri muutoksia tehtävän koska liian moni maa kärsii ja kyllä Suomikin on yksi niistä maista niinkuin talous on romahtanut täälläkin tämän kevään aikana ja loppua ei näy.
Ilmoita asiaton viesti
Valtioneuvostomme pahaksi on todettava, että heidän visionsa ovat olleet melko lailla yhtä katteettoman ylioptimistisia kuin komissionkin uumoilevat ennusteet.
Pidän osaamattomuutta suurimpana syyllisenä. Toisaalta osaamattomuuden voi korjata vaikka tutkimalla historiaa, että miten aiemmin on tällaisen kaltaisista kriiseistä selvitty – ja mitä virheitä on matkan varrella tehty. Osaamattomuuteen yhdistyy vieläpä valtaisa (katteeton) itseluottamus omaan tekemiseen, ja ehkä voisi jossain määrin luonnehtia paikoin tätä ylimielisyydeksi.
Länsieurooppalaiset pankkiirit saivat sen kuningasajatuksen saada euromaat kompensoimaan heidän omat töppäilynsä, ja koska taitamattomuus vallitsi poliittisissa päättäjissä niin tulos on tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko täälläkin jo aika myöntää tosiasiat ja todeta, että koko kriisi ja sen hoito on ollut kusetusta. Vuodesta toiseen ihmetellään, että mikä on kun ei toimenpiteet tehoa. Valot päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä yritän tässä omalta osaltani viestittää. En vain keskenäni voi määrätä asioista, joten turvaudun tällä tavoin keskusteluun. Mitä mieltä muut olette? Minä tuon aina mahdollisuuksien mukaan perusteluja mukaan, jotta pelkillä mielikuvilla ei tarvitse lähteä seikkailemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasioiden tunnustamattomuus on tyhmyyttä.
Nyt niitä ei tunnusteta, koska se veisi kunnian liian monelta systeemin vielä keskuudessamme olevalta ”arkkitehdiltä”. Mieluummin kurjistetaan kansoja kuin tunnustetaan tosiasiat.
Tosiasioiden tunnustaminen johtaisi välttämättömyyteen tehdä oikeat ratkaisut. Niihin ”olli rehnit” eivät ole valmiit.
Tarvitaan sukupolven vaihdos. Virheiden tekijöiden poistuminen. Mutta kestääkö huojuva ”pydamidihuijaus” niin kauan? Tuskin.
Ilmoita asiaton viesti
Kusetus on jatkunut jo pitkään ja tulee jatkumaan tulevaisuudessakin, koska ihmiset eivät ymmärrä, että heitä kusetetaan. Ja tällä hetkellä suurinosa luulee aidosti, että poliittiset päättäjät yrittävät parhaansa normalisoidakseen tilanteen ja pyrkivät ottamaan pankkiireista niskalenkkiä. Kaikki toimenpiteet vain kurjistavat tilannetta entisestään. Olisiko jo aika herätä ja katsoa isompaa kuvaa eikä vain ihmetellä vuodesta toiseen ”korjausliikkeitä” mitä nämä teknokraatit ovat tehneet.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Tuota paremmuutta toi esille myös pääministeri Katainen sanoessaan että tekee aina parhaansa suomalaisten eteen. Toisaalta mitenkä mahtaa olla kun Brysselissä kokoustetaan yökaudet silmät ristissä? Ei varmasti aina raksuta, ehkä ei muista, mitä tuli päätettyä. Onko tuolloin voinut olla oman maan etu ensisijalla? Tuskinpa.
Kansalaiset ovat uskoneet ennen netin aikakautta kaikki poliitikkojen puheet. Nyttemmin kun tieto kulkee netissä, niin enää ei niin herkästi uskota puheita. Varsinkin kun vaalilupaukset on petetty ja toimittu toisin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kokoustetaan”, siis tapellaan. Varsin monessa kokouksessa paikalla olevat lähteet (virkamiehet sun muut) kertovat, että melkoisen kireä on tilanne ja pinnat palavat milloin mistäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka se tunnustaminen on mahdollista kun valtiovalta sen virkamieskuntaa myöten pönkittää ”ainoan oikean” tiedon olemassa oloa?
Kaikki esiteään auvoisena ns tutkimusten valossa.
Siis verovaroilla pidetään valhetta yllä ja valtaa omissa käsissä.
Kenellä ihmeessä on aikaa ja resursseja aina näitä liki perättömiä lopputulemia tutkia?
Tästä kirjoittaa tänää mm J Hurri TS:ssa joka sanoo että:
”Tällainen kaikin puolin rohkaiseva ja suopea tulkinta kriisin vaikutuksista lienee yhtä kuin virallinen totuus, sillä sen on esittänyt valtion taloudenpidosta vastaava valtiovarainministeriö (VM).
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/05/05/u…
Ilmoita asiaton viesti
Tunnustaminen on mahdollista jos katsoo tosiasioita näiden paskapuheiden ympärillä ja lopettaa uskomasta poliitikkojen ja valtamedian satuja. Eurooppa ja USA on menossa päin persettä ja kansalle kerrotut reseptit tulevat vain pahentamaan tilannetta ja se on juuri tarkoituskin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun yksittäisten euroalueeseen kuuluvien maiden valuuttojen ulkoista arvoa ei voi devalvoida, niin sen seurauksena pelin ainoa voittaja on valtiontaloutensa ajoissa tasapainottanut Saksa. Talouden tasapainottamiseen kuuluvat myös toimivat työmarkkinat. Etelä-Euroopassa kyseisiä uudistuksia ei tehty, vaan päinvastoin euro mahdollisti valtioiden ja yksityisten vastuuttoman velkaantumisen varakkaampien maiden kustannuksella. Tosin töihintulolisiä maksetaan myös suomalaisille yritysjohtajille..
Nyt olemme tilanteessa, jossa edes Saksan sisämarkkinat eivät riitä pitämään maan teollisuutta vakavaraisena. Viisaammat jättävät uppoavan laivan ajoissa, laivan päällystöllä ei ole niin väliä.. Eroprosessi alkaa muutaman vuoden kuluessa todennäköisesti eteläisestä Euroopasta.
Ilmoita asiaton viesti
Uskooko Toimi oikeasti, että tälläinen sukupolvenvaihdos tässä nykyisessä puoluepoliittisessa demokratiassa toisi uuden suunnan? Olisi siis mahdollista murtautua vallan huipulle asti pelaamatta samassa joukkueessa kuin kansainvälinen poliittinen- ja taloudellinen eliitti? Siis ihan oikeasti uskotko? Eiköhän tässä ole jo muutama sukupolvenvaihdos koettu ja edelleen ollaan samalla raiteella.
Ilmoita asiaton viesti
… toisi uuden suunnan?
Todettava on että ei mitä ilmeisemmin tuo, ainkaan täyskäännöstä.
Kompromissien tuoma muutos mahdollinen kyllä.
Olisihan sekin aina prempi kuin ei mitään muutosta.
Ilmoita asiaton viesti
Siis vallan huipulle nykyisten puolueiden ulkopuolelta? Jos en ihan väärin muista, niin esim. USA:ssa presidentiksi puolueiden ulkopuolelta on tullut Washington.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän siinä melkoinen ihmeiden tekijä pitäisi olla. Muutenkin se vaatisi toteutuakseen poliittisen ja taloudellisen kaaoksen jossa kansa ei enää luota mihinkään eikä kehenkään. Kuten nyt alkaa jo olla.
Tässäkin tapauksessa valtapuolueiden rippeet junailisivat valtaan ns neutraalin näennäishallitsijan.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan. Poliittinen ja taloudellinen kaaos on jo päällä. Ratkaisu on integraatio(EU) ja kontrolli(USA). Kyllä siihen aina vetäjä löytyy. Uskoohan ihmiset tälläkin hetkellä politiikkojen ja pankkiirien esittämiä ratkaisuja johon suurin syypää omasta mielestäni on media. Kannattaa seurata mitä USA:ssa tapahtuu parasta aikaa ja miettiä mihin suuntaan kehitys on menossa ja miksi. Sama tulee tapahtumaan Euroopassa kunhan hallinnolliset asiat on saatu ensin hoidettua.
Ilmoita asiaton viesti
Vastustamattomasti laitettu. Ikävä kyllä kansankin keskuudessa vallitsee käsitys, että jos poliitikko myöntää olleensa jossain asiassa väärässä ja ilmoittaa tarkistaneensa kantansa (perustellusti) niin silloin tehdään täysin päinvastainen reaktio kuin mitä toivoisi: toinen todetaan ”tyhmäksi” kun on ajanut virheellistä politiikkaa, eikä ”viisaaksi” pystyttyään muuttamaan näkemyksensä oikeansuuntaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaverini kävi (käy?) Osmo Soininvaaran kanssa keskusteluja ja hänen mukaansa Soininvaara osasi muuttaa näkemystään kuultuaan paremmat perustelut. Viisas ei ole se, joka on aina oikeassa, vaan viisauteen kuuluu kyky kuunnella ja myöntää virheensä.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sellaista voi tunnustaa mikä paljastaisi aiemmin tehtyjen päätösten huonouden. Siinähän paljastaisi oman taitamattomuutensa ja epäpätevyytensä.
Ilmoita asiaton viesti
”Draghi otti tähänkin myös kantaa. Hän kertoi, että EKP aikoo tutkia mahdollisuuksia parantaa rahoitusalaan kuulumattomien yritysten rahoitusongelmia. Hän jopa mainitsi, että näiden osalta markkinat ovat kuolleet – ja ovat olleet sitä jo pitkän aikaa.”
Kyllä minä näen tässä selvän yhteyden Basel III sopimukseen jota toimeenpannaan täyttä vauhtia (ja hyvä niin). Pankkisääntely vakavaraisuusvaatimuksien kohottamisessa ja koskien likviditeettiä ja rahoitusta on suurin muutos mitä muistan tehdyn pankkien tervehdyttämispyrkimyksissä. Se kirpaisee jo nyt yrityksiä (myös Suomessa). Ehkäpä Draghi osaltaan valmistelee reipasta ruisketta (voisi hyvinkin olla 1000…1500 miljardia)joka kohdistettaisiin viime kädessä myös ”kuolleitten henkiin herättämiseen”. Tässä olisi kyllä sijansa reilulle pelille, kuten Sami Miettinen blogissaan kirjoittaa. Pankit terveemmiksi ja kuolleet hereille. Draghi on raskaan sarjan strategi. Parempaa kaveria ei taida olla näköpiirissä tuolle postille.
Ilmoita asiaton viesti
– Draghi on raskaan sarjan strategi.
On hyvä, että jollain on vielä järki tallella.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy sanoa, että Mario on perinyt aika veemäisen duunin. Toisten sotkujen siivoojan tehtävä ei ole miellyttävä, ja suuren yleisön arvostus tulee jälkijunassa. Jos Euroopan vaikeuksille halutaan alkaa etsiä syntipukkia, käännän katseeni Saksan ja Ranskan poliitikkojen suuntaan sekä näiden maiden pankkisektoriin. Ongelmien ratkaiseminen on siksikin vaikeaa, kun on vaikeaa tunnustaa, mitkä ne ongelmat ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Tahdoin kirjoituksellani viestittää (kuten aiemmatkin Draghi-tööttäykseni kertovat), että arvostan hänen näkemyksiään. Hän on melko kiistattomasti saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että hän ymmärtää kriisin luonteen melko seikkaperäisesti (toisin kuin poliittiset päättäjät, jotka hermoilevat vain sen uudelleenvalintansa vuoksi).
Se, että ”kriisin ymmärtää” avaa mahdollisuuden sen ratkaisemiseen. Ymmärtämätönkin voi vetäistä puhtaalla tuurilla oikein, mutta mikäli tähän on nyt turvauduttu niin se arpa ei voittanut.
Olen nyt vain hieman pettynyt siihen, ettei Draghi voi (eikä myöskään halua) ottaa sellaista ”diktaattorin” postia, jossa voisi markkinapaineella pakottaa poliittiset päättäjät tekemään ne oikeat ratkaisut.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä koko Euroopan alasajo eri tavoin on hyvin yksinkertainen asia. Liittovaltiota kannattavat päättäjät ovat päättäneet syöstä kaikki Euroopan maat tilanteeseen jossa muuta vaihtoehtoa ei enää ole kuin muodostaa liittovaltio. Hajota ja hallitse! Turha siis kiinnittää niinkään nhuomiota yksittäisiin lausuntoihin sieltä sun täältä tai yksittäisiin ”huomaamattomiin” toimenpiteisiin. Kysymys on kokonaiskuvasta, joka on selvä jos osaa vain lukea politiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä kyllä muuhunkaan johtopäätökseen voi tulla.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan siis Liittovaltiota ajavilla tahoilla ja päättäjillä komissiota tai sen yläpuolella olevaa näkymätöntä ”herrakerhoa”, jotka ajavat alasajoa.
Ilmoita asiaton viesti
… jotka ajavat alasajoa…
Kyseessä voi todellakin olla liikemaailmasta poliittiseen vallankäyttöön lanseerattu malli yhteiskunnallisesta alasajosta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on Draghin turhautuminen rahapolitiikan välitysmekanismin rikkonaisuuteen (monetary policy transmission mechanism). Narulla on vaikea työntää.
Drahi halunnee että löysä rahapolitiikka edistäisi talouden kasvua normaalikasvu-uralle, jos sellaista enää on olemassakaan nykymaailmassa. Ikävä kyllä ainoat putket josta löysä raha valuu talouteen on valtioiden kulutus, mikä lienee Draghin kannalta huono rahapolitiikan kanava.
Hyvä kanava eli yksityistalouden järkevät investoinnit ovat taas maassa. Osittain tämä johtuu siitä että pankin jakokanavat ovat lamaantuneet, kun korkomarginaaliero ei enää katakaan oletettuja luottotappiokustannuksia. Tämä on valitettava haitta matalasta ja lättänästä korkokäyrästä. Myös pankkien pakotus pitkän rahoituksen käyttöön kuristaa lisää perinteistä pankkien toimintamallia, toki pienentäen pankkien likviditeettikriin todennäköisyyttä samalla.
Pitäsi siis ehkäpä luoda riskiä ottavia rahastoja pankkien rinnalle, jotka sijoittaisivat lähinnä joukovelkakirjamuotoisesti. Mielestäni kansalliset setelirahoitusvetoiset pelastajarahastot voisivat toimia, jotenkin tähän tyyliin:
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1138…
Ilmoita asiaton viesti
Varsin oikein.
Draghin turhautuneisuus näkyi omasta mielestäni nimenomaan siinä, etteivät ne poliitikot ”hoksaa” tehdä oikeanlaista tilannearviota ja toimia siten sen tilannearvion vaatimalla tavalla.
Draghi on turhautunut varmasti moneen muuhunkin asiaan, mutta niistä ei ole sillä tavoin lausuntoja, joiden tulkinnanvarainenkaan käsitys voisi tulla esille. Onkin tästä syystä sanottava, että hän lienee turhautunut myös Saksaan, jossa kuvitellaan omituisesti, että kaikilla mailla voisi olla vaihtotaseet plussalla yhtäaikaisesti ja iankaikkisesti.
Eurooppalaisten firmojen pankkinarkomania rahoituksen suhteen on todella ongelmallista tällaisessa ympäristössä. Yhdysvalloissa osakepääomaa ja yrityslainoja käytetään merkittävästi tasapainoisemmin kuin täällä. Siksi pankkikriisi on mittaluokaltaan aivan eri kerroksissa kuin mitä se Yhdysvalloissa oli.
Ilmoita asiaton viesti
Joukkovelkakirjalainat (siis hyvälaatuiset) ovat kasvattaneet osuuttaan merkittävästi (vuoden aikana)ja Basel sopimus kyllä niitä suosiikin. Yritystasolla yhä selvemmin erotellaan jyvät akanoista (AA- luokituksella alkaa saada parempaa kohtelua). Mielestäni Suomessa olisi valmiit jakelukanavat (mm. Finnvera) ja organisaatiot hoitamaan ”kenttätyön”.
Ja todellakin Henri; USA:ssa joukkovelkakirjalainat ovat aivan eri luokassa kuin Euroopassa. Yritysrahoituksesta taitaa pankkilainojen osuus olla noin 70 % (toki nyt on laskeva trendi) kun se USA:ssa lienee neljänneksen luokkaa. Vaikka yritykset joutuvat huokailemaan pankkitiskillä syvään – pidän muutosta oikeana. Tähän saumaan setelirahoitus Samin mallin mukaan sopisi oikein hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Meiltä Suomessa puuttuu merkittäviä palikoita yritysten joukkovelkakirjamarkkinoilta, joita toimivilla markkinoilla (esim. USA ja Norja) käytetään laajasti. Analysoin muutamaa näistä täällä otsikolla
”Suomen joukkovelkakirjamarkkinat kansainväliselle tasolle”
http://www.luottomiehet.fi/files/suomen_joukkovelk…
Tänne tarvitaan mielestäni 1) luottamusmiesrakenteen lisäksi
2) virallinen ja epävirallinen reittaus eli joukkovelkakirjojen ja niitä liikkeellelaskevien yritysten arviointipalvelu. Ongelmana on että kuka maksaisi tästä. Fennorating-niminen yritys koitti tätä kymmenen vuotta sitten ja epäonnistui. Varjoreittaus liikkeellelaskijan taloudellisen neuvonantajan palveluna on helpompi saada pystyyn, mutta siinäkin kulut ovat kovia ja leipä epävarmaa, kun emoyhtiön pitää maksaa palvelun kulut sisäisenä liikevaihtona ilman omaa yksikön ulkoista liikevaihtoa
3) Kansallisia riskin ottamiseen kykeneviä joukkovelkakirjasijoittajia. Olemme pääomaköyhä maa, joten tarvittaisiin mielestäni ankkurisijoittajaa Solidium/Teollisuussijoitus/Finnvera/Valtio/Kuntasektori-omisteiselta jvk-rahastolta. Rahoitus EKP:sta voisi olla tapa kerätä pääoma.
Ilmoita asiaton viesti
No – siinähän sitä tietoa tulikin. Danke.
Ilmoita asiaton viesti
Sami, komppaus. Pankkien ja valtioiden suhteen rikkominen, sekä yritysrahoituksen siirtäminen pankkien ulkopuolelle on looginen steppi – riippumatta siitä, mitä mieltä on eurosta, Kataisesta tai vaikka MM-lätkästä. Sijoittajat etsivät tuottoa, yrityslainoissa sitä olisi saatavilla. ABS-paketointimarkkinan uudelleen käyntiin saaminen on tähän avain. Suhdeluvut jenkkien ja Euroopan välillä ovat tympeät: jenkeissä huomattava osa rahoituksesta kulkee varjopankkijärjestelmän kautta, ja pankkien rooli on oikeastaan melko vähäinen. Euroopassa tilanne on ollut päinvastoin.
Toisaalta, mikäli huonosti valvotun pankkisektorin toiminnot siirretään kokonaan valvomattomalle varjopankkisektorille, pelkään, että lopulta käy taas hassusti. Siksi steppi on erittäin vaikea, ja sitä ei kannata tehdä liian huolettomalla pohjatyöllä.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on. Varjopankkisektori olisi aivan mainio riskin ottamiseen kykenevien ammattisijoittajien omalla vastuulla tapahtuva rahoitusmarkkina, jollei se siitä vuotaisi sitten vaikkapa piensijoittajien kusettamiseksi tai ammattitaidottomien varainhoitajien kauhugalleriaksi tai kuten sitä hirtehisesti täällä kutsuin ”Kuunatsien siirtokunnaksi” 🙂
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1135…
Ilmoita asiaton viesti
Ja ellei se vuotaisi säännöllisin väliajoin veronmaksajien riesaksi, kun itsesääntely on mennyt pieleen. Mm. tästä aiheesta tuli käytyä melkoisen tympeää kinastelua ”itävallan” kanssa. Finanssi on ikävää tasapainoilua markkinatalouden ja systeemiriskin torjunnan välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä mielessä kannatan osaratkaisuna pankkien ja investointipankkien propriatary trading eli oman possan pyörittämisen rajoittamista, Dodd-Frank-tyyppisellä lainsäädännöllä. Ikävä kyllä tämä sitten heikentää myös markkinahinnan muodostumismekanismeja ainakin jvk-markkinoilla, joissa markkinaosapuolten oma jvk-varasto on tärkeä osa likviditeettiä ja hinnanmuodostusta. Tätä on taas vaikea pitää yllä ilman omaa tuottotavoitetta joka muodostuu siitä kun pitää pelata omalla/firman pääomalla tuottoa hakien.
Myös rahasto/sijoituspalveluyhtiön mahdolllinen oma positio on syytä pitää visusti erillään asiakkaiden sijoituksista. Tätä ”asiakkailta vippaamista” (pahimmillaan pyramidihuijareita) on hankala estää ilman regulaatiota ja vahvoja rangaistuksia. Tämä siirtää varjopankkisektorin valvonnan julkisen sektorin taakaksi ja kriisitilanteessa voi sitten olla kiusaus pelastella näitäkin julkisella rahalla.
Pahin riski on kuitenkin jos varjopankkitoiminta ja pankkitoiminta sekoitetaan, silloin päästään too big to fail-ongelmiin jos jompi kumpi näistä sakkaa. Se vie koko finanssikonglomeraatin sitten mukanaan bail out-iin, veronmaksajan piikkiin.
Ongelma vaan on että jos vaaditaan kaiken eriyttämistä ja moninkertaista raportointi/valvonta-henkilökuntaa ja turvabuffereita, ei liiketoimintaa pienessä maassa kuten Suomessa pysty syntymään. Liittovaltiotasoiselle toimijalle taas olemme liian pieni markkina, jotta tänne kannattaisi pahemmin palkata paikallisasiantuntijoita, joten rahoituksen varjopankkivälittämismekanismi helposti rikkoutuu pienemmissä maissa. Suurissa maissa on hivenen helpompaa.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaus. Kirjoitin virheellisesti: ”Draghi ilmeisesti toivoisi ennemminkin sitä, että euromaat katselisivat budjettejaan niin päin, että mistä voidaan luopua. Suomessakin olemme varmasti huomanneet, miten tuloksettomasti julkisen hallinnon kuluja saadaan sovitettua menoihin.”
Totta kai tarkoitin sitä, että ne tulot pitää saada sovitettua menoihin. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Asiasta en osaa sanoa. Ehdin nuorna syrjäytyneenä (kiitos ERM-markasta Koivisto, Hämäläinen ja Kullberg!) jo ignoroida maailman. Ystäväni toi minut takaisin uutisten äärelle orastavan subprimen ansiosta vuonna 2006. Olen vain maallikko.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Toivasen blogin pariksi sopinee hyvin tuore tutkijoiden (Clerc & Elo) näkemys. Kannattaa verrata!
Turun Sanomien kaksi aliokirjoittajaa (Louis Clerc ja Kimmo Elo) antavat nyt 9.5.2013 eli Eurooppapäivänä oman, historioitsijan katsauksensa ”eurokriisiin” ja sen ratkaisuun. Mutkia oikovan kriisihistorian jälkeen:
1) ”Nykykriisi muistuttaa 1970- ja 1980-lukujen Euroopan kriisejä [!?]
2) ”Euroalueen kriisistä ulospääsy vaatii poliittisia ratkaisuja ja integraation syventämistä.”
3) ”EU on Suomelle mahdollisuus. Halutaanko se käyttää?”
Yksi tosiasia on sentään tunnustettu: ”Taloudellisesti järkevä yhtenäinen politiikka on poliittisesti hankalaa toteuttaa demokraattisesti kestävällä tavalla.”
Kirjoittajat ovat siis havainneet ongelmia: (a) taloudellinen järki ei oikein istu (b) poliittisiin päätöksiin, eikä (c) kestävällä tavalla voida toteuttaa demokratiaakaan. Näin sen ydinsanoman ymmärsin.
Siinähän kaatuu koko korttitalo: järkevä talous, politiikka ja demokratia eivät istu samaan yhtälöön. Silti resepti: ”EU on Suomelle mahdollisuus” eli lisää integraatiota. (Kuulostaa jotenkin tutulta…?)
Kun kaksi tutkijaa päätyy tällaiseen, ei ole ihme, että kaikki kansalaisetkaan eivät ymmärrä tai näe perusteluja.
Siksi on piristävää lukea mm. Henry Myllyniemen blogeja, joissa sentään pyritään taustoittamaan ja perustelemaan havaittua todellisuutta saatavissa olevalla tiedolla.
Loppuhuipennus Clerc & Elo:
”Sellaista fantasiaailmaa, johon Suomi voisi vetäytyä nuolemaan integraation aiheuttamia haavoja, ei yksinkertaisesti ole olemassa. ”… [Suomen hyvinvointi] murenisi yhdessä EU:n kanssa.” Fixit on siis suljettu pois pelkkänä fantasiamaailmana.
Moni näkee, että juuri nyt se hyvinvointi on murenemassa yhdessä EU:n kanssa…
Ilmoita asiaton viesti